Kotona jälleen. Ja ah, miten ihanalta se tuntuukaan! Siivoilin torstaina ja perjantaiaamuna paikkoja niin, että saa palata siistiin kotiin, ja nauttia siitä kotiinpaluun ihanuudesta. Toki nyt olisi purettavana neljän hengen viikonloppukamat, jota on kyllä ihan mukavasti. Talo on kylmä kuin mikä, ja kotipihassa kun avasi auton oven, vastaan tuli aika kotoisat tuoksut (naapuri kasvattaa kalkkunoita). Mutta tiedättekö, kaikesta tosta huolimatta, koti on koti, eikä sitä voita mikään!

Nyt vain puita kattilaan ja lämpöä taloon. Tavarat ojennukseen ja pesukone jylläämään. Kuulostaa ehkä vähän hassulta, mutta kun on ollut pari kolme päivää muualla, niin ei nuo kovin tavalliset kotityöt tunnu niin pahalta.

Kiitos hurjasti ihanista sanoista Facebookin puolella ja muutenkin. Ja tietty kaikille ihanille bloggaajille iso kiitos, oli taas ihana nähdä tuttuja ja uusia kasvoja blogien takaa.

Tänä vuonna en odottele pioniaikaa yksin, sillä suuria kukkia odottaa myös uusi maljakkoni. Tosin jotain muuta kukkivaa se ehkä kaipaisi jo nyt. Ehkä huomenna keksin sille sisältöä. Nyt hommiin!

Marmorinen pyörivä juustotarjotin, marmorinen kaulin ja monet muut marmorijutut olivat vuosia sitten sellaisia joka kodin tyylikkäitä yksityiskohtia. Taisi olla 90-lukua. Sitten trendi hiipui, ja palasi taas myöhemmin entistä ehompana. Jos tuolloin aikaisemmin kulmat olivat pyöreitä, niin tällä kertaa marmoriin yhdistyy kulmikkuus ja selkeät linjat. Pyörivien tarjottimien sijaan tarjolla on enemmänkin leikkuulautoja, mutta ihan kivan marmoriannoksen saa kuitenkin noilla tyylin edellisen aallonharjan tuotteillakin.

Itse ”rikastuin” pari viikkoa sitten muuttopuuhissa jos jonkinnäköisillä marmorijutuilla. Tuikkukippojen ja tarjottimien lisäksi sain nämä kynttilänjalat ja maljakon, jotka olivatkin mieleeni eniten ehkä juuri sen vuoksi, etten ollut törmännyt vastaaviin silloin 90-luvulla.

Marmorit hakevat vielä paikkaansa, mutta nämä pääsivät pianon päälle. Tosin yksikään kynttilä ei sopinut jalkoihin, joten niiden kanssa pitää vähän säätää.

Ihan kivat, eikö!?

Nostin viikonlopun kunniaksi kuistilta viimeisen hyasinttisarjan keittiön pöydälle. On ne vaan ihania, vuodenajasta riippumatta.

Tämä lauantai on kulunut perheen kesken, päivän ykkös juttu oli löytää esikoiselle uusi fillari, ja sellainenhan löydettiin. Ei ehkä just se, mistä äiti ja isä tykkäsivät eniten, mutta omistajalleen täydellinen. Se kai on tärkeintä.

Kun koko päivä on viipotettu menemään kaupungin hulinassa, tuntuu ihanalle hiljentyä viettämään iltaa ihan vain kotiin. Oman sohvan nurkkaan.

Rentouttavaa lauantai-iltaa toivottelen teillekin.