Aika tavallinen lauantai, ei sen suurempaa ohjelmaa tai suunnitelmia. Kaupassa käynnit ja siivoilut osuvat yleensä lauantaille, eikä tämä päivä ollut mitenkään poikkeuksellinen. Aamulla oli vielä sen verran vilpoista ja pilvistä, että vetäisin pidempää hiaa käsivarsien peitoksi. Keväällä Mangosta tilattu paita on osoittautunut todelliseksi luottovaatteksi, ja maksanut itsensä hintaansa nähden monin verroin takaisin. Itse asiassa, olen yhdistänyt puseroa tähän asti lähinnä klassiseen kynähameseen tai tummiin housuihin, mutta jokin mielenhäiriö sai aamulla vetäisemään sen mamma-farkkujen kaveriksi, ja toimihan sekin.

Samoin ovat Nomen nudet rusetti-sandaalit olleet loistohankinta. Parempi kuva kengistä löytyy auringonpalvontaa – postauksesta.

Ostin keittiön pöydälle kimpun valkoisia freesioita. Tuota tuoksua on aika vaikea vastustaa. Pari oksaa asettelin myös olohuoneen puollelle. Tuntuu, etten puoleen vuoteen ole jaksanut miettiä sisustusjuttuja tai ylipäätään laittaa mitään nätiksi. Nyt tarve on pakottava – tosin mielummin laittaisin oikeaa kotia kuin tätä. No, kaikki kai ajallaan…

Varasin mansikoita ja ananasta tällekin illalle. Herkutellen siis…

Ihanaa lauantaita teille!

Kuten eilen kirjoittelinkin, tarkoituksenani oli piristää parveke uudelleen hyötykäyttöön. Edelleenkään en hankkinut partsille kukkivia kasveja; Chili ja tomaatti saavat kunnian olla ainoat kukkivaiset tässä tilassa. Puutarhamyymälöistä löytyy jo kivoja kasveja hiukan syksyisempiin istutuksiin, mutta itse en vielä kuitenkaan ihan koristekaali ja hopealanka -linjalle halunnut lähteä. Varpumaisia pikkuvihreitä, murattia ja tietysti rakkaat yrtit. Siinäpä ne. Vanha oliivipuu jaksaa yhä sinnitellä, vaikkein kauneimmillaan olekaan.
Erilaisia lyhtyjä pimeneviä iltoja ajatellen, ja pehmeitä tekstiilejä viihtyvyyttä lisäämään. Kovasti paljon muuta parvekkeelle ei kaivatakaan. Puutarhakalusteitahan tänne ei jaksettu edes kantaa.

Parvekkeella viihtyy jälleen, ja ilta-auringossa on mukava istua illan viimeiset tunnit. Siinäpä siis suunnitelmat viikonlopulle.

Mutta nyt; Energistä perjantaita, ja aurinkoista viikonloppua!

 

Jo pari kuukautta sitten sanoi telkkarimme sopimuksensa irti, ja siitä asti taloudessamme on eletty televisiotta. Kovinkaan kummoisesti arkemme ei ole asiasta muuttunut, ja televisioton elämä onkin pitkään ollut jonkinlaisena haaveenani. Koska olosuhteiden pakostakin tietokone on tällä hetkellä sijoitettuna olohuoneeseen, saa 27 tuumaisesta tietokoneesta hätäavun silloin, kun tekee mieli katsella leffaa tai jotakin muuta. Myös viikonlopun Muumit katsellaan yle areenalta tietokoneen kautta.

Niinkin suuri ja hallitseva elementti kuin vanha television rohjo loistaa poissaolollaan, ja tuo loiste kieltämättä miellyttää silmääni. Koska vanha, mittojen mukaan teetetty, tv-taso kuitenkin on yksi aina mukanani kulkeneista rakkaista huonekaluista, saa se jatkossakin säilyttää paikkansa, mutta kera erilaisen tehtävän kuitenkin. Eilisen Ikeareissun lisäksi (tauluprojekti etenee, ja siitä myöhemmin lisää), nappasin Bauhausin puutarhamaailmasta komean orkidean kainalooni, ja nakkasin sen kotona somistamaan tv:n kokoista aukkoa. Itseasiassa, ostin kukalle ruukunkin, mutta sitä ei valitettavasti saatu ehjänä kotiin asti. 🙂

Nyt vain toivon kukalleni pitkää ikää. Jopa pidempää kuin vanhalle televisiolle. Edelliset orkideani kun pelastin jo seitsemän vuotta sitten silloisen työpaikkani jätekuormasta, ja kasvit hengittävät edelleen. Muuton vuoksi annoin ne kuitenkin pois, sillä juuri niiden yksilöiden kanssa yhteiselo alkoi jo kyllästyttää. Olipa välissä myös vuosia, jolloin perhoskämmekkä oli mielestäni surullisen tylsä muotikasvi. No, mieli muuttuu…

Täällä ainakin on sateisen harmaata ja kylmää. Ruoka tuoksuu uunissa, ja värikynät viuhtovat vieressäni. Leivontasormeakin syhyttää, joten oikein mukava tiistai päivä kaikesta koleudestaan huolimatta.