Viikonlopun poissaololla on hintansa. Paitsi kuolleet yrtit ja kevätkylvökset, harmaita hiuksia ovat yrittäneet aiheuttaa myös kotityöt. Eilinen kuluikin mukavasti pyykin ja siivoilun parissa. Kotitöiden lisäksi on toki ihana ottaa lasten kanssa takaisin sitä aikaa, jonka olin poissa. Esimerkiksi näistä syistä, on kommentteihinne vastailukin jäänyt. Ottaa aikansa, ennen kuin pääsen tavalliseen arkirytmiin.

Mutta entä me tytöt?!
Me hienostellaan täällä Lumoan uusissa vaatteissa! Äidillä on uusi pusero ja Klaaralla suloinen mekko. Ja, me ollaan melkein samikset! 🙂
Nämä siis uutukaisia (kevään ja kesän mallistosta), jotka sain blogin kautta.
Pusero on ihana, sillä farkkutyttö ei aina jaksa mekkoilla, mutta Lumoan kaulukset antavat arkisellekin asulle kivasti vivahdetta.
Klaaran mekko on kokoa 86/92, ja sanoisin, että mitoitus on aika reilu. Tai, itse asiassa, taitaa pitää hyvinkin kutinsa, sillä mekon kuuluukin olla Koolle vielä hiukan iso, mikäli on tytön pituutta uskominen. 🙂 Oma paitani on kokoa S, eli samaa kokoa kuin Lumoan mekkonikin, ja mulle tosi passeli.

Mutta tiettekös, mitä uutta mun tekis ihan hirrrrveesti mieli? Uusia lenkkareita! Jotain yhtä värikästä, kuin mun treenikengät. Ja kukkia. Mä kaipaan nyt kukkia!
Ehkä pakko käväistä jossain urheiluliikkeessä hiukan hypistelemässä kenkiä, ja poiketa vaikka kukkakaupassakin! 🙂

Anyway, halusin vain huikata teille moit, ja vakuuttaa, että kyllä mä aion niihin kommenteihinnekin vastailla. Ihan varmasti!

Ja, nyt me toivotellaan teille oikein mukavaa päivää! Auringonpaistetta ja linnunlaulua!

Nukuin ruhtinaalliset 11 ja puoli tuntia. Lapset vielä enemmän, joten kaiken järjen mukaan tänään pitäisi olla virtaa!
Ja, oikeastaan onkin!
Ihana päästä salille, ja vaikka lenkillekin vielä. Mutta, niitä ennen mä nautin tästä kiirettömästä arjesta, omasta kodista, rauhallisesta arkipäivästä ja maailman parhaasta seurasta. Nautin jopa pyykinpesusta ja paikkojen raivaamisesta. Pieni irtiotto tuli tarpeeseen! 🙂

Jossain kohtaa tuntui, että kaupat pursuavat pääsiäsikoristeita, vaikka pääsiäiseen on vielä aikaa vaikka miten. No, nyt se on jo ovella, ja meillä on yhä ohrat kylvämättä ja tipuset askartelematta. Tänään pitää koittaa kiriä hiukan, sillä ainakin tuo vanhempi lapsista odottaa kovasti juhlaa kuin juhlaa.

Mahtavaa alkanutta viikkoa teille kaikille. Ei välitetä sateesta ja harmaudesta, tarkoituksensa kun on niilläkin!

Tässä siivouspäivän lomassa olen tänään pohtinut sitä, miten sisustusmakuni, ja sitä myöden kodin sisustus, on vuosien varrella muuttunut. Tai oikeastaan olen miettinyt sitä, miten luonnollista on, että maku sisustuksen suhteen muuttuu. Samoin muuttu muoti ja tyylijutut, hiustyylit jne… Ihminen menee trendien perässä, välillä jopa sitä tiedostamattaan. Ja tarkoitan, että eihän ihminen välttämättä tarkoituksella pyri sinne aallonharjalle, mutta olemme kuitenkin alttiita vaikutteille, ja ihan vain jo tämänhetkiselle tarjonnalle.

Olen välillä törmännyt ajatukseen, että bloggaajan tyylin tulisi olla jollakin tavalla stabiili. Takinkääntäjistä ja tyylipettureista ei aina pidetä. Muistan hyvin kommentin, jonka sain kun laitoin blogiin ensimmäisiä kuvia väliaikaisasunnostamme:
”Pidin enemmän vanhan kotinne värikkäistä tapeteista, kuin näistä hegettömistä valkoisista seinistä. Lopetan tämän blogin seuraamisen tähän.”
Mitäpä tuohon sanomaan, vuokralla asumisessa on aina puolensa.

Talokaupoissa tapetit tuli jättää seinään, ja vuokra-asunto tuli hyväksyä niine hyvineen. Mutta, värikkäitä tapetteja ei tullut perästäkään takaisin. Hengetön valkoinen jäi elämään, ja totesin mieleni muuttuneen. Syitä voi toki olla moni. Ehkä huomasin valkoisten seinien rauhoittavan vaikutuksen, ehkä näin silmissäni tämän kodin vaaleampana ja harmonisempana. Ehkä kahden lapsen äitinä aloin arvostamaan hillittyjä sävyjä leluvuorten alla. Tai, ehkä kirjavat tapetit tulevat vielä takaisin! Eihän sitä voi tietää! Koti on enneksi paikka, jossa mieltään saa muttaa, ja jokainen voi toteuttaa itseään omalla tavallaan.

Itse en koe olevani siellä tyylin aallonharjalla millään tavalla. Kodista on tullut paikka jossa sekoitan uutta ja vanhaa, arvokkaampaa ja edullisempaa. Mutta, aina itselleni jollakin tapaa tärkeää. Kiinnyn tavaroihin ja huonekaluihin, tai oikeastaan tarinoihin niiden takana. Muistoja. Niitä kerään ympärilleni. Melkeinpä yhtä tärkeä kuin on makuuhuoneen vanha ruusukaappi, on myös Ikean sänky. Sen noutoon kun liittyy hauska tarina, jolle jaksamme nauraa yhä.

Jos parin vuoden sijaan katson pidemmälle taakseni, voin todeta, että suurin vaikuttaja kodin tyyliin on varmasti elämäntilanne. Aloittaessani seurustelun, jouduin luopumaan viivasuorista matonvipsuista ja monesta muusta itselleni tärkeästä jutusta. Opiskelija budjetilla ei paljon sisusteta ja toteankin rehellisesti, että mikäli viime viikonlopun lottopotti olisi osunut kohdalleni, meillä näyttäisi varmasti ihan erilaiselta. Sitä tosin on turha spekuloida, kun en edes lottoa. Toisaalta, sisustukseen vaikuttaa myös lapset ja harrastukset, oikeastaan koko elämä!

Ihmiset muuttuvat, ja kodit siinä sivussa. Tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen tähän tilanteeseen, sikäli kun laskee pois remonttia odottavat nurkat ja keskeneräisyyden. Tällä hetkellä vaihtuvat vuodenajat riittävät kodin piristykseksi. Välillä voi heittää makuuhuoneen tyynyt olkkariin ja toisinpäin. Samaa hengetöntä valkoista ja harmaata on koti täynnä.

Jees, mutta nyt mä jatkan siivoilujani. Hetken aikaa kuitenkin nautin vielä näistä Kristan ottamista kauniista kuvista. Vanha koti -postauksen kuvista näkyy, kuinka sisustus on muuttunut, mutta toisaalta huomaan, että niin moni muukin asia on mennyt eteenpäin. Ja, niin kai sen kuuluukin!

Aurinkoa torstaihinne!