Tervehdys!

Palasin tosiaan reissultani jo myöhään keskiviikkoiltana, mutta eilinen meni jokseenkin laukkuja purkaessa ja lapsia halaillessa. Eilisen illan olinkin jo taas omilla teilläni, ja täytyy sanoa, että nyt tuntuu jotenkin ihanan rauhalliselta olla kotona. Ja se on muuten hassu juttu, tuo ”olla kotona”. Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa kodiksi on muodostunut hyvinkin väliaikaiset ratkaisut, ja ihan vain juuri siitä syystä, että ihminen kaipaa sitä kodin tunnetta. Että on se jokin, mihin palata ja josta taas lähteä. Toki nykyään koti on siellä, missä ovat lapset, ja tietenkin kliseisesti myös se sydän. Niin kiva kun on välillä käydäkin jossain, on kotiin kuitenkin aina turvallista palata.

Tämä helmikuu on ehkä elämäni kiireisin, eikä asiaa tietenkään helpota se, että alusta meni heti yksi viikko sairasteluun. Koko kuukausi on buukattu täyteen menoa, ihania juttuja, töitä, kulttuuria ja kaikkea siltä väliltä, mutta tämä viikonloppu on ehkä koko kuukauden huipentuma. Luvassa on nimittäin spesiaalia siskoaikaa, ja tämä on oikeasti tosi spesiaalia sitten reiluun seitsemään vuoteen, kun meistä molemmista tuli äitejä. Sen sijaan, että siskoni olisi körötellyt tänne auto täynnä lapsia, hän hyppäsi tänään Kampista onnibussin kyytiin yksin! Huh, tuntuu oikeasti tosi hassulta! Vähän myöhemmin tänään me noudetaan lasten kanssa täti mummulasta meille yökylään (mikä on meidän lapsista jo ihan älyttömän jännittävää sekin), ja huomenna me siskokset sitten vietämme laatuaikaa ihan ilman lapsia, hyvän ruuan ja teatterin parissa.

Koska me  olemme siskoni kanssa molemmat salapoliisiromaanien suurkuluttajia, ja koulun kesälomat kuluivat kuunnellessa Lars Svedbergin ääntä ja Agatha Christien tarinoita, aiotaan me ratkoa tietenkin myös yksi murha viikonlopun kunniaksi. Mutta siitä lisää myöhemmin, kunhan nyt selvitetään se uhrikin ensin. Jäinkin miettimään, että pitääkö murhaillalliselle ottaa suurennuslasi mukaan, vai pärjätäänkö me vain pienillä harmailla aivosoluillamme. 😉

Yritän viikonlopun aikana vastailla myös kommentteihinne, mutta ensisijaisesti nautin laatuajasta oman siskon kanssa. Oli ihana lukea myös ajatuksianne tuosta sinisestä väristä, jota muuten ehdin fiilistellä Tukholman NK:lla vielä paljon enemmän.

Mutta sinisestä, Tukholmasta, siskoajasta ja murhistakin enemmän vielä toisella kertaa. Nyt toivottelen teille kaikille ihanaa viikonloppua ja ihanaa ystävänpäiväviikonloppua!

Tallenna

Joku saattaa muistaa, kuinka pohdin suhdettani siniseen väriin sisustuksessa jo kolmisen vuotta sitten. Kirjoitin aiheesta, ja aihe puhutti myös muualla. Savon Sanomien Outi Poikosen kirjoitus tuli joskus googlettamalla vatsaan, enkä voinut kuin hymähdellä ja nyökytellä. Jaoimme varsin samanlaisen suhtautumisen siniseen, ja ennen kaikkea jaamme saman kokemuksen yliannostuksesta. Tuosta edellä mainitusta postauksestani on jo aikaa, mutta silloisesta, inspiraation poikasesta huolimatta, sinisen uusi tuleminen jäi kokematta. Ok, pieniä kokeiluja on tullut tehtyä, mutta ei mitään varsinaista hullaantumista. Sen sijaan harmaaseen olen uponnut kahdessa ja puolessa vuodessa yhä syvemmälle.

Vaan mitä tapahtuikaan, kun nappasin pari viikkoa sitten postilaatikosta Elloksen uuden katalogin työmatkan viihdykkeeksi. Kodinsisustusta käsittelevät sivut tuli ahmittua ja selattua moneen kertaan. Paljon sinistä, lisää sinistä, ja yht’äkkiä olin jälleen rakastunut. En tiedä oliko se keväinen aurinko, kevään ja kesän odotus, vai mikä. Hullaannuin kuitenkin sinisestä ihan täysin!

Niinpä ajattelin selaamistani sivuista inspiroituneena jakaa pienen annoksen sinisen ilosanomaa myös teille. Aivan mahtavia sävyjä, ja juurikin niitä pikkuisen utuisempia sinisiä. Ja juuri sillä itämaisella vivahteella höystettynä. Ellos ei suinkaan ole ainoa, joka on tarrannut siniseen tämän kevään aikana, ja jos sininen maniani jatkuu, tullaan tähän värimaailmaan palaamaan varmasti myös muidenkin yritysten tarjonnan kautta.

Pinnat, kuviot, sävyt, materiaalit. Erilaisilla yhdistelmillä ollaan kaukana siitä vuosituhannenvaihteen sinisestä kaudesta. Sinisen sekaan mahtuu ripaus myös muita vahvoja värejä, kuten keltaiset vipsut matonreunassa.

Kaappirakkautta ensi silmäyksellä, vaan eipä mulla taida olla tuollaiselle paikkaa. Saviruukut ja viherkasvit, vahvoja värejä ja aavistus myös vaaleanpunaista…

Hamam -tyylinen pyyhe on samaan aikaan söpön sininen, mutta vipsuineen ja hapsuineen se ei ole kuitenkaan pikkusievä.

Keramiikka! Olen hulluna kukkaruukkuihin, mutta liikkunut tähän asti aika turvallisella paletilla. Ruskea ja turkoosi kuitenkin miellyttävät silmää.

Pellavan karheutta, kasvien vehreyttä, rottingin luonnonsävyjä ja raikasta sinivalkoista. Tässä kuvassa on ehkä rahin verran liikaa ruotsalaista kesäkotifiilistä, mutta muuten kaikki kohdallaan.

Yllä ja alla olevat kuvat ovat mielestäni hieno osoitus siitä, miten sinisen voi liittää yhteen vallalla olevaan harmaaseen. Beige ja haalea pastelliroosa sitovat kokonaisuuden tasapainoiseksi.

Erilaiset sisustustekstit kokivat kohdallani jonkinlaisen inflaation jo aikoja sitten, mutta alla olevassa kuvassa on silti jotain kiehtovaa. Pellavamaisuutta, samettia, luonnonmateriaaleja ja valloittavaa kuviointia.

Niin, että jos nyt verrataan siihen aikaan kun koti ja kaikki muu puettiin (presidentistä lähtien) siniseen unikko -kuosiin (kaikki kunnia tosin unikolle!), liikutaan tässä ihan eri vesillä. Vai mitä te tykkäätte?

Eikä muuten varmaan tarvitsisi erikseen kertoa, että viime postauksessa näkynyt korillinen Ikean sinistä oli hankittu tuon katalogihuuman jälkeen. Sininen palaa sittenkin!

Mutta nyt pakkaamaan! Lennän illalla Tukholmaan, jossa on muuten meneillään niin messua (Stockholm Furniture & Light Fair), kun Desig Week -ohjelmaa muutenkin. Eli inspiroitumista niin väreistä, kuin muodoistakin on tiedossa.

Huomenna en varmaankaan pääse postailemaan, mutta instaan koitan päivitellä ainakin jotakin matkan varrelta. Muuten toivottelen mukavaa viikon jatkoa teille kaikille! Pus!

Uusi viikko, uudet energiat. Näin toivon. Olo on vieläkin toipilas, välillä vellova ja kuvottava. Niin, ja tietty kaikkea sitä, mitä nyt reilun viikon niistämisen jälkeen voikin olla. Tänään meillä kuitenkin lähti arki liikkeelle, ja toivon tosiaan, että sairastelut olisi nyt kaikkien osalta sairasteltu.

Mietin viikonloppuna vastausta kysymykseen, mikä on intohimoni. Tiedättehän, joillekin se on musiikki, ruuanlaitto, käsityöt, liikunta… Itsekin pidän monesta asiasta; lukemisesta, leipomisesta, liikkumisesta, ja omalla tavallani musiikistakin (siis kuuntelemisesta), mutta jos mun pitää valita yksi juttu, niin kyllä mun intohimo on kauneus. Enkä siis tarkoita meikkaamista ja kauneudenhoitoa, vaan sellaisia kauniita yksityiskohtia, joissa silmä lepää. Visuaalisia juttuja, kuten kauniita esineitä, oikeaa valaistusta, maisemaa, kukkia jne.

Pakko myöntää, että sisustaminen ja kuvien napsiminen eivät ole olleet päällimmäisenä mielessä viime päivinä. Silti silmä on napannut joitakin kauniita yksityiskohtia sieltä täältä. Tänään tartuin kameraan ja ikuistin ne pienet yksityiskohdat, joiden kauneudesta olen nauttinut viimeisen viikon aikana.

Uudet Tine K:n lautaset (täältä) ja niiden rosoinen olemus, sekä pari katkennutta tulppaania.

Pieni vaaleanpunainen tyllimekko (täältä) vanhaan kaappiin yhdistettynä.

Korillinen kesäistä sinivalkoista raikkautta (täältä), joka vain on jäänyt keittiön tasolle.

Tine K:n uusi katalogi, jonka sain lautastilaukseni yhteydessä.

Näistä pienistä jutuista nauttien kohti uutta nousua ja uutta viikkoa!

Mahtavaa maanantaita!