{ talven taikaa }

24.10.2012

En tiedä teistä, mutta oma sisäinen joulumoodini on pikku hiljaa alkanut hyrräämään yhä kovenevalla vauhdilla. Koska koko joululehtieni kokoelma on tällä hetkellä varastosijoituksessa (kukapa olisi maaliskuussa uskonut, että niitäkin tarvittaisiin väliaikaisasumisen aikana), olen ollut lähinnä äitini joululehtien armoilla. Ei sillä, äidin kokoelma on sekin melko kattava. Löytyipä tuolta yksi omanikin, nimittäin viimevuotinen Lantliv, jonka äiti oli lainannut muutaman ohjeen sisältävän Arne & Carlos -jutun vuoksi.

Suurimpaan fiilistelynnälkääni sain eilen myös Ilona Pietiläisen uutukaisen Talven taikaa -kirjan. Joulujuttujen lisäksi kirjassa on kauniita talvitunnelmia muutamasta blogien kautta tutuksi tulleesta talosta ja perheestä. Itse asiassa siitä mukava opus, että teemana on koko pitkä ja pimeä vuodenaika aina syksyn tulosta kevään piteneviin päiviin. Kirja pitää sisällään sekä värikästä ja leikkisää tunnelmaa, että hillitympää ja romanttisempaakin linjaa. Suuri plussa kivoista DIY-vinkeistä, joita ehtii vielä talvea ja jouluakin ajatellen toteutella. Ideoita on sisä- ja ulkotilojen koristeluun sekä talvisiin tarjoiluihin.

Tässä kohtaa jutun juoni varmaan on jo osalle selvinnytkin. Eli:
Minulla tosiaan on käsissäni kaksin kappalein näitä kirjoja, ja toinen on arvottavaksi teille!

Mukaan arvontaan pääset jättämällä muutaman sanan kommentin tähän postaukseen. Arvonta-aikaa olkoon lokakuun loppuun asti, ja kirjan postitan voittajalle heti marraskuun alussa, jotta fiilistelyaikaa jää ennen joulua vielä kivasti. Muistattehan täyttää meiliosoitetta kysyvän kentän oikein, näin saan varmasti yhteyden voittajaan. Osoitteenne näkyy vain minulle, joten älkää pelätkö arvan jättämistä!

 

 


>Energiapiikki!

15.3.2011

>

Jos on mahdollista jotenkin syntyä uudelleen, niin mulle on tainnut nyt käydä just niin. Olo on ihmeen enrginen ja asioihin tarttuminen helpompaa. Talvihorros on väistynyt syrjään, ja tunnelin päässä näkyy valoa. Ihan luonnon valoa vielä, eikä mitään hehkulamppuja.
Tälle päivälle ei voi merkitä mitään suuria kotitöitä tehdyksi, mutta muuten olen pitäytynyt melko aktiivisena. Ja Niilon synttäreillä (joulukuun alussa) hajonnut kahvikuppikin on liimattu, ja jälleen käyttökunnossa. Jospa yrittäisi jatkossa tehdä pikku hommat sitä mukaan, kuin ilmestyvät. Voisi olla helpompaa.
Isompien kotitöiden sijaan tänään on selvitty kunnialla perhekerhosta, kyläilystä ystävän luona ja pankissa asioinnista. Kaiken lisäksi salilla on tahittu rautaa niin, että paikat huutavat hoosiannaa (tai huutavat viimeistään huomenna).
Nautin kukista loppuun saakka, koko rahan edestä. Ennen uusia, menee viime viikkoiset vielä juomalaseissa.
Vackert med vintage -kirjan
ostin Sadun vinkistä. Muistan nähneeni kaikki kuvat jo kertaalleen Lantliv -lehdessä, mutta eipä siitä haittaa ole, että ne on koottu yhteen kauniisiin kansiin. 
Keltaiset tyynyliinat kaappasin jokin aika sitten äidiltä. Ihanan energiset! Piti käyttää kangasta ompeluksiin, mutta en taida raaskia leikellä näitä. Olkoot tyynyliinoja vielä tulevaisuudessakin. 
Taitaa olla sohvapaikka nyt ansaittu. Heti saunan jälkeen. 
Mukavaa iltaa kaikille!
***

>Valoa ja knäckebrödiä!

27.9.2010

>

Valoa tuntuu nyt pilkistävän joka kolosta. Asioita, joilla on positiivinen merkitys elämään. Tavaraterapiaa ja ihmissuhteita. Helpotusta koti-ikävään.
Ei me löydetty vanhaa pitsihuvilaa viikonlopun aikana, mutta asian suhteen olo alkaa olla tyynempi. Jaksan uskoa unelmaani, mutta yritän säästää voimia myös tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Tapetteja on vihdosta viimein katseltu, asioita mietitty ja tilanne rauhoitettu. 
Ostin perjantaina Ikeasta ruotsalaista näkkileipää. Näkkäri on ehdoton terapiaruokani. Oivariinia päälle, ja lasi kylmää kaakaota (oikein tujua). Tulee ihan lapsuus mieleen! Vaikka taidan jatkossakin suosia enemmän sitä suomalaista ja ruukiisempaa lajia.
Uusi lampunvarjostin tarjoaa sitä tavaraterapiaa. Rie Elise Larsenin punainen paholainen koristaa mieheni lukulamppua. Raukka joutui sen itse tilaamaan täältä, kun meni valittamaan häikivästä valosta sängyn yllä. Varjostin on kuulemma hyvä, ja ajaa asiansa. Voiko mies lampunvarjostimelta enempää toivoakaan!?
Tarttuipa käteeni viikonloppuna myös yksi joulukirja. Minä onneton joulufanaatikko kun en vielä omistanut tuota Outi Loimarannan ja Marjo Koivumäen  Oi ihana joulukuu -kirjaa. No, nyt se on luettu moneen kertaan ja joka suuntaan. Kärpässieniäkin innostuin taas virkkaamaan hiukan pienemmässä koossa.
Mutta juuri nyt mieltäni kirkastaa uusi ystävä. Täältä ventovieraiden joukosta kun olen vihdoin löytänyt
 myös seuraa. Niilon kanssa kyläiltiin aamupäivällä yhdessä ihanassa kodissa. 
Lapsi sai leikkiseuraa, ja itse sain höpötellä kaltaiseni talonmetsästäjän ja sisustushullun kanssa. 
Ihminen, jolle pystyi viemään joulukoristeita syyskuussa! Kiitos S! 🙂
Pää tuntuu taas piirun verran selvemmältä!

Huomasin vasta, että Alma-postaus oli kahdessadas laatuaan, ja sen kunniaksi ajattelin lisätä arvontapalkintojen määrän kahteen. Yllätyksiä ovat edelleen myös itselleni.
Muistakaapi osallistua, mikäli ette ole jo niin tehneet!