Ihan alkuun suuri kiitos teille kaikille myötäelämisestä. Tuntuu melko helpottavalta, että omaa suruaan ei tarvitse piilottaa tai feikata pois. Elämä on monia juttuja ja vaikka vain tosi tosi harvoin tuon täällä esiin ne negatiiviset jutut, kaikki me ollaan ihan vain ihmisiä ja kenenkään elämä ei ole helppoa ja alati vain ihanaa. Viimeisen viikon aikana arki on palannut suurilta osin elämään ja vaikka päivät pitävätkin sisällään lukuisia surullisia hetkiä, mukaan mahtuu onneksi myös niitä tavallisia juttuja. Ja niin kai sen hyväksyttävä jatkuvankin. Valon ja varjon inhimillistä tanssia. Välillä itkettää ihan hirveästi, mutta kyllä mä olen saanut myös nauraa. Kiitos jälkimmäisestä ystäville ja perheelle.

Viikonlopun aluksi annoin surukukkien vaihtua herkän hempeisiin pioneihin ja vapun kunniaksi puin ylleni mahdollisimman iloista ja värikästä. Niin hassua kuin se onkin, tämä surupuseroni on kaikesta huolimatta vaatekaappini iloisin väri – ja ehkä niin on just hyvä. Esimerkki elämän tasapainosta.

Viikonloppuun on täällä mahtunut ihan tavallisia kotitöitä, joiden tekeminen on oikeastaan mukavaakin noiden viikkojen jälkeen, kun koti oli vain kääntymispaikka. Pari päivää on pitänyt sisällään myös yhdessä herkuttelua ja ah, niin ihanan pyörälenkin hyvässä seurassa. Ehkä se elämä tästä. Palaa arkiselle uomalleen ja tasoittuu ajan myötä.

Kaunista iltaa myös sinulle ja iloa uuteen viikkoon.

Viikko sitten perjantaiaamu valkeni kauniin kirkkaana, mutta kylmänä. Ajoin aamulla kotiin ja tyhjensin autosta kamerarepun ja muut työvälineet ja olin varma, etten enää koskaan voisi tarttua kameraani, nauttia kevätauringosta tai perjantaiaamuista. Olin viettänyt viimeisen päivän ja yön isän vierellä. Ja vaikka kuolema ehkä isän kohdalla olikin armollinen, sen lopullisuus tuntui silti ylitsepääsemättömältä. Ajasta ikuisuuteen, mutta ei koskaan takaisin.

Viimeiset kolme viikkoa olivat ehkä elämäni raskaimmat. Ensin puhuttiin kuukausista, lopulta viikoista. Aika kului kuitenkin nopeammin kuin kukaan olisi vielä kuukausi sitten osannut kuvitella. Ja samalla ne viikot olivat myös äärimmäisen tärkeitä. Läsnäoloa ja välittämistä. Hiljaisuutta ja tärkeitä sanoja.

Nousin vielä torstaina aamukahdelta. Tein viimeisiä Instagram-kampanjoita valmiiksi ja lähdin ajamaan töihin. Automatkalla kuitenkin tajusin etten enää jaksaisi. Väsymys ja tieto siitä, että minun pitäisi olla jossakin ihan muualla kävivät turhan raskaiksi. Niinpä ajoin aamupäivällä sairaalaan ja istuin isän vierellä koko päivän ja seuraavan yön. Perjantaiaamuna ehdimme vielä istua yhdessä kokonaisen tunnin – kokonaisena perheenä. Se että olimme siinä vierellä on jotenkin lohdullista.

Viikon aikana tunteet ovat kulkeneet lähes kaikkia ratoja. On surua, kiukkua, väsymystä ja iloakin. Loppuviikosta päätin, että elämän on jatkuttava. Halusin kuitenkin lukea loppuun kirjan, jonka ehdin isän vieressä aloittaa ja neuloa valmiiksi paidan, jonka helman resorista pari kerrosta syntyi isän vierellä. Päätin, että ne on mun surutyötä. Ellen tarttuisi niihin nyt, ne muistuttaisivat aina siitä kaikesta, mikä jäi kesken. Eilen päättelin neuleen ja suljin kirjan. Totesin, että on aika jatkaa elämää. Nyt maanantai ja arki tuntuvat ajatuksena raskailta, mutta samalla lohduttavilta. Elämän on jatkuttava, eikä asia muutu, vaikka kuinka rypisin surussani. Toki surutyö ottaa aikaa villapaitaa ja kirjaa kauemmin, mutta se on kai vain hyväksyttävä osaksi elämää. Mulla on kuitenkin ihana perhe, työ jota rakastan ja elämä joka kannattaa elää.

Kolmen viikon aikana ehti saapua myös kevät. Ja vaikka voisi kuvitella toisin, meillä on puutarhajutut aika hyvällä mallilla. Tästä kiitos meidän miesväelle, joka otti tänä vuonna hoitaakseen kruopsutukset ja haravoinnit, kasvihuoneen lasit ja monet muut työt, joiden luulin jäävän tekemättä. Ehkä näiden räntäsateiden jälkeen puutarhajutuista on kiva ammentaa iloa arkeen. Nauttia keväästä, alati lämpenevistä perjantaiaamuista ja valokuvaamisestakin.

Viimeisen viikon aikana olen myös yrittänyt korvata lapsille ne viikot, jotka olin poissa. Kiitollisena siitä, että poissaoloni oli kuitenkin mahdollista. Olen onnistunut pyrkimyksessäni vaihtelevasti, mutta tänään leivottiin Klaaran kanssa suklaakeksejä. Niiden ohjeen löydät täältä, jos vaikka haluat kokeilla. Sopivat hyvin myös vapun herkkupöytään, joskin katoavat kovin nopeasti. Siksi tehtiinkin kolminkertainen määrä.

Kaupallinen yhteistyö Substral & Indieplace

---

Ei ole kukkakimpun voittanutta. Ainakaan tässä kohtaa vuotta, kun kevät vielä keikkuu kainosti edes ja taakse, ja antaa yhä odottaa todellista puhkeamistaan. Viikonloppukimppu on meille kaikille tuttu käsite, mutta onko se kimppu oikeasti vain viikonlopun ilo, vai voiko kukkakimpun saada pysymään kauniina jopa kaksi viikonloppua? Tänään vinkkejä leikkokukkien ylläpitoon kaupallisessa yhteistyössä Substralin kanssa.

Joskus kukkakaupasta saa jonkin leikkokukkaravinteen ostosten mukana, mutta samalla annetaan yleensä myös ohje puhtaan veden vaihtamiseen. Toisin sanoen, jos neuvoa veden vaihtamiseksi noudattaa, pieni ravinnepakkaus on mennyttä jo seuraavana päivänä. Vaikka puhdas vesi ja tuoreet imupinnat ovatkin varsin tärkeä tekijä kukkien säilymistä ajatellen, pitää muistaa, että esimerkiksi erilaisissa asetelmissa tämä voi joskus osoittautua hyvinkin hankalaksi. Lisäksi tarvitaan oikeasti myös hiukan enemmän apua, mikäli mielii kukkien säilyvän muutamaa päivää pidempään. Parhaassa tapauksessa ja hyvällä tuotteella veden vaihtamista ei välttämättä tarvita ollenkaan, joskin kannattaa pysyä tarkkana, että jokainen kukkavarsi saa vettä juodakseen.

 

Maljakkolevä on meille kaikille aika tuttu juttu. Eli se limainen vesi, joka maljakosta usein löytyy, ja se ikävä likakrantu maljakon kyljissä, joka ei tahdo irrota edes tiskatessa. Varsinkin neilikat tai nuo nyt tosi suositut ranunculukset muuttavat veden nopeasti sameaksi ja likaisen oloiseksi. On selvää, että moisissa olosuhteissa kukat eivät kovinkaan kauaa jaksa sinnitellä. Onneksi tähänkin ongelmaan on ratkaisu!

Substralin uusi leikkokukkaravinne on kätevässä pumppupullossa, josta annostelet muutamalla painalluksella ravinteet kimpullesi (kolme painallusta per 0,5 litraa vettä) ja varmistat, että kukat kestävät maljakossa vielä seuraavallekin viikonlopulle. Substralin leikkokukkaravinne pidentää kimppusi kukintaa ja tuoreena pysymistä (jopa +60 %). Tuote antaa kukille niiden tarvitsemia, nopeasti saatavilla olevia ravinteita, ja se liukenee helposti veteen. Substralin leikkokukkaravinne on myös hajuton ja väritön.

Vinkkit virkeälle kukkakimpulle:

🌸 Käytä puhdasta maljakkoa
🌸  Leikkaa leikkokukille uusi imupinta terävällä veitsellä (leikkaa vinottain, jotta imupinnasta tulee mahdollisimman pitkä).
🌸  Lisää maljakkoon oikean lämpöinen vesi: Puuvartiset kukat (esim. ruusut) nauttivat lämpimästä vedestä ja pehmeävartiset kasvit viihtyvät viileässä vedessä.
🌸 Lisää maljakkoon oikea määrä Substral leikkokukkaravinnetta
🌸  Mikäli vesi pääsee loppumaan, huuhtele maljakko, leikkaa uudet imupinnat ja lisää puhdas vesi (muista lämpötila).
Lisää uusi annos ravinnetta!
🌸  Jos mahdollista, nosta kukat viileään esimerkiksi yöksi tai siksi aikaa, kun et ole nauttimassa kimpustasi!

 

Itse odottelen jo innolla kesää ja oman pihan leikkokukkia. Näillä ohjeilla myös ne pysyvät virkeänä ja ilahduttavat pidempään.

Kukikasta kevätviikkoa!