Pullantuoksuinen keskiviikkotervehdys! Ei muuten ole kovin montaa tuoksua, joka vetäisi tälle vertoja, eikä yksikään tuoksukynttilä tai huonetuoksu saa taiottua sitä fiilistäkään, joka leipomisesta tulee ihan sivutuotteena. Ja niin paljon kuin leipomisesta pidänkin, on yhdessä tekeminen tietenkin se ihan paras juttu! Tein jo aamulla kuuden aikaan taikinan kohoamaan, ja puolilta päivin meillä olikin valmiina perinteiset korvapuustit ja herkulliset vaniljapullat.

Siitä on jo tovi, kun huomasin kaupan leivontatarvikehyllyssä paistonkestävän vaniljakreemijauheen (dr Oetker), ja nappasin sen ostosteni sekaan sillä ajatuksella, että tuollaisiakin voisi joskus kokeilla. Meillä kun tuppaa pullanleipominen pysyä siinä voisilmäpulla-korvapuusti-mustikkapulla -akselilla, joten vaihtelu on ihan tervetulluttakin.
Vaniljapullat osoittautuivat älyttömän helpoiksi ja erittäin herkullisiksi. Kaulittiin näihin taikina levyksi samaan tapaan kuin nutturapulliinkin, mutta väliin ei laitettukaan kanelia, vaan voin ja sokerin seuraksi ripoteltiin vielä vaniljasokeria. Kaksinkerroin käännetystä taikinalevystä leikkasin 3-4 sentin levyisiä suikaleita, joista kieputeltiin jonkinnäköiset pesät. Vielä kohotus, ja sitten vain valmis vaniljakreemi pullan sisään, voitelu munalla ja ripaus sokeria pintaan. Helppoa siis kuin heinän teko, ja valmiit pullat maistuvat syntisen hyviltä!




Pelattiin kuitenkin varmanpäälle ja tehtiin myös perinteiset korvapuustit kaiken varalta. Tämä pienempikin apulaiseni kieputtaa jo nätit pullat, voitelee ne munalla ja koristelee sokerilla. Väistämättä tulee kai joskus sekin vaihe, kun apuani ei enää näihin juttuihin kaivata. Siihen saakka aion kuitenkin pitää pullantuoksuisesta äitiroolistani tiukasti kiinni. 🙂



Näiden herkkujen kanssa kelpaa odotella isoveljeä koulusta kotiin. Mutta nyt keittiötä siivoamaan. Siihen hommaan ei muuten ole apulaisten suhteen lainkaan tunkua. 🙂
Herkullista keskiviikkoa!






























