Toki sauna kuuluu suomalaiseen arkeen ympäri vuoden, mutta kyllä tuo pihasauna ahkerammin lämpenee näin kesäisin. Piipusta tupruttava savu tuoksuineen kuuluu kesäpäiviin ja iltoihin. Jotenkin jo se saunan lämmittäminen on sellainen rauhoittava rituaali. Todella vaikea selittää, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. 🙂

Toukokuu oli sen verran täynnä ohjelmaa, että moni asia siirtyi odottamaan kesäkuun päiviä. Eilinen menikin ahkeroidessa pihatöiden kimpussa. Kottikärry kaupalla nokkosta. Tänään on oikein paikat kipeänä kaikesta siitä repimisestä. Eikä ihme, nuo vanhat nokkosenjuurakot ovat vahvuudeltaan kuin lapsen ranne! Sinänsä tuo homma onkin mukavampi tehdä vähän viileämmällä säällä, kun saa kunnolla suojata niin kädet kuin jalatkin.

Yksi kesäkuulle työnnetty puhde oli myös saunan perusteellisempi siivous. Vaikka mustat lauteet toki ovat edelleen mieleeni, antavat ne oman haasteensa pihasaunassa. Nimittäin, kun saunaan ei astuta suoraan suihkusta, jää lauteille väistämättäkin likaisia jalanjälkiä. Mustaa pintaa saakin tästä syystä puunata aika usein. Mutta itse löylyhuoneen lisäksi toki nuo saunan muutkin tilat kaipaavat välillä vähän perusteellisempaa puunausta.

Minulle tarjottiin viime keväänä HuopaPalloMattoa bloginäkyvyyttä vastaan, ja tilasinkin pienen maton saunan pukutilaa ajatellen. Nepalin maanjäristys kuitenkin aiheutti paljon pahaa, ja mattojen teko oli käsittääkseni jonkin aikaa tauolla. Pidin luonnollisena, että mattotilaukseni jätettiin huomioimatta, sillä ymmärsin vallan mainiosti, että tärkeämpää oli kriisin ja surun keskellä nousta jaloilleen, ja toimittaa sitten jossain kohtaa oikeat tilaukset.
Elettiin jo pitkälle syksyä kun koin pienen yllätyksen. Nimittäin postissa odotti mysteeripaketti, jota noutaessakaan en vielä arvannut mitä paketti voisi sisältää. Todellakin, siellä oli se suloinen matto, jonka olin melkein jo ehtinyt unohtaa! Mattotilaukseni ei unohtunutkaan kriisin keskellä, vaan se oli (pakkauksesta päätellen) seilannut koko kesän matkalla minulle.

Nyt kovanonnenmatto sulostuttaa saunan pukeutumistilaa, ja tiedättekö, nuo kaikki  vastoinkäymiset vain lisäsivät palluramaton kauneutta. Sillä on todellakin tarina, ja joskus jopa toivon, että matto osaisi sen kertoa.

Nautitaan tästä päivästä! Tänne meille päin ainakin lupasi jo huomenna viileämpää, joten nyt kaikki ilo irti auringosta!

Voihan kesä! Ei lainkaan uskoisi, että eletään vielä aikaa ennen lasten kesälaitumille rientämistä. Tai no, ainakin nyt tämä päivä vielä. 28 astetta kuulostaa paremminkin heinäkuulta, kuin touko-kesäkuun vaihteelta. Keleihin nähden olen puutarharintamalla auttamattomasti jäljessä, mutta olen yrittänyt muistutella itseäni, että eletään kuitenkin kesän alkupuoliskoa, eikä mikään ole vielä peruuttamattomasti liian myöhäistä. Vaikka toki vielä viime viikolla (hyvin suomalaiseen tapaan) vaivasin päätäni silläkin pikku seikalla, että mitä ihmiset mahtavat ajatella, kun kasvimaamme kasvaa vain heinää ja voikukkaa. No, asia on nyt vihdoin korjattu! Eilen sain nimittäin aikaiseksi istuttaa kesäkukat ja tehdä viimeisetkin istutukset ja kylvöt myös kasvimaalle. Kolmen lapsen avulla (yksi naapurista lainassa), itukassipulit pääsivät joutuin vakoihinsa, ja nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Toukokuu oli taas tavalliseen tapaansa yhtä rientämistä ja juoksemista. Kaikkea kivaa kyllä, lämpöä ja aurinkoakin, mutta samalla kuukausi, jolloin kotityöt jäivät vähemmälle ja valkoisia lattioita alkoi peittää isot ja pienet kuraiset jalanjäljet. Ja niin paljon, kuin valkoisista lattioista pidänkin, kesäeläminen niiden kanssa on välillä aika tuskaista. Vaan johan hohtaa taas valkoisena. Aamun imurointi ja lattioiden pesu tuottivat sen verran mielihyvähormonia, että päivää piti juhlistaa jopa syreenikimpulla!

Tämä kaikki siitäkin huolimatta, että imuroimisesta on tullut pikkuhiljaa kotitöiden inhokki. Luoja, mutta hermojani raastaa imurit, joiden teho säilyy korkeintaan 2-3 vuotta, ja tekstiilisuulakkeet jaksavat palvella korkeintaan puoli vuotta. Kehitin siis aamulla luontevasti itselleni pölynimuritarpeen, mutta nyt kun vielä tietäisi, että millaisen imurin ihminen oikeasti tarvitsee. Tehokkaan ja kestävän kyllä, mutta sitähän ne myyntipuheet aina lupaavatkin. Kaikki vinkit otetaan siis ilolla vastaan! 🙂

Muistatteko sen episodin josta kerroin viime viikolla? Tarina autosta, joka päätti hajota matkalla Helsinkiin. No, tänään olisi tarkoitus koettaa onnea uudelleen. Erittäin pikainen visiitti pääkaupunkiseudulle ja illalla ajoissa kotiin suvivirteen valmistautumaan. Pitäkäähän peukkuja, sillä pahimmassa tapauksessa tarvitsen uuden imurin lisäksi uudet hermot. 😀

Ihanaa kesäpäivää ja perjantaita! Palailen arvontavoittajien pariin viimeistään huomenna!

Tallenna

Tallenna

Josko se arki tästä lähtisikin rullailemaan. Nämä viimeiset viikot ennen lasten kesälomien alkamista ovat aina omalla tavallaan erikoisia. Tuntuu, että tavallisten harrastusten lisäksi illat täyttyvät myös kaikesta siitä kesälaitumille siirtymiseen valmistautumisesta. Silti niissä kiireisissäkin illoissa on oma ihanuutensa. Ja ainakin itselleni tulee nyt helposti omien lasten kautta se nostalginen fiilis lapsuuden kesälomien lähestymisestä. Tiedättehän ne koulun liikuntapäivät, kerhoretket ja luokkaretket. Sitten on kevätjuhlia ja päätöskonsertteja kuten eilen. Opettaja alkaa olla jo melko pihi läksyjen suhteen ja mahdollinen ylimääräinen aika harjoitellaan kevätjuhlan lauluesitystä.

Oma kotiinpaluuni reissulta ajoittui sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön, ja olo oli hyvinkin reissussa rähjääntynyt. Mutta kuten aina, tälläkin kertaa kotiin oli äärimmäisen ihana tulla. Toki olikin jo kova ikävä perhettä ja omaa sänkyä, mutta äitiä oli tällä kertaa myös muistettu siistillä kodilla, mikä tuntui vaihteeksi älyttömän ylelliseltä. Pihassa odotti myös kesäkukat, ja muutama kasvimaalle pääsyään odottava taimi. Lapset olivat perjantaina hakeneet ne vanhempieni kanssa perjantaina tuosta ihan meidän naapurista. Saipa oma pihakin silmät kirkastumaan, sillä kolmessa päivässä kaikki oli suoraan sanottuna räjähtänyt kasvuun! Marjaomenapensas, syreenit ja purppuraomenapuu ovat täydessä loistossaan ja vielä torstaina kovin tyhjiltä näyttäneet perennapenkit rehottavat täysinäisinä vähintään vihreästä. Olipa uudet arovuokkonikin innostuneet kukkimaan matkani aikana. Eli ei ehkä tarvitse sen enempää selittää, miten innoissani olen! 🙂

Koska kaiken muun lisäksi myös raparperi ja ruohosipuli ovat kokeneet viikonlopun aikana jonkinlaisen kasvuräjähdyksen, keräsin tänään joitakin ruohosipulin kukkavarsia maljakkoon samalla kun nypin kukkanuppuja pois. Leikkasinpa muutaman raparperin oksankin, koska mies toivoi jo eilen kaurapaistosta.

Nyt siis raparperiherkkuja taikomaan. Mitään kovin järkevää en tässä nyt osaakaan tehdä, sillä kävin aamulla Kyllin kanssa eläinlääkärillä, ja nyt valvontani alla on pieni leikkauspotilas. Kovin normaali toimenpide tuollainen tyttökissan sterilointi, mutta kyllä siinä kaikki äidinvaistot itselläkin lehahtaa pinnalle, kun parikiloinen pikkureppana makaa vallan tiedottomana. Mutta ehkä sitten saadaan juoda illalla raparperikahvit pienen toipilaan kunniaksi. 🙂

Lämmintä ja kesäistä tiistaita. Nautitaan niin paljon kuin vain mahdollista!