Jep, tiedän, että ollaan vasta lokakuun alussa, mutta koska maa kimmeltää kuuraisen kauniina ja olen siivonnut kuistia ja pihaa talvikuntoon, tämä joulufiilistely on luonnollinen jatkumo edellisille.

Koen bloggaajana joka vuosi valtavaa painetta siitä, että mun pitäis fiilistellä joulua kovin aikaisin. Laittaa kotiin ajoissa koristeita ja inspiroida muita. Kaikki DIYt ja askartelut pitäis toteuttaa hyvissä ajoin, jotta ne ehtisivät muidenkin jouluvalmisteluihin. Mutta tiedättekö, mä en ole sellainen! Mä haluan laittaa joulua kotiini ihan samoin kuin monet muutkin; Sitten ”joulun alla”. Tykkään toki lukea joululehtiä, ja joulujuttuja, jo syksyllä, mutta itse jouluun haluan virittäytyä rauhassa turhia hötkyilemättä.

Fiiliksissäni ryhdyin eilen selailemaan vähän jouluinspistä, ja ajattelin laittaa teillekin muutaman itseäni ”puhutelleen” kuvan. Näissä kaikissa on jotain sellaista, mikä tehoaa muhun: Luonnonmateriaaleja, hillittyjä sävyjä, jonkinlaista rosoisuutta, mutta kuitenkin perinteikästä vähäeleistä joulua.

Eli miltä näyttää joulu 2015:

Kuvat yllä: Bloomingville
Kuvat yllä: House Doctor

Nappasin myös muutaman jutun Tine K:n valikoimista. Risutähdet, ja -kuuset, sekä kalenterikynttilä ovatkin jo koristaneet kotiamme edellisinä vuosina. Myös Tinen lahjapaperit ovat päässeet kuusen alle. Nyt silmiin osui uusi kuusikoriste ja metallinen tähtikehikko. Molemmat edustavat just sellaista simppeliä joulufiilistä, jota mielelläni suosin.

Kuvat yllä: Tine K Home

Raukea, levollinen, rauhallinen ja tunnelmallinen. Siten kuvaisin tämän sunnuntain olotilaa. Aamupäivällä hiukan kotitöitä, sen jälkeen pikkuisen fiinimpää ruokaa ja nyt ihan vain nautiskelua ja akkujen lataamista. Kynttilöitä, lastenohjelmia, rupattelua. Ei sen kummempaa. Nyt kun jalkapallokausi on paketissa ja sunnuntait muuttuivat vapaiksi, aion nautiskella niistä juuri näin; Villasukat jalassa ja pyjama päällä.

Kynttilän valo ja kaminan lämpö, kenties jokin pieni jälkkäri palanpainikkeeksi. Oma sunnuntaini ei vaadi ihmeitä ollakseen täydellinen.

Muistan lapsena vihanneeni sunnuntaipäiviä. Tylsää, tylsää ja tylsää. Ei käyty edes kaupassa. Muistan myös, miten äiti manasi, että vielä tulee sekin päivä, kun sunnuntait tuntuvat parhaimmilta; Sitten aikuisena. Siihen tuntui olevan ikuisuus, mutta tässä ollaan. 🙂

Levollista viikon viimeistä!

Hello hello!

Pahoittelut parin päivän hiljaisuudesta, taisin jäädä suunnittelemattomalle lukulomalle. Camilla Läckbergin uusin koukutti taas, joten kaikki ylimääräinen aika on mennyt kunnon tarinasta nauttien. Tai no, on tässä tullut nautittua myös yksi sarja Netflixistä. Hups!
Kieltäydyin pitkään katsomasta Broadchurch -sarjaa, koska kaikki lapsiin kohdistuva paha menee yli sietokykyni, mutta koska ystävä (jonka kanssa jaamme varsin samanlaisen kirjamaun) suositteli tuota ykköskautta, laitoimme ekan jakson sunnuntaina pyörimään, ja nyt sitten kolme iltaa on mennyt ahmiessa jaksoja. Tosi koukuttava ja monikerroksinen tarina. Rankkakin kyllä, mutta hyvin siltamainen toteutus vangitsee ja sarja on vain pakko katsoa äkkiä loppuun.

Rikostarinoiden rinnalla olen kuitenkin saanut kuljetettua tämän todellisuudenkin mukanani, ja mitä siihen tulee, olen virittäytynyt tällä viikolla vahvasti jouluisiin fiiliksiin. Kaikenlaiset jouluiset jutut ovat täyttäneet mielen, ja olenpa mielessäni kattanut joulupöydänkin jo useampaan kertaan. Vaikka en nyt vielä ole ajatuksen tasolta lähemmäs joulua siirtynyt, huomasin, että ensimmäiset ”täytyy toivoa Joulupukilta” -fraasit on tullut heitettyä jo lapsillekin.

Fiilistelen vahvasti syksyä, yksi asia ei sitten muutu millään! Nimittäin haravointi tuntuu vuosi vuodelta ihan yhtä luotaan työntävältä ajanvietteeltä. Pohdin jopa, olenko pitänyt itseni ”kiireisenä” ihan vain työntääkseni pois mielestäni kaikki syksyn pihatyöt. Paljon mahdollista. Luulen nimittäin, että tuo haravoinnin epämiellyttävyys on enemmänkin psykologista kuin fyysistä. Järki sanoo, että hyötyliikunta raikkaassa ja aurinkoisessa säässä olisi mitä ihaninta, mutta mieli haluaa sulkea silmänsä maatuvalta luonnolta. Vuosi sitten taisin muokata ajatukseni kulkua jotenkin niin, että haravoinnilla pohjustan alustan talven valkoiselle lumihunnulle.

Eli pyhät lupaukseni tällä erää ovat lyhykäisyydessään seuraavanlaisia:

1. Vastaan kommentteihinne ASAP
2. Aloitan perennapenkkien siistimisen tällä viikolla
3. Siirryn haravointiin viimeistään ensi viikolla
4. Jatkan hyväksi havaittua aikaisten iltaunieni linjaa jo tänään

Nyt kuitenkin esikoinen haluaa leipoa sämpylöitä ja lupasin auttaa taikinanteossa.

Superia syyspäivää kaikille!