Vietin tosiaan eilen kivan päivän Helsingissä erilaisten blogiyhteistöiden parissa. Kun matka on näinkin pitkä, yritän sopia juttuja mahdollisimman paljon samalle päivälle, ja eilinen täyttyi kyllä tosi mukavasti. Aamu viideltä ylös ja matkaan, ja vasta seuraavan vuorokauden puollella palasin ”majapaikkaamme” ja nopeasti tosi väsyneenä kaaduin sänkyyn. Mutta enpä valita, oikein ihana päivä tuli vietettyä!

Päivän loppuhuipentuma oli ehdottomasti me&i:n järjestämä blogitapaaminen Helsinki Day Spassa. Hemmotteluilta äideille oli samaan aikaan sekä rentouttava, että herskyvä. Koolla oli kiva joukko elämäniloisia bloggareita, ja nauru täytti tilan nopeasti. Suuri kiitos siis jälleen meandin tytöille, Annalle ja Venlalle. Oikein ihana tilaisuus jälleen! Ja kiitos ihanat bloginaiset, oli ilo tavata teitä!

Illan ohjelmaan kuului superhyvät syötävät ja juotavat, rentouttavaa hemmottelua, ja tietysti: Tutustuminen me&i:n uuteen, huomenna ilmestyvään mallistoon, kauden muihin suosikkeihin, ja saimmepa hiukan kuulla myös tulevasta syksystä.

Kuvaamisen kannalta tunnelmavalaistu tilamme ei ollut paras mahdollinen, mutta kuten tähänkin asti, näitä vaatteita vilahtelee blogissa jatkossakin. Ja tosiaan kannattaa heti huomenna kurkata malliston suloiset uutuudet!

Päivän muuta antia tulee esiin blogissa varmasti kevään mittaan. Aurinkoa teille!  Täällä ainakin paistaa oikein kunnolla!

Teen pitsapohjan aina durumvehnäjauhosta. Tavallisesta ei saa alkuunkaan yhtä maistuvaa. ”Tomaattikastikkeen” korvaan oliiviöljyn, tuoreen basilikan ja tomaattipyreen sekoituksella, jonka maustan suolalla ja mustapippurilla. Jos oikein villiinnyn, saatan heittää sekaan valkosipualia. Yleensä en villiinny.

Mulla on kaksi ehdotonta täytelempparia, joista toista tehdään siis viikottain, ja välillä valmistan molempia. Kuten tänäänkin, uunissa paistuivat pitsat sekä ilmakuivatulla kinkulla, että espanjalaisella chorizo-makkaralla. Jälkimmäinen tietysti rutkasti rasvaisempi vaihtoehto, jos joku jaksaa moisesta välittää. Itse en välitä, maku ratkaisee tässäkin.

Hyvä punaviini kruunaa aterian kuin aterian. Onhan se olo aika ähky näiden jälkeen, mutta onko sillä näin sunnuntaina niin kovin edes merkitystä. Tosin, mies ehdotti ravintolaa kun illalla palailee kotiin. Pitää ehkä avata housun nappia, tai pukeutua mukavaan ja joustavaan.

Maistuvaa sunnuntaita kaikille!

Vierähti tovi ilman blogimaailmaa. Ei suinkaan koko aikaa sairastellessa, vaan ehkä enemmänkin siinä toipumisessa ja arkeen paluussa. Oli asioita hoidettavana, sosiaalinen elämä ja moni muu juttu, jotka vaativat hetken jonkinlaista ajan takaisin kirimistä.

Nyt, ystävien seurasta piristyneenä ja lenkkipolulle palanneena tunnen oikeastaan olevani terveempi kuin aikoihin. Miten arjen yksinkertaiset jutut ovatkin ne kaikkein tärkeimmät!

Haahuilupäivien aikana käytin energiani asioiden ajatteluun ja haaveiluun. Mitä kaikkea pääkopassa pyöriikään kun antaa itselleen aikaa vain olla! (Suunnittelin esimerkiksi mielessäni täydelliset häät, päättäen haaveiluni siihen tosiseikkaan, että olen jo onnellisesti naimisissa.)

Sain myös järjettömän siivous ja raivauspuuskan (oletettavasti se menee tuttuun tapaan taas pian ohi), rikoin kameran objektiivin (lempparini) ja laadin jonkinlaista, jos ei nyt viisivuotissuunnitelmaa, niin ainakin yksivuotissuunnitelmaa.

 Pitenevistä päivistä nauttiminen ja ulkoilu lumisissa maisemissa antavat energiaa. Joskin olen jo uneksinut maasta puskevista narsisseista ja kevätkeleistä. Kaikki kuitenkin aikanaan, pääasia, että suunta on kohti valoa!

Pikku hiljaa myös tulevat muutokset, kuten paluu ”aikuisten maailmaan” pitkän kotona olon jälkeen, alkavat tuntumaan kiehtovilta. Onko itsekästä haaveilla farkkujen ja villatakin vaihtamista siistimpiin vaatteisiin, ja odottaa villasukkien ja ulkoilukenkien korvaamista korkojen kopinalla. Toivottavasti ei.

Lauantaina tein yövieraille suloisen tulista bataattikeittoa Niinan ohjetta mukaillen. Maku senkun vain parani parissa päivässä, tosin ensi kerralla en taida olla malttamatta korvata koskenlaskijaa vuohenjuustolla! Normaalisti hiilarit ei kuulu lounaslautaselleni, mutta ulkoilun päälle kuuma keitto on täydellinen vatsantäyte.

Joten täällä taas. Mielessä monta juttua, joista oli tarkoitus postata tammikuun aikana.

Voi olla että tulee kiire!

Leppoisaa maanantai iltaa. Minä menen pakkaamaan jumppakassini, ja annan pepun huutaa taas hoosiannaa!

***