Kynttilöitä, kynttilöitä ja kynttilöitä! Olenko kertonut, että tykkään kynttilöistä! 🙂
Tänään on pötkötetty koko perhe sohvalla ja katseltu leffaa. Otettu niin rennosti kuin vain suinkin. Silti luulen, että olen ansainnut lasin hyvää punaviiniä lauantai-illan kunniaksi. Kenties lisää sohvailua, ja sitten (toivon mukaan) oikein pitkät ja hartaat yöunet.
Tiistaita ihanat! Jälleen niitä päiviä, kun ihminenkin käy aurinkoenergialla (ainakin melkein) ja lenkkitossut oikein vaativat ulkoiluttamista. Eilen laitoinkin Instagramiin yhden puhelimella räpsäistyn maisemakuvan tuosta rannasta. Ilta oli niin kaunis, että edes puhelimen (huono) kamera ei voinut pilata näkymiä. Kuvien laadusta sen verran, että revin täällä nyt hiuksiani, kun kaikki blogikuvat tuntuvat puuroutuvan jossain kohtaa matkaansa. Olen nyt viime päivinä joutunut tyytymään läppärillä puuhailuun, ja tuntuu, että minä sekä Retina-näyttö ei olla ihan parhaat kaverukset.
Yllätän jopa itseni aasinsiltataidoillani, mutta näinkin kevyesti päästiin auringonpaisteesta tietokoneeseen! Ja tietokoneesta hypätään luontevasti uuteen laukkuuni, joka toimittaa mulla läppärilaukun virkaa. Äkkiseltään näyttäisi olevan vaaleanpunaista mokkaa, mutta mitäpä vielä; Kassi on paperia!
Sain viime viikolla yhteydenoton Valkoinen Lautturi -nettikaupan Tuulilta, joka kysyi, olisinko halukas testaamaan paperista uutuuslaukkua. Uashmaman laukku on siis valmistettu samasta materiaalista, kuin nuo sisustuksesta tutut paperipussit, jota vilahtelee meidänkin keittiössä. Luettuani, että laukkuun sujahtaa myös 13 tuumainen tietokone, hypin miltei riemusta. Olen nimittäin jo tovin metsästänyt kassia, jonka sisään saisi tietokoneen, mutta samalla mallia joka ei varsinaisesti näytä läppärilaukulta. Koska sopivaa yksilöä ei ole osunut eteeni, olen kiduttanut olkapäätäni Neverfullia roikottaen. Tästä viisastuneena asetinkin laukulleni pari kriteeriä: Kassissa pitää olla ehdottomasti crossbody -hihna ja kooltaan sen tulee olla sen verran pieni, etten änge ja tunge laukkuuni kaikkea viikon patikkamatkalla tarvittavaa.
Kone mahtuu laukkuun suojineen, mutta jätin nyt mustan pussukan pois kuvista ihan esteettisyyssyistä.
Koska laukku ei nyt varsinaisesti tietokonelaukku olekaan, se sopii toki ihan tavalliseksi käsilaukuksikin. Paperi on jämäkkää, mutta kuitenkin pehmeää ja kestävää. Periaatteessa vähän kuin nahkaa, vaikka nahkaa tässä laukussa on ainoastaan nuo yksityiskohdat. Sen verran paljon olen Uashmaman paperipusseja putsannut ja pessyt, että uskalsin myös valita hempeän vaaleanpunaisen värin, vaikka se ehkä hiukan arka onkin. Laukku toimii muuten varmasti myös miehillä, sillä vaaleanpunaisen lisäksi saatavilla on muitakin värejä.
Loppuun vielä Olof, joka tuntuu kasvaneen vajaassa viikossa ihan hirveästi. Tajusin nimittäin juuri, että en ole täällä blogin puolella edes julkaissut kuvaa meille jääneestä pikkukissasta.
Tällä kertaa Emilia ja Muumit Emilian keittiössä. Voisin leikitellä tällä kaima-aiheella vaikka kuinka pitkään. Siitäkin huolimatta, että kuulin usein lapsena olevani talouspaperi. Joidenkin mielestä se oli silkkaa onnea, koska nimeni olisi voinut komeilla myös ihan toisenlaisessa paperipakkauksessa. Niin tai näin, tällä hetkellä ajattelen, että Lotus Pehmopaperit antoi aikoinaan erittäin kauniin nimen klassikkotuotteelleen, ja jälleen kerran teen ilolla yhteistyötä kaimani kanssa!
Kuten aloitus jo antoi ymmärtää, tällä kertaa Emilia talouspyyhe on pukeutunut Muumiin. Lotus Emilia Design Fun by Muumi -paperissa seikkailee nimittäin Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? –kuvakirjasta tutut hahmot. Seuraavissa kuvissa vilahtelee talouspyyhe Muumeineen meidän arjessa.
Tässä kuvia räpsiessäni jäin muuten pohtimaan keittiömme tyylisuuntaa. Romanttisen ehdotuksen aikoinaan jo torppasin, mutta mitenkään ei ulotuta sinne moderniinkaan ääripäähän. Mietin itsekseni, että mikäli omaa keittiötä pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, minulle se sana olisi ehdottomasti kodikas. Mitä kodikas sitten kenellekin merkitsee, se on kai ihan makuasia. Itselleni keittiö on oikeasti se kliseinen ”kodin sydän”. Tila jossa Eletään isolla eellä. Ehkä juuri siksi haluan olla liiemmin luokittelematta tilaa sen kummemmin minkään tyyliseksi. Kodin tärkein huone on itselleni kulloinkin juuri sitä, mitä tarvitsen. Esimerkiksi aamulla pötkötettiin lasten kanssa keittiön sohvilla ja luettiin ääneen juurikin tuota Kuinkas sitten kävikään? -kirjaa. Se on muuten jotenkin niin ihana lepoisassa runomitassaan. Muutama pätkä olikin pakko lainata Tove Janssonilta tähän postaukseenkin.
Kuinkas sitten kävikään? on Tove Janssonin ensimmäinen suomennettu Muumi-kirja, ja sen hahmot erottuvat ulkonäöltään selkeästi esimerkiksi 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -Tv-sarjan hahmoista. En taida olla lainkaan ainoa aikuinen, jonka mielestä nämä aikaisemmat Muumi-hahmot ovat juuri niitä aitoja ja oikeita. Tästä samaisesta syystä on mielestäni pystytty luomaan myös talouspyyhe, joka ei näytä lapselliselta, vaan enemmänkin tyylikkäältä.
”Kaikk’ onkin vaarat vältetyt, he kotiin saapuneet on nyt, tää kaunis kuva näyttää sen. Keskellä ruusunkukkien näät Muumi Mamman lempeän noin marjat hattuun perkaa hän. Hei, tervetuloa! hän huus, kas, maitokin – voi ihanuus!! Nyt sisään rakkaat lapset te! Me lasit saadaan kaikille ja pullakestit pidetään! Vaan kuinkas sitten kävikään?”
”Vaan viimeinenkin aukko on nyt liian ahdas asunnon… Me jäätiin kirjaan, virkkoi Myy Näin käy, kun liiaks kehittyy!”
”Hui! Hattivattein siellä on, kamala lauma loputon. Ja käry ukoniskemän (se sähköä on, tiedäthän)”
Lotus Emilia Design Fun by Muumi –talouspyyhkeitä on muuten saatavilla vain rajoitetun ajan, joten kannattaa olla kärppänä, ettei muumit kulje vallan ohi. Muutenhan tämä on tuttua materiaalia, sitä joka kestää ehjänä myös kastuessaan. Niin, ja tietenkin Suomessa tehty ja Joutsenmerkillä varustettu.
Sananparsi ”kylpee auringossa” on käynyt mielessäni viime päivinä useaankin otteeseen. Ihana valo saa kaiken näyttämään paremmalta ja hainpas vielä viimeiset väripilkut ulkoa maljakkoonkin. Nyt otetaan kaikki ilo irti tästä ihanuudesta. Loistavaa viikonloppua!