>En ehkä pukeutuisi marianneraitoihin, mutta joulun alla punavalkoinen peitto lämmittää mukavasti iltapäiväkahvilla. H&M:n pussilakasetti takaa senkin, että joulun jälkeen raitojen alta kuoriutuu taas seesteinen ja hillitympi peitto viluisia jalkoja lämmittämään. Oikeastaan aika piristävä ja raikas kaikkine röyhelöineen, vaikka en ehkä koko sänkyyn osaisi näitä pedata.
Tästäkään nyt tainnut kovin jouluinen postaus tulla, mutta onhan ainakin punaista ja tonttu 🙂

Kiitos ihanalle Hannalle tunnustuksesta. En sitten yhtään osaa näitä eteenpäin laittaa, mutta olkoon tämä joulukalenteriyllätys kaikille teille, joiden kalenterista ei vielä ole mitään löytynyt (siis kuten minulla, tontun taskut ovat edelleen olleet tyhjät)!

>Kun viikonloppu selvästi erottuu arjesta, on uuden viikon aloittaminen helpompaa ja konkreettisempaa. Nyt oikein mukavan ja tapahtumarikkaan kolmen päivän jälkeen maanantain tasainen harmaus tuntuu vain mukavalta. Turvalliselta.
Arjen harmaita hankintoja tuli tehtyä sekä perjantaina, että lauantaina.
Isänpäivä vietettiin leppoisasti kotona. Suunnitelmissa ollut huutokauppakin meni ohi, kun nukuimme kaikki sikeitä päiväuniamme. Parempi näin.
Väännettiinpä meillä viikonloppuna myös kättä. Yksi kuvista liittyy kamppailuun, jonka minä voitin. Varsin toivottu lopputulos.

Harmaassa arjessa ei ole oikeastaan mitään vikaa, kun sattuu pitämään harmaasta väristä. Kaikista sen sävyistä ja olomuodoista.
Toivotan iloa harmaaseen arkeesi.

Yleensähän se menee niin, että viikonloppu lipuu ohi ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Yleensä vielä niin, että mies töissä ja me täällä kotona, kuten ihan viikollakin. Mutta jo on yksi viikonloppu tähän väliin ympätty täyteen ohjelmaa! Joskus ihan kiva näinkin.

Tänään ajatelin mennä Meandin lastenvaatekutsuille yksin. Jospa vaikka saisi keskityttyä paremmin kun ei tarvitse koko ajan pelätä, että lapsi hajoittaa toisten paikkoja ja rikkoo tavaroita. Voisi kenties juoda kupin kahviakin ihan rauhassa!
Huomenna meillä on seurakunnan kerhoäitien retki Ikeaan. Ihanaa, ja jotain ei niin minua. Eihän mun koskaan pitänyt alkaa kerhoäidiksikään! Vaan näin on käynyt ja tähän on tultu! Eikä se oikeataan ollutkaan niin paha juttu. Kivaa oikeastaan!
Sunnuntaille sitten jää isänpäivä kekkeröintiä. Tosin viskikakku ei ole vieläkään valmiina, joten pitää kai alkaa jo leipomaan. Ja sitten sunnuntaina pitäisi vielä kiirehtiä vaaliuurnille. Mulla kun on periaate, että purnata voi vain, jos on äänestänyt. Ja minähän purnaan minkä ehdin!

Toivottelen kaikille oikein leppoissaa viikonloppua!

Tasapainoksi hiukan lazyä tunnelmaa makuuhuoneesta.