Hiphei, ja heleät tiistait. Tosin nyt on pimeätä ja pilvistä aamun aurinkoisuuden jälkeen. Meillä pienin on vähän sairaana, joten kovin kotipainotteista elämää juuri nyt. Mutta mikäs siinä, välillä on ihan mukavaa ottaa rennosti ja katsella muumeja. Koska viikonloppukin oli juhlapainotteinen, tuntuu tämän kaltainen kotoilu oikeastaan hirmuisen rauhoittavalta, vaikken tietenkään soisi kenenkään sairastavan.

Itselläkin vähän veto pois ja kaktuksen tunne kurkussa. Liekö perinteinen kevätflunssani, joka mulla on aina silloin, kun se kevään lämpöaalto viimein saapuu ja sää muuttuu miltei kesäiseksi.

Kotona ei ole tapahtunut mitään uutta, ei ole remontoitu tai sisustettu, joten vanhoja nurkkia kuvissa jälleen. Äitienpäivän hortensia saa jatkaa ilahduttamistaan sisällä siihen asti, kunnes sitä tarkenee enemmän ihastella ulkona. Sen lisäksi mulla on tänään maljakossa voikukkia ja kukkapenkistä napsittuja tulppaaneja. Nimpparikukkia. 🙂

Pää ja kroppa kaipailee jo kunnon kevättä. Ulkoilmaelämää ja avonaisia ovia. Kenties vähän kevyempää vaatetustakin. Tämän viikon osalta toiveet on todella korkealla, ehkä se kesä sieltä saapuu. Vajaa kaksi viikkoa suvivirteen, tässähän voi vielä ehtiä tapahtumaan ihmeitä! 🙂

Mukavaa viikon toista!

Melkein kuin perjantai. Ainakin mulla on vahvasti sellainen perjantaifiilis, ja ihan kivahan se on tässä keskiviikon kohdalla. Bonuksena se, että ollaan ihan koko perhe kotona tämän illan ja huomisestakin suurimman osan. Tuli helatorstai kyllä hyvään saumaan.

Valmistin juuri kakun jääkaappiin hyytymään. Suklaan ja appelsiinin pyhä liitto ei petä koskaan. Toivottavasti ei tälläkään kertaa. Jos kakku onnistuu, laitan ohjeen teillekin.

Esikoinen sai viime viikolla pelikortit, kun ystäväni oli meillä kylässä. Nyt meillä onkin käytetty kaikki mahdolliset illat, joina osallistujia on tarpeeksi, ristiseiskan pelaamiseen. Tänään taidetaan ehtiä lätkimään useampikin peli. Hirmu jännää ja viihdyttävää!

Toin lisää vihreää sisälle. Josko nostattaisi keväistä fiilistä 🙂

Kivaa keskiviikkoiltaa!

Pieni vihreä täplä keittiön pöydällä. Valkovuokot eivät enää jaksa kukkia maljakossa, joten luovutin ja siirsin pienen talvella hankkimani viherkasvin keittiön pöydälle. Kohta kukkia saa maljakkoon jo omasta penkistä, mutta siihen asti pitää olla luova. Sanomattakin kai selvää, että pioniaikaahan tässä odotellaan.

Aloin samalla pohtia, onko keittiön taljat turhan talviset keväiseen keittiöön tai kesää ajatellen, mutta koska pidän niiden väreistä ja pehmeydestä, saavat ne olla paikallaan jatkossakin.

Kenties kodin sisustusta pitäisi vähän muutella vuodenaikojen mukaan, mutta tiedättekö, kun mä olen hirveän laiska tekemään sellaista. Toisilla on kesäverhot ja jouluverhot erikseen, mutta meillä ei ole edes verhoja. Sisustustyynyjen tai niiden päällisten vaihtaminen keväällä tai syksyllä ei muuten vain istu luonteeseeni. Olen ihan älyttömän laiska, mitä tulee sisustamiseen ja sisustuksen kausipäivittämiseen. Toisaalta, en koe asiasta minkäänlaista ongelmaa. Jos viihtyy kodissaan vuoden ympäri riippumatta sohvatyynyjen sävyistä tai verhojen kuvioinnista, se kai riittää. Vaihdellaan ja päivitetään sitten kun siltä alkaa tuntua. Toistaiseksi meillä näyttää kesät talvet jokseenkin samalta.

Taas aurinko alkaa pyrkiä esiin pilvien lomasta. Muistuttaen samalla, että jonkinlaisen kausipäivityksen kotiin voisi loihtia yksinkertaisella ikkunanpesulla. Taidan kuitenkin kohdistaa toistaiseksi katseeni lasin läpi, ja jättää itse lasin tuijottamisen myöhemmäksi. 😉

Ihanaa tiistaita!