Tänään on se päivä, jona sade piiskaa ikkunoihin, ja ulkona on keskipäivälläkin pimeämpi kuin kesäöinä konsanaan. Pistää miettimään, että miksiköhän tämäkin maailmankolkka on aikanaan tarvinnut asuttaa.

Mutta hei, hyggeily, olkoon se tämänkin päivän sana. Vaikkakin omalla kohdallani ollaan nyt sen verran pimeän puolella, että tunnelmaan tarvitaan jo musiikkia avuksi. Koska joululaulut raikaavat meillä vasta ensimmäisestä adventista lähtien, tänään on hyvä päivä kuunnella kaikki Guns N’ Roses -hitit, ja varsinkin se November Rain. Ja koska mulla on lupa laulaa yksin (ja vain yksin) kovaa ja korkealta, siinä ilmakitarasoolojen yhteydessä syntyy muutamat joulumuistamiset. Tänään työn alla on sinappi, sekä kakkuja jouluaamun varpusille. Molemmista laitan ohjetta myös teille, mikäli omatekoiset joululahjat kiinnostavat!

Ostin viime viikolla kauniin valkoisen kerrotun amarylliksen, joka päätti piristää tätä sateisen pimeää maanantaita aukaisemalla ensimmäisen kukkansa. Uskomattoman kaunis kukka, joka tosin hipoo täydellisyydellään jo tekokukkaa. Mutta aito se on, vakuutan!

Facebook muistutteli tänä aamuna, että meillä on parinakin vuonna leivottu ensimmäiset piparkakut juuri 21. marraskuuta. Tänään ei ehkä piparipuuhiin ehditä, mutta mikäli kelit suinkaan jatkavat tätä rataa, leipominen ei ole lainkaan hullumpi idea viikon ohjelmanumeroihin. Saisipa taas jouluvalmistelut yhden pykälän valmiimmaksi.

Tänään on kaikki pimeänselätyskeinot sallittuja, mutta jos tuntuu, että mikään ei tunnu auttavan, näistä viisaista sanoista voi olla hyötyä:

So never mind the darkness
We still can find a way
’Cause nothin’ lasts forever
Even cold November rain…

Kaikkea hyvää maanantaihinne ja uuteen viikkoon!

Tallenna

Tallenna

Perjantaita!

Muistanette, kun hankin viime vuonna itselleni ”joulunodotuskuusen”. Noh, tuo karahka (Mr Plant feikkikuusi) on itse asiassa ollut koko vuoden olohuoneen nurkassa jonkinlaista viherkasvin virkaa ajamassa, mutta kuten Instagramissa ja Facebookissa olettekin jo nähneet, olohuone sai jouluisemman lookinsa, ja kuusi oksilleen hiukan koristeita. Samalla sen tarkoitus vaihtui takaisin alkuperäiseen; Ennen varsinaista joulukuusta se toimittaa meillä joulupuun virkaa, ja täytyy sanoa, että tykkään puusta (jos mahdollista) nyt vielä enemmän kuin vuosi sitten! (Tuo kellertävä kori vain pitää päivittää johonkin muuhun ratkaisuun.)

Nyt kun ikkunoissa on tähdet, ja olkkarin pöydällä amaryllis (kuva), meillä alkaa näyttää ehdottomasti jo vähän jouluisemmalta. Ei silti liian, sehän olisi vähän aikaista kun ollaan vasta marraskuussa. 🙂

Tänään onkin luvassa äidin vapaailta ja todellinen nollaus. Lähden nimittäin joulufiilisostoksille (sisältää esimerkiksi ylenpalttista joulukoristeiden hypistelyä) varsin jouluorientoituneen ystäväni kanssa. Mutta sitä ennen pitää hoitaa vielä pari juttua alta, joten toivottelen mukavat ja leppoisat perjantait teille kaikille. Ei anneta vesisateen masentaa mieltä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Olen viime päivinä kieputtanut pääni sisällä vahvana olemista. Sitä, että nyt täytyy olla vahva, ja on suorastaan minun vuoroni olla vahva. Mutta kuten aina, tunteet tuovat mukanaan oivalluksia, ja oivallukset taasen opetuksia.
Vielä muutama päivä sitten ajattelin vahvuuden olevan jonkinlaista itsensä jäädyttämistä ja selkä suorana seisomista vaikka vastatuuli kuinka yrittäisi taivuttaa. Että vahva ihminen puree hammasta, ja kestää myrskyt lähestulkoon ilmekään värähtämättä. Mutta olin väärässä; Vahvuus ei suinkaan ole asioiden kestämistä yksin, ja tunteiden nielemistä naama peruslukemilla, vaan jotakin täysin päinvastaista.
Viime päivinä olen kokenut äärimmäisen suurta kiitollisuutta siitä, että vierelläni on ihminen, jonka olkapäähän itkeä ja turvautua juuri silloin, kun tuntuu, että asiat ovat liian suuria kestettäväksi yksin. Olen kokenut kiitollisuutta siitä, että minulla on ollut oikeus horjua ja taipua, tuntea pelkoa ja ahdistusta. Sillä vahvuus ei ole ainoastaan heikkouden puutetta, vaan enemmänkin rohkeutta olla myös heikko, tuntea kaikki ne inhimilliset tunteet, tunnistaa ne, ja myöntää ne myös itselleen. Vahvuus on rohkeutta turvautua toiseen ja näyttää myös omat heikot kohtansa. Vahvuus on avun pyytämistä ja toiseen turvautumista, ei oman rajallisuutensa kieltämistä.

Tuuletin eilen päätäni mopinvarressa ja levitin pianohuoneen ja olkkarin lattioille uudet matot. Nyt pohdin pitääkö, vai palauttaako ne. Ovat nimittäin kooltaan isommat kuin vanhat matot, mutta silti näyttävät samaan aikaan paljon pienemmiltä. Tai sitten silmän pitää vain tottua muutokseen. 🙂

Niin tai näin, mukavaa keskiviikkoa ihan jokaiselle!

PS. Glade arvonta on suoritettu ja tällä kertaa onnekkain oli Anne H. (Voittajaan on otettu yhteyttä.)

Tallenna