Kieltämättä se näyttää vähän ufolta, vaikkakin se on oikeasti Paris au mois d´aout valaisin. Misha nimeltään, ja juurikin niin kaunis, kuin olin kuvien perustella ajatellut. Rakastuin näihin, bangladeshilaisen käsityöperinteen tekniikalla valmistettuihin herkkiin valaisimiin, jo viime keväänä, mutta kuten niin moni muukin, myös tämä hankinta joutui odottamaan vuoroaan. Oikeasti en ollut edes päässyt hipelöimääm kyseisiä valaisimia missään, mutta kun tämä ihanuus ilmestyi Nougatin nettikaupaan, en voinut vastustaa millään.

Mutta mihinkä ufo laskeutuu? Tai pitäisikö sanoa, jää leijumaan? Mulle paikka on ollut koko ajan selvillä, mutta enpäs paljasta sitä teille ihan vielä. Nyt on nimittäin johto hankittu, ja tämä ihanuus pääsee vihdoin kattoon!

Pojilla on kisastudio. Voipi olla että ängen itseni mukaan. 🙂

Apua! Se oli joskus maaliskuussa, kun vanha sänkymme löysi uuden kodin, ja päädyimme väliaikaisesti runkopatjoinemme lattialle, koska vanhat sängynjalat olivat muutoissa mystisesti kadonneet. Pari kertaa yritin mummulareissulla osua Jyskiin, mutta ovet olivat aina sunnuntaisin kiinni, ja luovutin sillä saralla. Eilen oli kuitenkin muutenkin asiaa Turkuun, ja Ikeahan tässäkin kohtaa meidät pelasti, sillä nyt on sängyissä jalat ja soittimet piilossa sängyn alla. Löysinpä vielä helmalakanankin piilottamaan isot rohjot laukut. Tosin lakanaksi olin ajatellut Elloksen pellavahelmalakanaa, mutta eikös kyseisestä mallista ja väristä ollutkin juuri se 180 senttiä leveä versio loppunut. Tällä mennään nyt siis toistaiseksi.

Koko sänkymuutosprosessin ajan mulle on ollut epäselvää, haluanko sänkyyn välttämättä minkäänlaista päätyä. Enhän olisi halunnut niitä jalkojakaan, mutta miehen soitinten vuoksi halusimme ottaa tuonkin tilan hyötykäyttöön. Mielessäni olen kuitenkin jo pidempään haaveillut penkistä sängyn toiseen päähän, ja nyt on sellainenkin hankittuna. Tine K:n bambuhuonekaluista tykkään edelleen ja bambupenkki (tilattu täältä) sopi tarkoitukseen mielestäni oikein hyvin – sopivan rento ja kevyt.

Ylipäätään olen kovasti pitänyt siitä, että varpaat eivät öisin hakkaa rautasängyn päätyä, enkä kyllä kadu vanhasta sängystä luopumista tippaakaan. Varsinaisen sängynpäädyn sijaan olen pohtinut, josko seinään hankkisi vaikka kivat julistetaulut tai jotain muuta katseenvangitsijaa. Sävyiltään ainakin Love Warriors -julisteet voisivat toimia oikein hyvin.

Vielä pitäisi löytää jotkin kivat lukuvalot sängyn molemmin puolin. Mielellään keskenään vähän erilaiset, koska vierastan hiukan sellaista harkittua yöpöytäsymmetriaa, jota makuuhuoneissa usein käytetään. No, onneksi nyt on tuota luonnonvaloa aika pitkälle iltaan tarjolla, joten ehdin rauhassa miettimään mieleisiäni.

Täällä aloitettiin lauantaiaamu reippaasti lasten frisbeegolf-kisoilla ja pitkästä aikaa palelin ulkona oikein kunnolla. Poika meni suoraan kentältä salibandytreeneihin lämmittelemään, mutta me muut tulimme kotiin ja vedimme villasukat jalkaan ja puita pesään. Sitä jotenkin jo tottui kivaan lämpöiseen keliin. Luonto (ja kutiseva nenäni sekä vuotavat silmäni) kuitenkin kiittää vesisateesta, joten osataan iloita siitäkin.

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Aika ison eron teki pelkkä sängyn vaihtaminen, nyt kun noita vanhempia makkarikuvia katselee. Vai mitä olette mieltä?

Tallenna

No niin.
Nyt olisi tuo yläkerran aulan konkreettinen muutos kalkkimaalauksen jälkeen kuvana. Tästä tilanteesta siis lähdettiin liikkeelle, ja aika iso fiilisero mielestäni tuli koko aulaan. Katon muoto, ovet, listat ja karmit; Kaikki nousevat esiin harmaalta pohjalta, ja tila on paljon ”ryhdikkäämpi”.

Kun tammikuussa 2013 sain ”cozy corneriini” vihdoin Ikean korituolin (postaukseen pääset tästä), ajattelin, ettei pikkuisesta aulatilasta voisi koskaan tulla kauniimpi. Laskettu aika lähestyi, ja tämä oli oikeastaan viimeinen ponnistus, johon ennen vauvan syntymää enää jaksoin panostaa. Olihan koko syksy eletty vähintäänkin poikkeusoloissa ja tehty pitkiä ja raskaita päiviä. Kun kirjakaapit sitten piti myöhemmin siirtää yläkerran aulaan, ja Ikean valkoinen lipasto löysi tiensä myöhemmin käyttöön otettuun eteiseen, muistan jotenkin jopa surreeni sen ihanan taian raukeamista, jota olin niin innoissani vaalinut vauvahuuruiset hetkeni. Myöhemmin kuitenkin olen ollut todella tyytyväinen, että eteisessä on tilava lipasto, johon mahtuu koko perheen pipot ja huivit, sekä lasten vaihtopuvut ym. tarpeelliset lapsiperheen kamat. Silti jotenkin tuo kirjakaappien pakkosijoitus (mulle jotenkin henkisesti niin rakkaaseen) aulan nurkaan on närästänyt suoraan sanottuna ihan valtavasti! Jossain kohtaa myönnän jopa miettineeni niistä luopumista, vaikka oikeasti kaapeista tykkäänkin valtavasti.

Valkoiseen lipastoon, ja siihen viime hetkien odotushurmoksessa tehtyyn corneriin, liittyi selvästikin jotain enemmän henkistä kiintymistä, ja myönnän, että tykkään kyllä kotini tästäkin nurkasta nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Pieniä muutoksia, eikä varsinaisesti ainakaan voi väittää, että sisustustyylini olisi muuttunut. Luonnonsävyt ja -materiaalit, sekä tietenkin vaaleus, kiehtovat yhä kaikki. Toisten mielestä romanttista, toisten mielestä jotain muuta.

Ennen, jälkeen ja nyt.

Mutta nyt äkkiä pötyä pöytään, ja sitten nauttimaan keväästä! Ihanaa iltaa kaikille!

Tallenna