Mulle koulujen alkaminen on aina merkinnyt syksyä. Siitäkin huolimatta, että elokuun lopullakin on usein vielä kauniita kesäisen lämpöisiä päiviä. Nyt elokuu on ollut varsin syksyinen piiskavine sateineen ja tuoksuineen. Syysperennat kukkivat, nurmikolle tipahtelee jo ensimmäsiä lehtiä, ja ilmassa on kosteankolea syksyinen tunne, vaikka aurinko välillä jaksaakin lämmittää.

Täällä koulut pyörähtivät käyntiin tänään ja arki kaikessa säännöllisyydessään starttasi monessakin perheessä. Uusi koulu ja uudet ystävät, siinäkin oli ihan tarpeeksi jännitettävää, vaikka ensimmäinen luokka jo takana onkin. Ja voi, miten liikuttavaa oli katsoa ekaluokkalaisia!

Syksy on paitsi koulujen ja opiskeluiden, myös erilaisten harrastusten alkamista. Jokavuotisina teemoina syksyisin puhuttaa liikenteen turvallisuus ja koulukiusaaminen. Asioita, joita mietitään varmasti jokaisen koululaisen perheessä. ”Ei kai lastani kiusata”, on pelko, jonka jokainen vanhempi joutuu sisällään käsittelemään. Toisaalta, yhtään sen vähäpätöisempi ei ole ajatus siitä, että ei kai oma lapseni kiusaa.

Monelle syksy on käännekohta siinä missä kalenterivuoden vaihtuminenkin. Aloitetaan alusta, puhtaalta pöydältä. Tavoitellaan parempaa elämää, laaditaan listoja ja vaaditaan itseltä enemmän – halutaan olla parempia ihmisiä. Jossain määrin tervettä kehitykseen tähtäämistä kai sekin.

Tulin aamulla hurjan iloiseksi siitä, etten nähnyt koulun pihassa yhtään lasta yksin. Jokaisella oli havaintojeni mukaan vierellään joku. Kaveri tai aikuinen. Ideaali tilanne, jonka luonnollisesti toivoisi jatkuvan. Toisaalta, ei tarvitse kuin lukaista Facebookista pari kommenttia uutisotsikon alta, ja silmät avautuvat todellisuuteen. Yhteiskunnassa, jossa aikuiset suoltavat mitä inhottavampia loukkauksiaa, tuskin kasvaa uutta sukupolvea, joka ei jossain määrin matkisi perässä. Aikuinen on julma, ja piiloutuu usein sananvapauden tai jonkin muun suuremman oikeutensa taakse, vain ja ainoastaan loukatakseen ja pönkittääkseen omaa erinomaisuuttaan.

Ajatella, miten ihanaa olisiskin, jos syksy tosiaan olisi vain arkea. Aikatauluja ja arkiruokailua, harrastuksia ja uuden oppimista. Villasukista ja kynttilöistä nauttimisen sijaan, se pitää kuitenkin vuosi toisensa jälkeen sisällään myös sitä kaikkea muuta; Yksinäisiä lapsia ja solvauksia niin aikuisen kuin lapsenkin suusta. Syksy ei tosiaan ole ihmismielessä sen kummoisempi kuin kevät, kesä tai talvikaan.

Mutta nyt se syksy on täällä. Vähän kuin uusi vuosi uusine kujeineen. Jonkinlainen mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, tehdä arjestaan uutta ja kenties toimivampaa. Itseään voi kehittää, ja uusia taitoja voi oppia opiskelemalla tai harrastamalla. Eri mieltä saa ja kuuluukin olla, mutta mölyt voi myös opetella pitämään mahassaan. Turhautuneisuuden voi ilkeilyjen sijaan purkaa työväen -tai kansalaisopistojen kursseilla, tai opettelemalla uusia taitoja itsenäisesti. Tiedä vaikka ensi keväänä koulua lopettelisi useampi iloinen ja kouluvuoteen tyytyväinen lapsi.

Toivottelen hyvää syksyä, vaikkakin elän toki toivossa, että sää hellisi vielä lämmöllä ja auringolla.

Tallenna

Huhhuh! Miten se meneekin niin, että jos laittaa pari kolme päivää paikkoja kuntoon, pitää siihen perään vielä yksi päivä laittaa paikkoja kuntoon. Vähän maalausta, listoja, sähköjä, muutama kaappi ja lipasto, ja lopulta koko koti on suursiivouksen tarpeessa. Eikä voi edes syyttää lapsia, jotka lomailivat vanhempieni luona. 😉

Mutta nyt on siivottu ja laitettu tavarat paikalleen; Ehdottomasti aika nauttia! Ok, muutama listanpätkä uupuu yhä, ja jokunen nurkka kaipaa edelleen maalia, mutta isommat työt on takana ja kotona vallitsee taas järjestys. Nyt on varsin helpottunut olo, ja tänään aionkin ottaa rennosti viime päivien edestä, enkä todellakaan viritä herätyskelloa soimaan huomenna ennen kuutta! 🙂

Tänään nautiskellaan siististä ja puhtaasta kodista, melkein valmiista aulasta (rappujen kaide puuttuu yhä, sillä hionnan jälkeen se lakattiin uudelleen, mutta sävyn kanssa mentiin metsään, ja homma pitää aloittaa alusta) ja rennosta joutenolosta. Ehkäpä torkutaan lasten kanssa pienet päikkäritkin ruuan päälle!

Illalla ajattelin juhlistaa viime päivien puristusta lasillisella viiniä. Ottaa kuuman suihkun, rapsutella maalit ihosta sekä hiuksista ja lakata kynteni. Parina päivänä jäänyt pyjamanpuserokin vahingossa koko päiväksi päälle.

Ja ihan varmasti saatte kuvia myös valmiista aulasta ja rapusta! Mutta nyt huomiota kaipaavat lapset, ja suoraan sanottuna kaipaan halauksia itsekin!

Ihanaa, auringontäyteistä sunnuntaita!

Tallenna

Tallenna

Huomenta! Täällä on herätty tänään aikaisena lintuna, sillä nyt on meneillään operaatio paikat kuntoon. Tässä varsinaista loppuhuipennusta odotellessa, koti näyttää lähinnä siltä, kuin se olisi käännetty ylösalaisin. Olen pyhästi luvannut itselleni, että ennen koulun alkamista, ja arjen aloitusta, siivoan lasten vaatekaapit ja tarkastan eteisen vaatesäilytyksen. Pienet kiertoon, huonot pois ja listalle, mitä pitää hankkia. Eilen Klaaran vaatekaapista lähti kaksi kolmasosaa, ja eteisen lipastonlaatikotkin menevät taas vaivatta kiinni. Nyt nurkissa lojuu säkkejä ja pusseja, jatkotoimenpiteitä odottelemassa. Pesulaankin pitäisi kiikuttaa kasa villahuiveja, joihin säilytys on jättänyt tunkkaisen tuoksun.

Karsimisen ja järjestämisen lisäksi täällä on edelleen maalattu. Vihdoin, vihdoin näyttää siltä, että yläkerran aula todellakin saa tasaisesti maalatun rappuseinänsä ja kattonsa! Aika uskomattoman hyvä fiilis! Maalipensseliä pitäisi näyttää myös listoille, ja tuntuu, että hommaa olisi taas enemmän kuin mihin aika riittää, mutta hassua on se, että kun lopulta saa itseään niskasta kiinni ja tarttuu toimeen, tulos palkitsee ja saa jatkamaan.

Ei tässä nyt vielä Marie Kondolle vedetä vertoja, mutta suunta on oikea. Ja hei, energiat kyllä virtaa just nyt siihen malliin, että taidanpa selättää vielä työhuoneenkin senkin!

Varsin puhdistavaa, suosittelen! 🙂