Kaunista sunnuntaiaamua!

Viikko vierähti yhden projektin parissa, mutta josko nyt saisi palattua perusaikatauluun. Pahoittelut kaikille vastaamattomista kommenteista, koitan tarttua niihin mahdollisimman pikaisesti!

Pari kuvaa Klaaran keskiviikkoisilta nimppareilta. Leivotiin pullaa ja suklaa mascarponekakku, joka tehtiin tosin tällä kertaa kaksinkertaisena, ja käytin isoja irtopohjavuokia.

Kivalta tuntuu tämä ensimmäinen ihan oikea viikonloppukin. Kesällä kun viikko on maanantaista sunnuntaihin aina melko samanlainen. Ja, kyllähän yhteen viikonloppuun mahtuukin paljon. Itse olen päivitellyt paikkoja hiukan syksyisempään kuntoon, ja vaihtanut ruskettuneiden kesäkukkien tilalle ulkosyklaameja. Mummulassa on ehditty käymään, ja ruokaankin panostaa hiukan arkea enemmän. Lapset ovat plutineet uima-altaassaan ja eilen lämpesi myös pihasauna. Sunnuntai vietetään jalkapallokentällä ja tietysti valmistaudutaan uuteen viikkoon!

Nyt kun säät kuitenkin vielä hellivät, yritetään ottaa kaikki ilo irti kesästä. Niinpä  eläminen on nyt aika ulkoilmapainotteista ja kurotaan kiinni sitä, mikä kesällä jäi olematta. Kyllä sitä vielä ehtii sisälläkin olemaan kun syyssateet piiskaavat ikkunoihin. Sisäinen kynttilähamsterini on kuitenkin jo herännyt, ja huomaan, että miltei mistä tahansa, matkaani tarttuu jokin kynttilä.

Toivottelen mukavat sunnuntait ja aurinkoa jokaiselle. Nyt aamupalapöytään!

Kesä nimittäin. Tai ainakin kesäelo tällaisenaan, säistä en mene sanomaan.

Tämä viikko on ollut melkoista kiirettä, ja joka päivälle on ollut aikataulutettu ohjelma. Tuntuu hiukan siltä, kuin olisi jonkinlaisen loppukirin aika. Vaikka toisaalta mieli on odottava, iskee haikeus väkisinkin jollakin tasolla. Taas yksi kesä elämää takana, lapset yhden kesän vanhempia jne. Luopumisen tuskaa en silti kesästä koe, sen nyt takaa jo säätkin. Kesä ei myöskään ollut ihan sitä, mitä kevään ajan olin muuten odottanut, päinvastoin moni ikäväkin asia tupsahti yllättäin eteen. Mutta sitähän se elämä on; Arvaamatonta ja täynnä yllätyksiä.

Moni on kysellyt, millä fiiliksillä meillä aloitellaan koulua, ja täytyy sanoa, että tämä syksy on niin paljon edellistä helpompi – sekä äidille, että koululaiselle. Meillä kun eskari on käyty jo koulun yhteydessä, nyt ikään kuin vain vaihdetaan yhtä luokkaa korkeammalle. Luokkajako on siis tehty jo vuosi sitten, ja samat ystävät jatkavat nollaluokalta ykköselle. Tottakai uusi on aina jännää, mutta nyt ehkä vain jännää, eikä niin uutta ja pelottavaa kuin vuosi sitten.

Loppuviikolle on luvattu hyviä säitä, ja nyt otetaan niistä kaikki ilo irti. Huomennahan on tosiaan me&i goes Särkänniemi –päivä, ja meidän perheen löydät myös huvipuiston tapahtumista. Tulkaa ihmeessä sankoin joukoin nauttimaan viimeisestä kesälomalauantaista! Huomenna Särkänniemen rannekkeetkin saa edullisemmin vilauttamalla vaikka puhelimesta tätä sivua (toki sen voi myös tulostaa mukaansa). Lisää tapahtumasta voit lukea tämän linkin kautta.

Mutta sitten kuviin! Muistanette valtavan basilikani? Tänään sain vihdoin aikaiseksi latvoa sen hontelot varret, ja tein lehdistä pestoa. Eihän sitä toki suurta määrää tullut, mutta maullaan peittoaa kyllä kaupan tavarat.

Ylipäätään tällaisessa sadonkorjuuajassa on puolensa. Mustikat ovat kypsiä ja pulleita, eikä omenakauteenkaan enää kauaa ole. Puhumattakaan kaikesta muusta, syyskesän ilosta ja maan annista. Olen esimerkiksi tehnyt jo ensimmäisen kaalimuhennoksen (kaalilaatikko ilman riisiä), ja voi taivas, mutta kaaliruoka vaan istuu suuhuni niin täydellisesti!

Mustikat, kaalit, omenat ja hämärtyvät illat kynttilöineen. Päätin, että tietoisesti mietin joka päivä yhden tai kaksi asiaa, jotka tekevät elämästä hyvää juuri tänään. Tänä vuonna aion kääntää jopa syksyn pimeyden puolelleni, ja löytää tulevasta pimeästä kaudesta niin paljon positiivista kuin mahdollista! Niinhän se kuitenkin on, että iloinen ja positiivinen mieli sekä asenne, ovat valintakysymys, ei taivaalta tippuva lahja.

Tämä viikonloppu on monessa perheessä erityinen ja lasketaan jollakin tapaa kesän viimeiseksi. Nautitaan siitä, ja annetaan koululaisille paras mahdollinen alku uuteen kouluvuoteen.

Rentouttavaa perjantaita ja auringonsäteitä!

Tiedättekö ne kaupan hevi-osaston pienet ruukkuyrtit? No, niitä tuli ostettu toukokuussa monta, kun ihastuin syömään mozzarellaa tomaatin ja basilikan kanssa. Yhden basilikaruukun tungin kuitenkin multaan kasvamaan, koska en keväällä jaksanut kylvää kyseistä yrttiä.. Jep, enää ei tarvitse ostaa ruukkuyrttejä. Ollaan jokseenkin omavaraisia! 🙂

Kaikki muut yrtit löytyykin ulkoa, mutta herkän basilikan olen aina pitänyt visusti sisällä. Ja, ihan se on tuntunut olostaan nauttivan!

Latvustosta huomaa, että vähän aikaa on ollut basilikakiintiö täynnä, mutta taitaakin olla taas aika latvomiselle – ja ehkä mozzarellallekin! 🙂

Kivaa perjantaita. Niin, ja heinäkuun viimeistä!