On muuten mukava herätä uuteen päivään, kun on eilen laittanut paikat kuntoon ja ripotellut kukkia sinne tänne. Pitäisi muistaa tämä syksyn pimeillä ja arjen kiireissä. Tunnelma on lopulta aika pienestä kiinni!

Tälle päivälle on paljon ohjelmaa ja paljon hommia, joten ihan mistään kauhean raukeasta ja kiireettömästä päivästä ei päästä nauttimaan. Toisaalta, kiva näin!

Vaaleanpunaiset pionit ilahduttavat olohuoneen pöydällä. Ei näitä vain voi olla liikaa!

Leppoisaa ja mukavaa sunnuntaita!

Mun ajatukset juhannuksesta on aika mustavalkoiset. En juhli enkä vietä, ja näin on ollut jo vuosia. Vaan enpä tiedä johtuuko puolivuotisen karkkilakon päättymisestä (mikäs sen värikkäämpää kuin karkit!!!!), vai mistä, alan pikkuhiljaa kypsyä ajatukseen myös pikkuisen värikkäämmästä juhannuksesta. Ehkä ensi vuodelle kehitän jotain huippua ja aloitan omat, ja meidän perheen, juhannusperinteet.

Ilahdutin itseäni kuitenkin juhannuksen kunniaksi pienellä lahjalla. Tuossa se nyt seisoo, valtava laatikko keskellä eteisen lattiaa, ja odottaa avaajaansa. Ihana!

Hauskaa ja turvallista juhannusta kaikille!

Tämä blogi ei hiljene lomailemaan, vaan jatkaa jorinoitaan jälleen huomenna. Tämä on lupaus! 🙂

Pitäkää huoli itsestänne ja toisistanne!

Halipusimoi!

Eilinen ilta oli todellakin omaa luokkaansa, erilainen, erityinen, ja kyllä, paras pitkiin aikoihin!
Mieleni syövereissä tosin kamppailin pitkään jälkimmäisen väittämän kanssa; Onko todellakin lupa nauttia siitä, että on yksin!

Yksin kotona on jotakin, jota tapahtuu mulle todella harvoin. Välillä tuntuu, että ei tyyliin koskaan. Toki nytkin Alma oli seurassani, mutta laillani koira tuntui vain nauttivan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta.
Illan kulku ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, melko spontaani ratkaisu mieheltäni ottaa lapset mukaansa. Molemmat. Päässäni raivosi hetken valtava ajatusmyrsky; Mitä minä sitten teen? Yksin olisi hyvä tyhjentää lasten vaatekaapit, ja viikata vaatteet siisteiksi pinoiksi. Yksin olisi loistava hetki pestä lattiat ja antaa niiden kuivua rauhassa. Myös ikkunoiden peseminen voisi sujua joutuisammin kun saisi työrauhan, tai lenkille voisi lähteä just nyt, ja olla ihan niin pitkään kuin haluaa.
Tätä harvinaisuutta en kuitenkaan halunnut käyttää mihinkään noin arkiseen. Koiran kanssa tyhjennysreissu, pionit maljakkoon ja sipulinvarsia päivälliseen. Päivälliseen, jonka syön yksin – ihan rauhassa ja nauttien.

Ja syötyäni minä nautin! Nautin siitä, että kukaan ei pyytänyt eikä kukaan vaatinut. Makasin sohvalla ja tartuin kirjaan, jonka siskoni lainasi minulle joskus vuosi (tai kaksi) sitten. Olen ylipäätään lukenut kirjan viimeksi noin vuosi sitten, kesää elettiin silloinkin. Mielessäni kävi painua kirjan kanssa ilta-aurinkoon, mutta pelkäsin kaikkien tekemättömien puutarhatöiden häiritsevän rauhaani, ja päätin vetää verhot ikkunan eteen ja unohtaa hetkeksi lopputtoman työlistani.
Ja, siinä minä sitten makasin, reilut pari tuntia sohvalla, ihan rauhassa, ja juuri siinä asennossa, joka tuntui parhaalta.

Ja, voi että, miten oman kodin tunnelmaa oli ihana haistella, kuunnella ääniä, pieniä narahduksia ja ohi ajavien autojen valtavalta tuntuvaa jyrinää. Muistelin sitä, miten olen aina nauttinut hiljaisuudesta, yksinolemisesta, ja mietin, miten tärkeää se ihmiselle todellakin on. Olla yksin, ja omassa seurassaan, omasta tahdostaan ja vapaaehtoisesti. Levätä ja lepuuttaa aistejaan.

Kenties poden huonoa omaatuntoa eilisen tunteistani, ja ehkä juuri siitä syystä kirjoitan asiasta tänne. Tai kenties vain olen iloinen ja tyytyväinen minilomastani, rentoutunut ja voimaantunut. Päätin joka tapauksessa antaa itselleni luvan nauttia. Nauttia yksinolosta ja omasta seurastani. Päätin myös järjestää vastaavan hetken itselleni johonkin lähitulevaisuuteen. Varastaa jostakin aikaa itselleni ja ehdottomasti olla yksin kotona. Mikä siinä sitten niin taianomaista onkin…

Ihanaa sateenraikastamaa torstaita!