Kaupallinen yhteistyö ⎮ Suomen Asuntomessut

---

Moikkelis!

Tuossa pari viikkoa sitten naurettiin ystävien kanssa remonttijuttuja, ja sitä, että miten se minun pesänrakennusviettini onkin jotenkin ollut lasten syntymän aikaan niin kauhean perusteellinen. Molempien lasten vauva-aika kun on pitkälti elelty remontin keskellä. No, tosiasiassa varmasti molempiin elämän taitekohtiin on liitynyt enemmänkin lisätilan tarve, kuin varsinainen pesänrakennusvietti. Mutta se on toki totta, että molemmat remontit ovat olleet ikään kuin sitä oman kodin luomista, niin kuin rakentaminen ja remontointi usein ovat. Tänään näistä aiheista kaupallisessa yhteistyössä Suomen Asuntomessujen kanssa.

Olen itse lamavuosien läpi kasvanut ja jo lapsena ”kotini on linnani” käsitteen nielaissut. Kun lamavuosien työttömyys ja asuntolainojen tähtiin nousseet korot koettelivat minunkin perhettäni, koti nostettiin omalle jalustalleen. Minulle ei suinkaan tuolloin puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, että vanhempieni ajatusmaailmassa koti oli se, mistä pidettiin kiinni kynsin ja hampain. Kaikki muu, paisti koti oli jossakin määrin turhaa. Ja niin vain ne lamavuodetkin voitettiin, ja kun nykyisin menen lasten kanssa mummulaan, menemme siihen samaiseen taloon, johon minut aikoinaan kapalossa kannettiin ja josta siivet levällään lähdin 17 vuotta myöhemmin. Samaan taloon, jota vanhempani ovat rakkaudella kaikki vuodet vaalineet ja puutarhaan, jota äiti ja isä ovat kaikki vuodet rakentaneet. Uskon, että rakkaus kotia kohtaan kumpuaa juurikin tuolta lapsuudestani. Vaikka kotini on sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien vaihtunut useammankin kerran, koti on kuitenkin käsitteenä ollut aina itselleni tärkeä. Missä asunkin, minun pitää voida tuntea olevani kotona. Ja jotta tuntisin olevani kotona, kodin on vastattava paitsi tarpeitani, myös käsitystäni viihtyvyydestä.

Se, miltä kodin sitten kuuluukin näyttää ja tuntua, jotta siellä viihtyisi, on makuasia. Ei ole yhä oikeaa sisustustyyliä, talonväriä, tai puutarhasuunnitelmaa. Ja harvoin koteja on kahta samanlaistakaan. Ideoita ja vaikutteita toki jokainen nappaa ympäröivästä maailmasta ja esimerkiksi mediasta, mutta yleensä koti syntyy siitä, että siellä on jokin omaleimainen juttu, joka kertoo asukkaistaan. Ideoita ja vaikutteita tarjoaa tänäkin kesänä Asuntomessut, jotka pidetään Kouvolassa 12.7. – 11.8 

Vielä enemmän sisustamista ja remontointia

Keräsin tähän postaukseen taas uusia ja vanhoja kuvapareja, eli ennen ja jälkeen meidän rempan. Ja kuten monessa muussakin taloudessa, ne remontit roikkuvat useimmiten siinä valmiin ja puolivalmiin välimaastossa myös meillä. Asuntomessujen tekemän asukasbarometrin mukaan suomalainen remontoi kotinsa keskimäärin noin joka viides vuosi. Jotakin laitettavaa on asukkaidensa mukaan valtaosassa suomalaisista kodeista juuri tälläkin hetkellä, ja top neljä remppakohteita ovat kylpyhuone, keittiö, lattioiden uusiminen ja seinäpintojen uusiminen. Asuntomessuilla tehdyistä kävijätutkimuksista nousee siis esille messuvieraiden toiveet nähdä vielä enemmän sisustamiseen ja remontointiin liittyvää sisältöä. Ja tähän toiveeseen Kouvolan Asuntomessut aikoo kesällä 2019 vastata!

Keittiö

Sen lisäksi, että Kouvolan Asuntomessuilla keskitytään entistä enemmän remontoitiin, myös itse messualue on vanhan ja uuden kohtaamista. 1900-luvun alun punatiilinen kasarmialue yhdistyy uusiin pientaloihin perustaen Pioneeripuisto -nimisen asuinalueen. Juurikin nuo vanhan kasarmialueen korjausrakentamisen kohteet ovat niitä, minkä vuoksi itse aion käydä katsomassa Kouvolan asuntomessut. Remontoinnin ja sisustamisen lisäksi itseäni kiinnostaa myös uusien pientalojen sisustus. Olisi nimittäin kiva nähdä kierrätysmateriaaleja uusisssa kohteissa ja muutenkin kestävän kehityksen rakentaminen kiinnostaa itseäni, vaikka uudisrakentamisesta en noin niin kuin omaan tarpeeseen olekaan kiinnostunut.

Kouvolan asuntomessuilta löytyy myös erilaisia teemaviikkoja, joissa asumisen tarpeita nostetaan esiin erityisen ohjelman avulla. Harrastusten, sisustamisen ja remontoinnin lisäksi yksi teemaviikoista on Historian ja tulevaisuuden viikko. Tällöin pääset Korian varuskunnan historiatoimikunnan ja eri asiantuntijoiden kanssa suunnitellulle opastetulle kierrokselle ja kuulemaan vanhan varuskunta-alueen mielenkiintoisesta historiasta aina 1900-luvun alusta tähän päivään asti.

Pianohuone, raput Iso eteinenOlohuone 

Asuntomessut Kouvolassa 12.7.-11.8 2019

Ostamalla lipun asuntomessujen lippukaupasta ennakkoon, saat sen 10% alennuksella. (Ennakkohinta on voimassa 11.7. klo 23.59 asti).

Alla vielä pari kuvaa Kouvolan Asuntomessualueen vanhasta kasarmialueesta. On se vain niin ihana!

kuva: Suomen Asuntomessut kuva: Suomen Asuntomessut

Kesällä Kouvolaan! Siellä tavataan!

Huomenta sunnuntai!

Odotin eilen koko päivän sitä kaiken raikastavaa rankkasadetta ja kunnon pauketta. Kaukaisen jylinän ja aamuyön sateen lisäksi muuta ei juuri tullut. Vettäkin on tullut sen verran, että voi sanoa sataneen.

Meillä on vietetty viimeiset muutama päivä suljettujen verhojen takana. Paras tapa pitää koti viileänä on sulkea keittiön ikkunat paahtavalta auringolta. Tuntuu hassulta ja vähän rumaltakin pitää verhoja kiinni, mutta hyöty ajaa edelle.

Keittiön pöydällä on viimeiset violetit syreeninoksat. Sitten se vaihe kesästä onkin jo takana.

Olohuoneen sohvat on valjastettu nukkumapaikoiksi ja koristetyynyt nostettu sivuun. Maljakoissa lupiineja, koska kukkia ei koskaan voi olla liikaa.

Klaaran hiuksiin on taiottu kesäkiharat tiukoilla palmikoilla. Harmi, ettei omat hiukset näytä yhtä kauniilta, vaikka kuinka palmikoisi.

Ilmatäytteinen sänky koristaa pianohuonetta. Ei ehkä maailman kaunein sekään, mutta jälleen hyödyllinen ratkaisu. Josko tänään olisi jo astetta viileämpää ja yläkertaankin olisi mukavampi nukahtaa.

Sunnuntain ohjelmassa pyykkiä ja kodin raivausta. Uusi viikko on kiva aloittaa kun paikat on kunnossa.

Aurinkoista päivää! ♡

Lauantaita ihanat!

Me nukuttiin viime yö koko perhe alakerrassa. Yläkerta on kuuma, ja vaikka läpiveto olisikin oiva ratkaisu, tuo meidän talon vieressä menevä maantie laittaa haasteita. Meidän makkarin ikkuna kun on käytännössä tien yläpuolella, liikenteen melu häiritsee nukkumista jos ikkuna on auki. Ja kyllä, sitä liikennettä itse asiassa on paljon. Ja vaikka tässä kuudenkympin alue onkin, niin harvapa rajoituksista piittaa. Varsinkaan öisin. Olen myös todennut, että tämä on yöaikaan suosittu reitti raskaallekin kalustolle. Tukkirekka kun ajaa yöllä ohi minkä pääsee, niin siinä luulee äkkiä koko talon lentävän. Niin että jätettiin viime yönä yläkertaan ristiveto ja annettiin liikenteen pauhata ihan kaikessa rauhassa. Aikuiset sohvilla ja lapset ilmapatjalla. Ihan kuin retkellä oltaisiin oltu. 🙂

Kun vuosi sitten mietittiin kasvihuoneen paikkaa, alapiha tuntui jotensakin luontevalta. Ehkä siksi, että siinä on tilaa ja koko tontti on vailla rakennuksia. Koska viime kesä oli kuuma, alapiha tuntui senkin puolesta luontevalta, koska tässä on edes jonkinlaista varjoa ympäröivien puiden muodossa. Mutta sitten syksyn tullen ja pimeän saapuessa aloinkin pelätä. Että jos se kasvihuone tulikin nyt pystytettyä liian varjoisaan paikkaan. Että mitä jos en voi koskaan kasvattaa siellä tomaatteja, ilman, että ostetaan tuo naapuritonttikin ja kaadetaan siitä puut. Kevään tullen valoa riitti, mutta jännitin yhä, miten aurinko pääsee kasvihuoneeseen kun puut ovat täydessä lehdessä. No aika turhaan pelkäsin. Valoa ja aurinkoa riittää ja jostain suunnasta kasvihuoneeseen paistaa aina. Totesin jopa eilen miehelle, että onneksi ei laitettu kasvaria tuonne yläpihalle, sillä eihän siellä voisi edes olla näin kuumalla.

Toki kasvarin voi pystyttää vaikka kuinka aukealle paikalle, ja jos se tomaattien kasvatus onkin pääasiallinen tarkoitus, niin ehkä parempikin. Toki silloinkin kasvihuonetta voi joutua varjostamaan. Me katseltiin jo keväällä erilaisia varjostusvaihtoehtoja, joita Willab Gardenillakin oli tarjolla, mutta nyt toistaiseksi tuntuu, että pärjäämme kyllä ihan ympäröivien puiden turvin. Ja noh, armoa antaa myös paksu siitepölykerros kasvihuoneen katolla. Mutta välillisesti siitäkin kiitos noille puille. Mutta siis lähinnä viestini on se, että jos olet ajatellut tällaista kasvihuoneen ja huvimajan yhdistelmää, niin muutama varjoa antava puu on oikein mukava ja luonnollinen tapa varjostaa kasvaria pahimmalta paahteelta.

Mies kiinnitti eilen illalla kasvarin luukkuihin nuo manuaaliset avaajat, jotka minäkin osaan tarpeen tullen sulkea ja lukita. Lähinnä siis sitä luvattua ukkosmyrskyä ajatellen. Ja vaikka vielä aamulla olinkin sitä mieltä, että sieltä voisi ihan kunnon ukonilma tullakin, niin usko tuohon on kyllä päivän mittaan hiipunut. Pilvet siirtyivät ja taas paistaa oikein kunnolla.  Ehdin jo aamulla kantaa kaikki kesäkukatkin suojaan, että jos sitä vettä tulisi vaikka ihan kunnolla, mutta taidanpa kantaa ne kohta taas takaisin ulos.

Itse kasvattamani chilit (ylähyllyllä ja muurin päällä) ovat haaroittuneet viikossa ihan mielettömästi. Ja nuppujakin on valtavasti. Ostamani habanero kuitenkin kannattelee jo useampaa pullukkaa ja toinen chili on kohtalaisen täynnä.

Daaliat on edelleen laittamatta maahan, koska tällä kelillä ei vaan jaksa. Ja helpompi ne on pitää kosteinakin näin. Onhan tässä vielä kesää jäljellä! 🙂

Jaahas, ja seuraavaksi vuorossa jäätelön syöntiä. Rankkaa tämä kesäelämä. 🙂

Hauskaa ja aurinkoista lauantaita teillekin! ♡

 

Arabian Huvila -kannu saatu blogin kautta.

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.