Täällä on ihailtu lumien sulamista ja kuunneltu joutsenten kaakatusta. Ei ne kauan malttaneet pysyä poissa, vain nuo kovimmat pakkaset. Ja tuntuu, että sekin oli ihan juuri, kun lenkkeilin tuolla rantavallilla hankikantojen päällä. Nyt polku on mitä parhaimmassa lenkkeilykunnossa.
Me humputimme eilen Klaaran kanssa kaupungissa sillä välin, kun esikoinen oli kaverinsa synttäreillä. Vietettiin kunnon äiti-tytär laatuaikaa ja ihailtiin koruja ja käsilaukkuja. Käytiin kahvilassa ja katseltiin kaikkea sellaista, mitä täällä meillä ei voi nähdä. Sekin on välillä ihan mukavaa, mutta kyllä mä silti olen näiden maisemien ihminen.

Eilen käytiin vanhempieni luona karjalanpaistilla, mutta tänään on nautittu perheen yhteisestä vapaapäivästä, ja sen kunniaksi tortillajuttuja. Ja seuraavaksi täysinäisen vatsan viereen pötköttelemään. Jos vaikka eilisen Midsomerin murhat katselisi. Se kun on just sopivaa sunnuntaitekemistä. Ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Leppoisaa sunnuntaita teillekin!

Hello darlings!

Blogipostaukset pitäisi oikeasti hakukoneoptimoida siten, että vähintäänkin se postauksen avainsana olisi otsikossa. Mutta kun en taaskaan keksi mitään avainsanaa, tai ylipäätään mitään punaista lankaa, päätin turvautua rehellisen tyhjentävään otsikointiin. Eli ei mitään ihmeellistä, mutta vähän kaikkea.

Oltiin tosiaankin viikonloppuna pitkästä aikaa koko perhe kasassa pari päivää, ja nautittiin kaikenlaisesta viikonloppuihanuudesta. Leivottiin Klaaran kanssa teeleipiä perjantaina iltapalaksi ja tuoreita taas lauantaina aamupalaksi. Käytiin pulkkamäessä, tehtiin ruokaa pitkällä kaavalla, ja kaikesta tästä huolimatta miehellä oli vielä sunnuntai-iltana tarmoa raakasuklaaleivontaan. Ja jos mies haluaa tehdä raakasuklaakonvehteja, niin enpä lähtenyt vastustelemaan. Nuo vähän Snickers-patukkaa maultaan muistuttavat kasat ovat pikaversio joulun alla tekemistäni konvehdeista. Sunnuntai-ilta oli sen verran pitkällä, että säästeltiin työvaiheiden välisissä jäähdyttelyissä, joten kaunis muoto jäi tällä kertaa suklailta saavuttamatta. Tehtiin myös melkein kaksi kertaa isompia annoksia, mutta maku on sama ja mikäs siinä jos suklaapala on suurempi. Näitä ei kuitenkaan pysty syömään yhtä enempää.

Viikonloppuna tuli muuten kuluneeksi kuukausi siitä, kun olin viimeksi katsonut telkkaria. Ja kuukausi siitä, kun olin viimeksi maannut (tai istunut) olohuoneen sohvalla! Otin tuossa helmikuussa aika vakavasti tämän yöunien pidentämisen, ja vaikka päätökseni oli mennä joka ilta ennen kymmentä sänkyyn, löysin itseni joinakin iltoina vällyjen välistä jo kahdeksan jälkeen. Ja on muuten tehnyt hyvää! Tosin nyt nautiskeltiin taas telkkarijutuista ja imaistiin pari jaksoa Midsomerin murhia, Uutisvuoto ja pari Beck -elokuvaa. Kun Gunvald aikanaan kirjoitettiin ulos sarjasta, kieltäydyin katsomasta enää yhtäkään jaksoa, mutta olen tainnut päästä tästäkin jo yli. Ja onhan se norjalainen nallekarhukin aika symppis, vaikka ihan ehdoton suosikkini on edelleen kyllä naapurin ukko. 🙂

Vaaleat farkut on yhdet lamppareistani, ja tykkäisin niistä vielä enemmän, jos vyötärö olisi vähän korkeampi. Mutta se ei ollut muodissa silloin viisi vuotta sitten, kun farkut olen ostanut. Kengät on nekin vanhat, ostettu joskus raskausaikana ja pusero on H&M:n. Niinmun Designin UTÖ-villahuivi (saatu) toimii sekä kaulahuivina, että neuletakin korvikkeena. Kuvissa myös Tukholmasta mukaan tarttunut muutaman euron muki (Lagerhaus), joka on kuin tehty päiväkahvin (tai miksei aamukahvinkin, jos olisi isompi) nauttimiseen.  Yksi mukillinen yksisarvisuutta jokaiseen päivään. 🙂

Optimistina olen kuulkaas tässä viime päivinä tuuletellut kevättakkeja. Viime viikolla moni jakoi Facebookissa muistojaan parin vuoden takaa, ja 15.2.2016 tosiaan oli suomalaisten grillit jo kuumana ja kahvitkin juotiin terasseilla. Viime vuonna kevään tulo takelteli vielä vappuaattonakin, mutta josko tänä vuonna mentäisiin jossakin siinä välissä. Alan jo kaivata kevyempiä vaatteita ja lämpimämpiä kelejä. Mahdollisuutta käyttää kaikkia niitä ihania, mutta liian lyhyitä housuja, jotka satun omistamaan. Ja tennareita niiden kanssa!

Keväisen aurinkoista tiistaita! Me ajellaan tänään mummulaan. 🙂

 

Makoisaa maanantaita!
Kun ulkona on kylmää, kuuma keitto lämmittää ihanasti. Meillä lasten on edelleen vaikea ymmärtää, että keitossa myös se liemiosa on sitä ruokaa, joten olen todennut sosekeittojen olevan helpommin selitettävissä. Ja pidänpä niistä itsekin! Sosekeittoja ei myöskään lasketa meillä kategoriaan keitot, joten samalla viikolla voi tarjoilla sekä tavallista keittoa, että sosekeittoa, ja lapset pysyvät tyytyväisinä.
Niin helppoja kuin erilaiset sosekeitot ovatkin, kaipaa suuni usein myös jotakin pureksittavaa, ja tänään vuorossa kaupallisessa yhteistyössä Silmusalaatin kanssa toteutettu keittolautanen, joka tyydyttää niin nälkäisen vatsan, kuin viluisen syöjänkin. Lisäksi punajuurikeitto antaa värillään piristystä päivään ja Silmusalaatti sekä makua, että rakennetta annokseen.

Vain luomusiemeniä, vettä ja valoa. Niisttä syntyy Silmusalaatti, eli ehkä maailman helpoin tapa lisätä lautaselle tuoretta vihreää. Ja tietenkin näiden edellä mainittujen lisäksi tarvitaan myös iso annos osaamista, sillä iman virtaus ja oikea lämpötila sekä kosteus ovat avaimia Silmusalaatin syntymiseen. Tuotteissa ei käytetä lannoitteita, kasvinsuojelu- tai säilöntäaineita, eli silmusalaatit ovat paitsi energiatehokkaasti kasvatettuja, myös luonnonmukaisesti tuotettuja ja luomusertifioituja.

Silmusalaatti jopa kasvatetaan valmiiksi annosrasioissaan, joille pakkausvaiheessa asetetaan vain kansi päälle. Jokainen tietää, että salaatti kärsii aina kun sen pinta vaurioituu, ja tästä syystä valmiiksi pakatun salaatin säilyvyyskin usein heikkenee. Koska Silmusalaatin tuotannossa kaikki mekaaninen kopelointi on jätetty pois, rasiassa on tuoretta ja erittäin hyvin säilyvää salaattia.

Silmut ovat kasvun alkuvaiheessa olevia kasvin versoja. Silmusalaatti taasen on sekoitus erilaisia versoja. Silmusalaatin maku määräytyykin sen mukaan, mitä erilaisia siemeniä keskenään on kasvatettu, ja variaatioita löytyykin neljä:
Silmusalaatti Alfalfa: Puna-apilan ja sinimailasen versoja
Silmusalaatti Tulinen: Retikan, puna-apilan ja sinimailasen versoja
Silmusalaatti  Rouskuva: Herneen ja vihreän- ja punaisen linssin ituja
Silmusalaatti  Parsakaali: Puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja

Värikäs sosekeitto
2-4 annosta

n. 1kg punajuuria
ripaus suolaa
oksa timjamia
muutama mustapippuri
1-2 valkosipulin kynttä
2dl ruokakermaa
1rkl smetanaa / annos
1 rasia Parsakaali Silmusalaattia

Parsakaali on yksi suosikeistani kasvissosekkeitoissa, mutta tällä kertaa korvasin perinteisen kasviksen sen Silmusalaattiversiolla, jossa makua on antamassa puna-apilan, sinimailasen ja parsakaalin versoja. Punajuurien makea maku vahvistuu, kun keittovaiheessa kattilaan laittaa muutaman pippurin, oksan esimerkiksi tuoretta timjamia, ja valkosipulin kynnen. Ennen keiton soseuttamista, mausteet on hyvä noukkia ylös, toki valkosipulin voi myös jättää mukaan. Soseutusvaiheessa lisäsin joukkoon myös tuoretta Silmusalaattia, mikä nostatti keiton makua ihan uudelle tasolle. Silmusalaatti sellaisenaan keiton päällä antaa mukavasti myös hampaille työtä.

Arvonta:

Silmusalaatti toimii milestäni minkä tahansa ruuan kaverina ja arjen kiireisessä aikataulussa se korvaa vihersalaatin, jonka pilkkomiseen ei aina tunnu löytyvän aikaa. Kerro kuitenkin kommentissasi, mihin itse käyttäisivät Silmusalaattia.
Vastanneiden kesken arvotaan 20 euron arvoinen S-ryhmän lahjakortti. Jätä kommenttisi kuitenkin viimeistään sunnuntaina 11.3. ja olet mukana kisassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.