Paistuvan leivän tuoksu, leivän rapea kuori ja lämpimän leivänsiivun päälle sulava voi. Ah, siinäpä kolme parasta syytä leivän leivontaan. Pataleipä taasen tekee leivonnasta äärettömän helppoa! Taikinaa ei tarvitse vaivata ja alustaa, vain sekoittaa ja paistaa. Ja koska leipä on niin syntisen hyvää, heti syömisen jälkeen voi tehdä uuden taikinan kohoamaan ja herkkua on tiedossa seuraavallekin päivälle. Paras paistopiste on oma uuni!

Helppo ja rapea pataleipä:

3 dl grahamjauhoja
4dl vehnäjauhoja
2tl suolaa
0,5tl kuivahiivaa
3,5dl vettä

Yhdistä kuivat aineet kulhossa. Lisää lämmin vesi ja sekoita taikina nopeasti, älä vaivaa taikinaa. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön kohoamaan 12-24 tunniksi. Mitä pidempään annat taikinan kohota, sitä maukkaamman leivän saat. Itse suosin vuorokauden kohotusaikaa.
Muotoile taikinasta pyöreä leipä hyvin jauhotetun alustan päällä, mutta älä vaivaa taikinaa. Anna leivän kohota puoli tuntia liinan alla.
Laita kannellinen uunipata (uuninkestävä kattilakin käy) kylmään uuniin ja kuumenna uuni 225 asteeseen. Ota tulikuuma pata uunista ja nosta taikina sen sisään. Voit tehdä pinnalle muutaman koristeviillon ja levittää leivän pintaan hiukan jauhoja koristeeksi.  Laita pataan kansi päälle ja nosta se uuniin. Paista 30 min kannen alla, ja vielä 15 min ilman kantta.
Ota valmis leipä pois padasta (leipä irtoaa padasta helposti), äläkä peitä leipää, jotta kuori säilyy rapeana.

Grahamjauhot voi korvata esimerkiksi sämpyläjauhoilla. Leipä on tietenkin parasta heti tuoreena, mutta maistuu aivan varmasti myös jäähtyneenä!

Arki! Se astui kuvioihin tänään. Koko harrastuskirjokin oli viime viikon lomalla, mutta tänään jo päästään jumpan ja orkesterin pariin. Kiva näin. Arki on kuitenkin lopulta se elämän suola. Varsinkin kun iltapalalle on tuoretta leipää!

Herkullista maanantain jatkoa!

Tallenna

Perjantai! Ja täällä alkoi myös lapsilla viikon loma. Johan siinä on syitä kakulle kerrakseen, joten tänään herkutellaan mutakakulla. Mutakakku on helppo herkku, johon ei tarvita kummoisiakaan aineksia. Toki riippuu taloudesta, löytyykö kaapista suklaata, meillä niin ei pääse kovin usein käymän, mutta poikkeus vahvistaa tämänkin säännön.

Mutakakun helppo ohje löytyy tästä vanhasta Piece of cake -postauksesta, joten en rustaa sitä nyt tähän uudelleen. Tällä kertaa kuorrutin kakun voilla notkistetulla suklaalla, jotta saadaan varmasti suklaaöverit.

Varsin suklainen päätös perjantain päivälliselle.

Ihanaa viikonlopun aloitusta!

Heips!

Mä olen tässä vähän taas miettinyt, ja tulin siihen tulokseen, että joidenkin päivien kohdalle on varmasti kirjoitettu jo tähtiin ”juo saavillinen kaakaota – extravaahtokarkeilla”. Ja mulle se päivä on ehdottomasti tänään! Tai oikeastaan se olisi ollut jo eilen tai edellispäivänä, mutta tämän universumin kokoisen kohtalopäätelmän tekemiseen meni multa kaksi päivää. En niinkään usko horoskooppeihin, mutta olen täysin varma, että tuolla linnunradan varjossa lymyilee joillekin elämäni päiville myös viisaudet ”syö paljon suklaata” ja ”nouse ylös sängystä vain jos on äärimmäinen pakko”. Näistä jälkimmäisen ole elämäni aikana todistanut useampaankin kertaan;  Todennut päivän päätteeksi, että tänään olisi kannattanut jäädä peiton alle.

Siinä missä lehtikaali-maca-spiruliina-vehnänoras-superhyperfood -smoothie tsemppaa terveellisyydellään, kuuma sokeripommikaakao hivelee sieluni sopukoita ja öljyää sisäistä tasapainoani. Voisin väittää, että kyseinen tehojuoma on lähes välttämätön näin syksyn harmaina päivinä. Erityisen hyvältä se maistuu tavoitteellisen urheilusuorituksen jälkeen, kuten vaikka haravoinnin päälle nautittuna.

Haravointiurakkani on edennyt tuskin puoliväliin, joten näitä superjuomasaavillisia saattaa mennä vielä muutama. Toisaalta syksy saa haikailemaan pienemmän pihan perään, mutta toisaalta haravointi on hommaa, josta nautin. Tulee oltua ulkona, ja hienkin saa pintaan kun jaksaa ahkeroida. Eilen tyttäreni yllytti kokeilemaan lehtikasassa makoilua. Sekin tuntui kivalta, vaikka kuperkeikkaa en itse kyllä lehtien sekaan halunnutkaan heittää. Aika kului ulkona kunnes tuli säkkipimeää, ja hommat oli pakko lopettaa. Palkkana punaiset posket ja virkeä olo.

Viritin eilen jopa ulos yhdet valot. Kiedoin rapunpieleen tuijan ympärille, mutta jätin vielä laittamatta töpselin seinään. Muu perhe oli kuitenkin sitä mieltä, että valoja on turha säästellä, ja nyt meillä onkin sitten jo melko jouluisen näköinen puu pihassa. Vaan väljäkös tuolla täällä pimeyden keskellä. Väljäkö ylipäätään sillä, mitä milloinkin, ja koska, kuluisi tehdä. Jos siitä tulee hyvä mieli, niin antaa mennä!

Syksyn pimein ja ankein pätkä alkaa olla käsillä. Mustat pellot ja kohta lehdettömät puut. Kuten sodassa ja rakkaudessakin, tässä kohtaa vuotta kaikki keinot taitaa olla jo sallittuja. 🙂

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna