Vaikka eilinen ostosreissu lähinnä piti sisällään muiden hankintoja, jäi jotain myös omaan käteen. Nimittäin vihdoin tuo kylmä välihuone, tuleva työhuone, sai pienen edistysaskeleen. Kun kuljetuskalusto oli tällä kertaa mukana, saivat jo talvella hankitut pukkijalat tammisen pöytätason ylleen. Kyllä, tästä tulee ihan oikea työhuone! Jossain vaiheessa!

Oleellisesti tietysti tietokone pitäisi nyt siirtää tähän huoneeseen, samoin tulostin ja kaikki muu kotitoimistossa vaadittava. Seinälle aion ripustaa tauluja, kenties joku hyllykin tarvittaisiin. Säilytystilaa on pakko miettiä.

Pieneen testiin huone pääsi jo eilen illalla, kun pidin puhelinpalaveria ihanan kollegani kanssa. Siinä milessä tämä huone on kyllä ihanteellinen työhuoneeksi, että puheluiden kannalta kuuluvuus on paras mahdollinen. Sen verran on huonot nuo puhelinyhteydet täällä päin, että aina pitää hakea oikea paikka ja varmistaa kenttä.

Eiköhän se työhuone tästä ala muodostua! Koitan saada jotain aikaiseksi, ja laittaa teillekin vähän laajempaa kuvakulmaa.

Tämä huone on keskeneräisyytensä vuoksi rajaantunut aika hyvin pois blogin sisällöstä, joitakin kuvia tässäkin huoneessa on kuitenkin otettu. Ainakin tässä ja tässä postauksessa vilahtaa taustaa, ja Facebookin puolellahan on sitten niitä ihan virallisia remppakuvia ja kaunistelematonta totuutta! 🙂

Mukavaa lauantaita! Mä taidan hipsiä ulos!

Eilen tuli kuluneeksi tasan kaksitoista vuotta siitä, kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa. Katsotaanko yhteiselomme alkaneen siitä päivästä? Ehkä. Oliko se rakkautta ensisilmäyksellä? Ehkä. Asioita kun voi tarkastella niin monelta kantilta. Ehkä ensimmäisiä tunteita tärkeämpää on kasvaa yhdessä, ja kasvaa yhteen. Hyväksyä myös se tosiasia, että välillä kasvetaan eri suuntiinkin. Tiedetään toisesta kaikki, ja rakastetaan sittenkin – virheineen päivineen. Osataan riidellä ja osataan sopia.

Yhteensä kuusi kodiksi kutsuttua paikkaa, valkolakkeja, armeijan vihreitä, kaksi koiraa ja kaksi lasta. Kouluja ja opiskeluja, iloja ja suruja, kasvukipuja ja kompromisseja. Paljon mahtuu kahteentoista vuoteen. Kahdesta lapsesta tulikin kaksi aikuista, jotka kasvattavat nyt kahta lasta. Opitaan toisesta ja opitaan toiselta. Jaetaan huono huumorintaju, tyhmät vitsit, ja asiat, joita ei oikein tohdi edes muille kertoa. Ollaan samaa mieltä, ja ollaan jyrkästi eri mieltä.

Vaikeinta on ollut hyväksyä, että kaikki eivät aina ole olleet onnellisia puolestamme. Vaikeinta on ollut oppia, ettei sillä lopulta ole merkitystä. Että riittää, kun itse olemme, ja riittää, kun itse tiedämme, mitä haluamme. Elämän myrskyt joko ajavat ihmisiä erilleen, tai sitten ne vahvistavat liittoja. Riippuu kai siitä, kuinka paljon minkäkin eteen on valmis taistelemaan.

Nyt, kaksitoista vuotta myöhemmi, olen aika tyytyväinen, että päädyin silloin aikanaan antamaan ravintolan hämyisessä narikassa oikean puhelinnumeroni. Niin pieni juttu, mutta moni asia voisi olla nyt ihan toisin.

Ei meillä ole tapana tälläisiä päiviä enää juhlia. On kihlajaispäivä, hääpäivä, syntymäpäivät ja lasten merkkipäivät. Isäinpäivä ja äitienpäivä. Ihan tarpeeksi muistettavaa, kuulemma. Jauhopeukaloa ja sokerihammasta kuitenkin kutittelee sen verran, että ehkä tähän arjen keskelle voisi jotakin juhlan tapaista taikoa. Josko 12 vuotta olisivat kuitenkin kakun arvoiset!

Aurinkoista maanantaita ihanat! Me taidetaan pukea pihakamat päälle ja lähteä hiukan kruopsuttelemaan kukkamaita.

Muutama räpsy tältä aamulta.
Pienen breikin jälkeen ihan tavallisiakin asioita näkee taas uusin silmin. Tästä on ehdottomasti tulossa parempi viikko! Tarkoittakoon se kohdallani sitä, että aion vakaasti viimein istuttaa ne tuoksuherneet ja mårbackat, ostaa ne hemmetin orvokit ja siivota pääsiäsikoristeet pois. Kyllä, olen todellakin ollut viimeisen viikon hitaalla! 🙂

Ja, se olisi sitten vappuviikko! Mitään kummempia suunnitelmia ei ole, täällä maalla vappu on pikkuisen rauhallisempi juhla, kuin suurissa kaupungeissa. Koska säätiedotuskaan ei lupaile ihmeitä, vietetään vappu varmaankin ihan kotosalla ja aika arkisissa merkeissä. Niilolle on tietenkin tärkeää, että kotia jollakin tapaa koristellaan, ja itselleni ensimmäisenä tulee mieleen syöminen. Vaikka olen näiden juhlapyhien kanssa hiukan laiska, nautin siitä, että arkiruokaputki saadaan jollakin tapaa katkaistua. Vappu jo mielessä- ja vappusyötävää -postauksissa pari vinkkiä vappujuhlien ja -piknikin tarjoiluun. Kenties hemmottelen itseäni myös Fresita -pullolla! 🙂

Mutta nyt multakaupoille ja istutuspuuhiin. Iltapäivälle on tiedossa kynsihuoltoa, joten sitten ei ihan heti viitsi kynnenalusia liata! 🙂

Energistä uutta viikkoa!