Onpas ollut viikko! Monellakin tapaa hyvin tapahtumarikas, ja hyvä niin. Vaikka tämä viikko on ollut meillä jonkinlainen lomaviikko, on takki silti aika tyhjä. Kivalla tavalla kuitenkin, sellaisella perjantaifiiliksellä.
Olen ollut hiukan laiska kotitöiden suhteen, pyykit ovat jääneet pesemättä, ja villakoirat imuroimatta. Tämä perjantai aamu onkin kulunut pikaisessa paikkojen oikomisessa, ja pyykkikoneen pyörittämisessä. Kovasti paljon en silti jaksa aikaa uhrata ikäville velvollisuuksille, kesä on tarkoitettu nautittavaksi.

Tänään on luvassa ainakin upouuden hiekkalaatikon reunalla istumista, ja jokakesäinen putiikki kierros Raumalla. Teillekin laitan vielä myöhemmin jotakin kivaa viikonlopun varalle, pysykää siis kanavalla!

Nyt toivottelen kuitenkin mitä aurinkoisinta ja lämpimintä kesäperjantaita!

Surffailin tänään inspiraatiota pikkueteiseen ja kuistille, ja joksikin toviksi jumituin näihin varsin sinisiin kuviin.
Sininen on joskus vuosituhannen vaihteessa kuulunut ehdottomasti lemppariväreihini myös sisustuksessa, mutta aikaamyöden sitä näkyy meillä aina vain vähemmän ja vähemmän. Olen kuitenkin aina ihastellut esimerkiksi Tine K:n sinisävyisiä tekstiilejä ja astioita, mutta en ole kuitenkaan saanut niitä istumaan meille. Jotenkin ne vain on, no liian sinisiä tai jotain. Niinpä pikkuhiljaa harmaa on vallannut sijaa enemmän ja enemmän, ottanut tilaa siitä mustan ja valkoisen välistä.

Omaan makuuni näissäkin kuvissa on sinistä ihan liikaa, mutta huomaan löytäväni yksityiskohtia, jotka varmasti toimisivat myös meillä. Paisley- ja chevron-kuviointi, kapea raita ja pienempi, hiukan itämaiseen vivahtava kuviointi. Sävyjä sinisessä on kuten muissakin väreissä, eli kirkuvan ja kirkkaan sijaan omaan kotiin voisi rohkeammin yrittää istuttaa vaikkapa juuri sitä Tinen sävyä denim.
En ole varsinaisesti mikään kausiverhotyyppi, tai verhotyyppi ylipäätään. Meillä ei ole erikseen joulutekstiilejä tai kevätverhoja, joten sinistä pitää varmaan hivuttaa kotiin varovasti. Liika sininen tekee varmasti sellaisen kesäkotifiiliksen, että syksyn tullen kaiken sinertävän piilottaminen tuntuu välttämättömältä.

Tätä täytyy mutustella! Iskeekö sininen siellä päässä, ja mikäli iskee, iskeekö hyvällä vai pahalla?

Kuvat: Sköna hem

Viime päivinä ei juuri ole hellevaatteita tarvittu. Olen tallustellut kotona villasukissani, miettinyt syksyä, ajan kulkua, tulevia juttuja ja kaikennäköistä muutakin. Tuntuu jotenkin niin kovin haikealta katsoa kun syysleimut kukkivat kauniina, komeamaksaruoho alkaa saada hentoa punaa ylleen ja vehnäpellot muuttavat väriään. Eletään kuitenkin vasta heinäkuuta, kenties lämpimät ovat vielä tulossa, ja elokuu todistaa kesämme siirtyneen kalenterivuoden keskivaiheilta hieman eteenpäin.

Kuistilla on kuitenkin lämmin, vaikka ulkona puhaltaa kylmä tuuli. Kesäkengät odottavat kaikessa rauhassa, että uskallan taas luopua sukistani ja paljastaa varpaani. Aurinkoa ja lämpöä odottavat myös Tine K:n kesäkassi ja BeckSöndergaardin ohut puuvillahuivi. Kaikki ne merkitsevät minulle rentoa kesäelämää, loman tunnetta ja huolettomuutta.

Vanhoilla Scollin sandaaleillani on myös toinen merkitys. Samaisissa kengissä astelin ensimmäisen kerran katsomaan tätä taloa. Muistan kuinka riisuin kesäkenkäni eteiseen ja sipsuttelin paljain jaloin talossa. Mielialani oli samaan aikaan kiihtynyt, jännittynyt, mutta onnellinen. En varmaan voi koskaan luopua noista kengistä!

Kuistin valoisasta ja kesäisestä tunnelmasta pitää nyt kuitenkin siirtyä pikkueteiseen. Koneella istumisen sijaan on tehtävä jotakin, että punaruskeasta värimaailmasta päästään tähän samaan raikkauteen ja valoisuuteen, joka vallitsee verannalla.

Kenties huomenna jo lämpöisemmin terveisin! Suloista sunnuntaita!