Maanantaimoikat!

Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.

Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista ”ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.

Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli ”ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien.  Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.

Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!

Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!

Jos tammikuusta pitäisi nimetä ilonaiheita, ainakin mun listassa ihan kärkipäässä olisi valo ja tulppaanit. Toki varmaan pitäisi myös mainita, että lapsemme on syntynyt tammikuussa, mutta pysytään nyt näissä yleisissä ilonaiheissa. Jos eilen olikin niin pimeää, että luulin teleportanneeni takaisin joulukuun puoliväliin, niin tänään on paistanut sitten senkin edestä. Ja ai että, mutta onkin tehnyt hyvää! Voisin jopa tottua. Samoin tulppaanipuska pöydällä voisi olla lakisääteinen ilo vuoden ensimmäiselle kuukaudelle.
Meillä ei ole juuri pakkanen paukkunut, mutta tänään oli ihan pakko lähteä nauttimaan auringonnoususta kun kerrankin meni miinuksen puolelle. Samalla annoin vastusta jomottavalle päänsärylle ja hammaskivulle. Pääsin eilen hammaslääkärin ”kipupäivystykseen” ja luulin ihan oikeasti että olen saanut ihka ensimmäisen reiän purukalustooni. Meuhkasin jo lapsillekin hampaidenpesusta ja pelottelin kaikenlaisilla skenaarioilla. Tai no, mietin omalle kohdalleni jo juurihoitoja ja kaikkea muutakin inhaa mitä aiheeseen voisi liittyä. Mutta se on kuulkaas sellainen juttu, että huomenna tehdään muotit purentakiskoille. Josko tuo antaisi ainakin osittain syyn jatkuvalle päänsärylle ja hartiajumille. Mene ja tiedä, mutta olin kyllä jokseenkin ajatellut, että ne kaikenlaiset purentaongelmat tuli korjatuksi jo teini-iässä, kun suussa oli rautaa jos jonkinlaista.

Ensimmäinen arkiviikko melkein taputeltuna ja huomiselle haen energiat vielä tänään huippuseurassa vietetystä illasta. Huomenna siivotaan koti viikonloppukuntoon ja vaihdetaan vapaalle. Ihan parasta on se, että viikonlopulle ei ole mitään suunnitelmia! Voisko arkiviikot olla jatkossakin nelipäiväisiä?

 

( Sammarit ja lyhythihainen kashmirneule H&M )

Jaahas, lomat on lusittu ja paluu arkeen on alkanut. Aika siis herätellä myös blogi joulutauoltaan. Loma teki hyvää, enkä varsinaisesti laskenut päiviä arjen alkamiseen, mutta en laita arkiseen rytmiin paluuta pahaksikaan. Arkikin voi olla aika ihanaa, paljon on kiinni asenteesta ja omista valinnoista. Joululomaan mahtui flunssa, joka edelleen laittaa niistämään, sekä varsin tyhjentävä vatsaflunssa. Joten toiveena arjelle terveyttä ja sitä myöden myös sujuvuutta.

Ajatus oli säilyttää joulukuusi loppiaiseen asti, mutta koska raukka pudotti neulasensa ihan itsekseenkin, kuusi oli lennätettävä ulos jo viime vuonna. Eilen vintille pakattiin tontut ja possut, mutta muuten loppiaiseen ei liittynyt sen suurempaa joulun poiskarsimista. Vielä eletään sen verran pimeää kautta, että kaikki mahdolliset lisävalot ovat paikallaan. Joulu jatkuu edelleen myös kukkina, vaikka ensimmäiset keltaiset narsissit jo bongasinkin. Sitävastoin arjen alkamiseen valmistauduttiin muunlaisella karsimisella ja siivoamisella. Jestas sentään, innostuimme eilen jopa puunaamaan jääkaapin uuteen arkeen. Lapset selättivät kirjakaappiensa kaaoksen ja me aikuiset selätimme vaatehuoneen täystuhon.  Yhtään jemmattua joululahjaa ei sen kätköistä tänä vuonna löytynyt, mikä on selvästikin parannusta pariin viimevuoteen. Arki on huomattavasti mukavampaa aloittaa kun tavaroille on omat paikkansa ja asiat järjestyksessä.

Näillä nurkilla talven lumiset (tai edes valkoiset) päivät saa varmaankin laskea yhden käden sormilla. Jaksan edelleen odottaa talvea, joskin toivo alkaa pikkuhiljaa kaikota. Tulevasta keväästä kertoo se, että ensimmäiset siemenet on laitettava multaan mitä pikimmin! Mutta tuli lunta tai ei, kaikkein eniten odotan tietenkin lisääntyvää valoa.

Vuosi sitten kirjoitin aika tyhjentävästi ajatukseni uudenvuodenlupauksista ja pysyn edelleen kannassani ja jatkan uutta vuosikymmentä samaan tapaan. Mitä tulee tipattomaan tammikuuhun ja korkin kiinni laittamiseen, en koe ajatusta itselleni aiheelliseksi. Vuoteen kun kuitenkin mahtuu enemmän tipattomia kuukausia, kuin tipallisia. Tammikuu yleensä kuuluu luonnollisesti noihin ensimmäisiin. Sen sijaan karkkipussin päätin laittaa kiinni ja herkut muutenkin hyllylle Klaaran synttäreihin asti. Juhla on juhla, mutta näin joulun jälkeen suklaat ja karkit voi jättää väliin. Makeannälkään on kaksikin halpaa ja helppoa reseptiä. Banaanikaurakeksit, joihin saa hukattua ylikypsät banaanit ja lisämakua kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöillä (joulun ”glögiroskien” jämät uppoaa näihin oikein hienosti), sekä raakalakritsijauheessa pyöritetyt taatelit. Nekin itsetehtynä huomattavasti valmispussia edullisempia ja parempia.

Mitenkäs teidän lupaukset? Jotakin uutta, vai vanhan petraamista?