Halusin vain tulla nopeasti huikkaamaan teille kaikkile mukavaa juhannuksen aikaa:
Aurinkoista, lämmintä, lämminhenkistä ja ennen kaikkea turvallista juhannusta kaikille!

Joitakin kuvia matottomasta olohuoneesta. Pidän ihan hirmuisesti tuosta vaaleudesta, ja ihanasta valosta. Miltei harmittaa, että jokin matto on lattiaan talveksi levitettävä. Toisaalta, itseni tuntien, saatan syksyyn menessä jo kaivatakin vaihtelua.

Vaaleisiin puulattioihin kyllästyn tuskin ikinä, niin kauan ehdin niistä haaveilla. Mistä tulikin mieleeni, että kesäksi oli suunniteltu lattioiden maalausta. Pitäisi vain saada siihenkin touhuun aikaa ja rauhaa, katsotaan kuinka käy. Kesät tuppaavat mennä ohi hiukan liian nopeasti.

Villejä lupiineja, niitä riittää maljakkoonkin. Samoin köynnöshortensiaa, jota kiipeilee vähän siellä täällä. Onneksi on kukkia, joista voi keksiä asiaa, eikä tarvitse sitä tikusta vääntää.

Lyhyestä kuitenkin virsi kaunis; Toivottelen kaikille mitä parhainta torstaita, ja siirryn tekemään jotakin hyödyllisempää. Aurinkoa kamut!

Pari viimeistä päivää on, sääolosuhteidenkin vuoksi, ajanut minut nojatuolinnurkkaan tuumailemaan. Kaivoin esiin läjän sisustuslehtien kesänumeroita, ja etsin itselleni puutarhainspiraatioita. Eniten omaa silmääni miellyttävät rennot ruotsalaispuutarhat. Englantilaiset ovat jo liian runsaita makuuni kaikkine ruusuineen ja muotoaidanteineen, mutta ruotsalaisissa puutarhoissa on sitä jotakin. Runsautta, ja samalla rentoa otetta.

Välillä on hyvä muistutella itselleen, mitä puutarhan suhteen haluaa, eikä vain sokkona tehdä pelkästä tekemisen ilosta. Ja kuten melkeinpä kaikessa tekemisessä, etäisyyden ottaminen välillä selkiyttää ajatuksia. Tauko tekee hyvää, ja avaa silmät uudelle perspektiiville.
Tuumaustaukojani olen viettänyt olohuoneessa. Kesäisempään asuun huoneen sain yksinkertaisesti rullaamalla matto pois. Vaikka pidänkin niistä Ikean luonnonkuitumatoista, omaan silmääni matto sotii pahasti Tine K:n tarjotinpöydän kanssa. Ensi talveksi matto-ongelma pitää ratkaista, sen verran on noilla matoilla tälläisessä talossa eristävää vaikutusta, mutta nyt kesän ajan saa mennä ilmankin. Nautitaan vaaleudesta ja valosta.

Mutta ei tässä suinkaan ole mukavasti paria päivää vain sisällä vietetty; Nyt kun sää on viilentynyt, kunnon suojavaatteiden käyttö ulkona on huomttavasti mukavampaa, kuin helteellä. Ja kun on kunnon releet niskassa, on puutarhan raivaaminenkin huomattavasti mukavampaa.

Se on käsittämättömän ihana tunne, kun lähtee liikkeelle repimällä koiranputkia ja nokkosia muutaman kotikärryllisen, raivaten paksumpia oksia vesurilla ja yht’äkkiä huomaa katselevansa selvää kukkapenkkiä! Haa, siinähän onkin parin metrin rivi pioneja, iso kaistale päivänliljaa, ja suuri alue ritarinkannuksia! Kaikkea sitä voikin löytää – omasta puutarhastaan!

Noin karkeasti arvioiden, olemme parin päivän sisällä saaneet muutaman sata neliötä puutarhaa lisää! Tontti on vuosien saatossa ryvettynyt reunoiltaan aika pahastikin, kasvanut lähestulkoon umpeen monin paikoin. Tuota raivaamista onkin vielä moneksi kesäksi.

Mutta jotta päästäisiin taas eteenpäin asian kanssa, vedän saappaat jalkaani ja lähden ulos. Palataan, kamut!