Sisäinen kello kääntyy kovin hitaasti. Vuosi vuodelta vain entistä hitaammin. Ennen tuntui hienolta saada vuorokauteen yksi lisätunti, mutta eilen herätessäni seitsemältä, en ollutkaan niin järin iloinen tiedostaessani, että kello onkin vasta kuusi. Illalla yhdeksältä pahnoille, ja tänään jo hiukan paremmin kiinni nykyajassa. Taidan alkaa panostaa enemmän pitkiin yöuniin. Olkoon vaikka etukäteen tehty uuden vuoden lupaus!

Kuvissa uusi Day Homen tyynynpäälinen. Arvontapalkinto. Kiitokset Mrs Jones ja Sanna! 

Ja minähän rakastan…..!

Emilia

Eikä tällä kuusella ole mitään tekemistä joulun kanssa. Paikalliseen kukkakauppaan tilaamani huonekuusi saapui vihdoin. Olen aivan rakastunut!

En yleensä pidä tavallisista huonekasveista. Myrtti ja muut rungolliset ja puumaiset kasvit ovat toki kauniita, ja omistanpa pari ikuisuuden vanhaa perhosorkkideaakin. Keittiöön kuuluvat oleellisesti tuoreet yrtit, mutta muuten jätän huonekasvit lähinnä kaupan hyllylle. Liian kasaria, liian ysäriä, liian jotain… Siis minun makuuni, meille. Ja se vaiva; Keräävät pölyä ja likaa, vaativat ainaista huoltamista.

Hassuahan tässä on juuri se, että pidän kasveista, joille tämä nykyaikainen (kuiva ja lämmin) huoneilma ei ole edes tarkoitettu! Mutta ehkä juuri haaste saa minut haluamaan niitä. Myrtin kuolemasta toipuneena otan siis taas uuden haasteen vastaan.

Hennot oksat kestävät kevyiden paperikoristeiden painon, joten kuusi muuntautuu toki myös joulupuuksi. Kenties se jouluna ajaa ainakin yhden joulukuusen asemaa.

Ikean uutuuksien saapumista myymälöihin…

Lyhdyt, ruukut, korit, talja…. – ja  uutuus TUOLI!