Se niistä kesäisistä keleistä, tänään on saatu nauttia kunnon vesisateesta. Sunnuntai on mennyt tavalliseen tapaan jalkapallokentän laidalla, eli sadetakki, sateenvarjo ja kumisaappaat ovat olleet päivän asuste. Kivaa oli kuitenkin, ja sehän se nyt on lasten peleissä pääasia!

Koska tämä Suomen kesä on aika arvaamaton ja lyhyt, mulla on kesäkalusteidenkin suhteen vähän erikoinen järjestely. Kun keittiön korituolit päätyivät puutarhaan kaapelikelan ympärille, piti keittiöön tietenkin hankkia pari nojatuolia näiden tilalle. Koska kuitenkin halusin pitää ilmeen kevyenä, päätin hankkia pari Tine K:n bambunojatuolia (jotka kai ovat pihakalusteiksi tarkoitettuja) keittiöön. Nämä ovat kyllä ulkoilman kestäviä, mutta vaativat katetun paikan, ja koska meillä ei lastauslaituria lukuun ottamatta ole minkäänlaista katosta ulkona, tyydytin tuolinhimoni sisätiloissa.

Tilasin tuolit oikeastaan jo tovi sitten täältä, mutta koska toimitusaika oli pitkä, ehdin jo harmitella, saapuvatko tuolit kesäksi. No, nehän tulivat ihan kuin tilauksesta viime viikon lopulla, kun siirsin keittiön tuolit ulos. Nyt vain nälkä kasvaa syödessä, ja haluaisin täydentää sarjaa vielä tällä pöydällä.

Kyllä näissä nyt kelpaa viettää sadepäiviä sisällä. Ja, jos meille joskus jostain ilmestyy katettu terassi, niin on ainakin kalusteet valmiina! 😉

Kuvat on aamulta. Tällä hetkellä mun suoristusraudalla suoristettu tukka ei todellakaan näytä tältä! Mut hei, villasukat jalkaan ja kuumaa juomaa. Nyt ei ole flunssalle kyllä minkäänlaista tilausta!

Ei anneta sateen masentaa. Luonto kaipasi jo vettä, joten ehkä tämä tekee ihan hyvää. Kunhan se sitten muistaa taas jaksaa paistaakin vastapainoksi! 🙂

Ihanaa sunnuntai-iltaa!

Aurinkoisen aamun jälkeen tästäkin sunnuntaista taitaa kehittyä sadepäivä. Juttuhan on niin, että mä olen varautunut näihin sadepäiviin kyllä kunnolla. Kalkkimaalit nimittäin odottelevat pussissaan päivää, jolloin sää on joutilas sisäpuuhille. Vaan kun vaatisi vielä jonkinlaisen inspiraation ja innostuksen tarttua pensseliin. Ehkä vielä hetken ihastelen valkoisia seiniä ja odotan maalausinnon saapumista. 🙂

Nauttikaahan tekin sunnuntain rentoudesta. Edessä uusi viikko ja uudet kujeet.

Olen joka ilta tällä viikolla meinannut laittaa herätyskellon soimaan. Vähän kuin tottumuksesta. Se on muuten ihana tunne, kun tajuaa siinä illalla sängyssä, että ei tässä mitään kelloa tarvitakaan. Ei sillä, että meillä niin pitkään nukuttaisiin nyt lomallakaan (tiedättehän lapset), mutta se tunne, että aamulla ei olekaan kiire minnekään. Voi, se on ihan parasta!

Arkena kaikki toimii niin kaavamaisesti: Äidin kahvi, lasten aamupalat. Nyt kaikki aikataulutus on poissa, äiti voi juoda monta kahvia siinä muiden seurassa, ja lukea vaikka lehden! Vielä ei olla niissä keleissä, kun aamukahvia mennään nauttimaan ulos paljain varpain, mutta ihanuutensa tässäkin!

Tänään on tarkoitus lähteä nauttimaan lomasta vähän omaa pihaa pidemmälle. Silti riitti oikein hyvin, että lapset herättivät, ja aamupalat syötiin rauhassa. Minnekään kun ei oikeastaan ole kiire.

Ihanaa päivää!