Kaupallinen yhteistyö ⎮ Arla

---

Kun kylmä ilma nipistelee poskia ja koko kroppa huutaa vilua, oman kodin lämpö ja tunnelma ovat parasta lääkettä. Samoin on ruoka, sellainen lämpimän tulinen, pehmeä, mausteisen tuoksuva ja tietenkin yhdessä syöty! Tänään tarjoilen teille kaksi lämmittävää reseptiä, joiden maku sai hieman lempisemmän muodon Arlan Lempi ruokakermauutuuksien voimin! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Arlan kanssa.

Ruokakerma on jokaisen perheenäidin salainen ase ja kuuluu meilläkin jääkaapin perusvarastoon. Tälle perheenäidille on myös tärkeää valmistaa paitsi hyvää ja maistuvaa ruokaa, myös ruokaa jota voi tehdä kerralla enemmän. Kirjoitin teille reseptit pienessä muodossa, mutta meillä tikka masalaa ei valmisteta pienempää määrää, kuin kolminkertainen versio tuosta kirjoittamastani. Ihanan mausteiset ruokakermat jatkavat makumaailmaa ja vahvistavat valittuja mausteita. Ruokakerma tekee annoksesta myös täyteläisemmän ja pehmeämmän.

Olen niitä ihmisiä, jotka pitävät perinteisestä suomalaisesta makumaailmasta, perunasta, puolukkahillosta, kaalista ja lantusta. Mulle maistuu käristetty ruskea kastike, kalat ja kasvikset ja ihan sellainen perus kotiruoka. Sellaisella minut on kasvatettu ja olen siitä varsin kiitollinen. On kuitenkin myös toisenlainen makumaailma jossa viihdyn paremmin kuin hyvin. Rakastan valkosipulia, yrttejä, tuhteja ja tulisia makuja sekä sitä, että joka päivä ei tarvitse syödä kuten on aina syöty. Mausteinen ruoka on kuin villapaita ja kotihousut. Jotain mihin haluan kääriytyä ja jotakin mikä lämmittää kaikkia aisteja.

Jos koko marraskuu pitäisi syödä yhtä ja samaa ruokaa, se olisi ehdottomasti tuo tikka masala! Meillä on kaveriporukka, neljä perhettä, joiden kanssa vietetään syömisiä ja matkataan kieli hiukan poskella ympäri maailmaa. Ei mitään liian totista, pikemminkin rentoa ja hauskaa. Vähän sinne päin. Odotan jo, että tulee meidän vuoro järjestää Bollywood-ilta. Voi siitä tulee kivaa!

Helppo ja nopea texmex-kanakeitto
neljä annosta

1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
1 keltasipuli
1 punainen paprika
n. 300g broilerin fileesuikaleita
2dl maissia (pakaste)
1 purkki Arla Lempi Fraîche Mex -kermaa
kuivattua chiliä
oliiviöljyä paistamiseen
(suolaa ja mustapippuria)
maissilastuja
tuoretta korianteria

Suikaloi broilerinfileet tarvittaessa ja paista pannulla oliiviöljyssä. Nosta suikaleet syrjään. Hienonna sipuli ja paprika. Kuullota sipuli pannulla tilkassa öljyä ja nosta mukaan myös paprika ja maissi. Paista miedolla lämmöllä, kunnes paprika on hieman pehmennyt. Kumoa sipuli, paprika ja maissit kattilaan ja kaada päälle tomaattimurska ja Arla Lempi Fraîche Mex -kerma.

Kuumenna keitto kiehuvaksi ja hienonna joukkoon chilillä makusi mukaan. Lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Anna hautua muutama minuutti, jotta chilin maku tasaantuu.

Jaa keitto lautasille ja nosta päälle broilersuikaleet. Murenna lautaselle maissilastuja ja koristele annos tuoreella korianterilla.

Kermaisen lempeä tikka masala
4 annosta

400g broilerin fileesuikaleita
1 tlk (n. 400g) tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
n. 5cm pala inkivääriä
kuivattua chiliä
1-2 rkl juustokuminaa
1tl suolaa
1 purkki Arla Lempi Tikka Masala -kermaa
oliiviöljyä paistamiseen
tuoretta korianteria

Kuullota öljyssä silputtu sipuli, valkosipulinkynsi, raastettu inkivääri, mausteet ja tomaattipyree. Lisää tomaattimurska ja anna hautua 15 minuuttia. Ota kastike pois liedeltä ja soseuta halutessasi sauvasekoittimella.

Paloittele kanafileet ja paista ne kypsiksi kuumalla pannulla. Lisää kananpalat ja Arla Lempi Tikka Masala -kerma kattilaan. Hauduta kastiketta vielä vähintään 10 minuuttia.

Tarjoile basmatiriisin ja itse tehdyn naanleivän kanssa. Koristele ruoka tuoreella korianterilla.

Herkullista torstaita!

Heräsin syyskuuhun jo ennen kellonsoittoa ja vähintäänkin kauhuissani ja hiestä märkänä. Jostain kumman syystä olin unen kautta kulkeutunut jo jouluun, ja keittiössämme oli vanhempani ja isomummu ja siinä me sitten syötiin jouluaattona pepperonipizzaa suoraan laatikosta. Ihan vain koska en ollut saanut aikaiseksi laittaa parempaa särvintä. Painajainen from hell! Siis miettikää! Olen tänään sitten pitkin päivää nauranut enemmän tai vähemmän ääneen tätä unimaailman kauhunhetkeä. Jopa siinä määrin, että mietin josko pizzajoulua pitäisi ihan oikesti kokeilla.

Mutta siis tässä ollaan vielä aika kaukana joulusta. Jos naapuripellolla hääräävää puimuria ei lasketa, syksy, talvesta puhumattakaan, ei ole tänään yhtään sen lähempänä kuin eilenkään. Syyskuu on kuitenkin syksyn paras pätkä, joten kaiken järjen mukaan vielä pitäisi pystyä nukkumaan ihan levollisesti. Nautin oikeastaan hämärtyvistä illoista, kynttilöiden polttamisesta hyggeilystä ja kotoilusta. Siinä määrin kun tätä jälkimmäistä arki-iltoihin mahtuu. Mutta siis tykkään syyskuusta. Olkoon se kuitenkin aurinkoinen ja lempeä.

Elokuun lopun äärimmäisenä takaiskuna tuli se, että syksyn (ja ehkä koko vuoden) odotetuin tapahtuma eli murhamysteeri-illallinen siskon kanssa peruttiin. Salapoliisien perinnepikkujoulut jäävät siis tänä vuonna juhlimatta. Tähän asti olen ottanut vastaan kaikki koronan tuomat muutokset melko tyynesti, mutta nyt tökkäsi. Pahasti.

Mutta hei, jos kaipailet omppureseptejä, kokeile isoisoäidin omenakakkua. Ohjeen kakku mahtuu just sopivasti tuollaiseen foliovuokaan ja näitä on helppo paistaa valmiiksi pakastimeen. Minä kiikutin pari isomummulle vierasvaraksi.

Kivaa syyskuun alkua! 🧡

Ulkona pauhasi välillä ukkonen ja vettä tuli kuin siitä kuuluisasta peräsimestä, mutta oikeastaan oli aika ihanaa viettää iltaa sisällä ja polttaa kynttilöitä. Ei se syksyn tuleminen ehkä olekaan niin paha juttu, kun muistaa välillä juhlia ja olla sosiaalinen.

Klaaran kanssa pelastettiin jo päivällä sateen kourista kolme maljakollista daalioita. Koti oli siis aika helppo laittaa juhlavampaan kuntoon, eikä varsinaisia rapukoristeita tarvita. Meidän uusi pöytä on vielä edellistä reilut kymmenen senttiä leveämpi ja nyt tuli testattua hyvin tuokin ominaisuus. Kaikista kulhoista, laseista ja lautasista huolimatta pöytään olisi enemmänkin syöjiä.

Neljän aikuisen ja neljän lapsen voimin tuhosimme 80 rapua ja siinä kohtaa kun pienemmille lapsille annettiin lupa poistua pöydästä, keko oli vielä lähes koskematon. Viimeisten kahdeksan kohdalla tehtiin tasajako ja jokainen uhrautui vielä kahteen. Vatsa täysinäisenä ja peukalot hellinä oli kiva ihan vain köllötellä sohvalla, divaanilla ja nojatuoleissa. Parin viinilasillisen ja tuhdin olon myötä väsy tuli arkisen aikaisin, ja untenmailla oltiin jo ennen puolta yötä. Mutta tällainen juhliminen sopii mulle just hyvin! Ja ensi vuonna on taas meidän vuoro olla vieraita. Rapunälkä on onneksi hetkeksi selätetty!

Sunnuntai-illan ohjelmassa ainakin joku Agatha Christie -pätkä ja mukava asento sohvalla. Huomenna sitten taas virkeänä arkeen.