Mies soitti aamulla kysyäkseen, että hakeeko hän nyt sitten sen lattiamaalin. Herrajestas, minkä lattiamaalin!? Että ottaako vaan jonkun kivan. No ei taatusti ota, kyllähän sitä nyt pitää pohtia, (ja minun pitää olla päättämässä)! Miten mä en ollut vieläkään päättänyt lattioiden tulevaa sävyä! Jotenkin kaikki uuden suunnittelu on tuntunut niin kaukaiselta kaiken vanhan purkamisen ohessa. Toki on haaveita ja unelmia, muttei värikoodeja tai mitään muutakaan konkreettista.
Harmaavalkoinen sotakin oli yhä sotimatta! Minä nimittäin olen aina haaveillut valkoisista puulattioista ja mies harmaista puulattioista. Diplomaattinen kompromissi, ja oikea sävy löytyi maalikaupan värilastuja vertaillessa. Tai en tiedä onko sävy oikea, senhän näkee vasta kun maali on lattiassa. Avioliitto on kuitenkin jälleen kerran kiperästi pelastettu, ja yksi elämän suurimmista päätöksistä tehty. Johan oli sunnuntai!
Yläpuolella vasemmalla valitsemamme sävy Tikkurilan Betolux -maalin. (Kuvat lainattu Symphony -värikartasta.) Vertailun vuoksi vieressä perus maalarinvalkoinen. Hiukan viileämpi siis, mutta ei kuitenkaan tummempi. Katsotaan, miten käy. Ensimmäisen kerroksen jälkeen olemme valtavasti viisaampia.
Yläkerran lattiat ovat nyt maalattavassa kunnossa (paremmassa siis, kuin nuo yllä olevat kuvat antavat ymmärtää), ja niiden kimppuun käydäänkin ensimmäisenä. Toiveissa olisi, että puolentoista viikon kuluttua sinne voisi jo kantaa tavaraa, mutta nähtäväksi jää, onko edessä taas hetkellinen evakkoasuminen. Joka tapauksessa sitäkin on tälle vuodelle vielä tiedossa, koska maalinkäry ei ole oikea paikka lapselle tai odottavalle äidille. Samaisella laskukaavalla totean, että edessä on enää yhdet naapurin viikonloppubiletykset! Jee, sanon minä!
Puolitoista viikkoa siis aikaa kääriä kaikki tämä väliaikaisasuntoon kannettu ja kertynyt tavara taas kasaan. Samalla voisi pohtia jo valmiiksi seuraavia tarvittavia sävyjä ja yksityiskohtia. Eipä käy aika pitkäksi!
Mukavaa sunnuntaita teillekin!
