Lauantaita! Tuntuu, etten ole enää pitkään aikaan jaksanut kauheasti ”sisustaa”. Siis tarkoitan, että meillä tuntuu näyttävän liki samalta vuoden ympäri, mikäli koristetyynyjen väripäivitystä kesän ajaksi ei lasketa. Niin, eikä kukkia. Ja vaikka jouluna nyt toki laitetaan sitä joulua esiin, mentiin tässäkin kohtaa tänä vuonna ennätyksellisen vähällä. Mutta yksi joulun alla tekemäni suuremmista sisustusratkaisuista (voitteko kuvitella suuremmista!) oli kantaa orkidearuukku työhuoneen ikkunalta pianon päälle. Ei siis mikään järisyttävän suuri juttu, mutta kaipa tätäkin voi sisustamiseksi kutsua.

Tuossa ruukussa on kaksi perhosorkideaa, jotka appiukkoni toi meille jokunen vuosi sitten joululahjaksi. Tai oikeastaan vain yhden, sillä toisen oli tarkoitus matkata eteenpäin mieheni veljelle. Siellä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että kukkaa on tarpeetonta viedä tapettavaksi, ja niinpä molemmat ruukut jäivät lopulta meille. Alusta saakka kasvit ovat pysyneet jatkuvassa kukassa, ja vaikka välillä jokin kukkavanoista käy tiensä päähän, aukeaa seuraavat nuput kuin automaattisesti korvaamaan menetetyn kauneuden. Vasta joulun alla tajusin, että kasvin komeus menee oikeastaan vain hukkaan työhuoneessa, jonka ikkunalla on tusina muitakin ruukkuja.  Mutta sijoitus olikin aikoinaan ihan väliaikainen, tosin jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että väliaikainen on useimmiten se pysyvistä ratkaisuista pysyvin. Ainakin meillä. 😀

Pakkaslauantai on pyhitetty lakanapyykille, petivaatteiden ulkoiluttamiselle (yksi kohta tehtävälistasta suoritettu, hurraa) ja yleiselle siivoamiselle. Kunnon yksitoistatuntisten yöunien jälkeen kun tuntuu löytyvän energiaa näihin tekemättömiinkin juttuihin. 🙂

Leppoisaa lauantai-iltapäivää ja iltaa! ♡

Tallenna

Viikko sitten sekosin vielä päivistä, mutta paluu normaaliin rytmiin toi onneksi mukanaan myös viikonloppujen ihanuuden. Vähän kuin Peppi Pitkätossulla, joka halusi kouluun saadakseen lomat. Perjantai tuntuu tänään erityisen mukavalta, ja hei, neljältä on vielä valoisaa! Tai no, ei ainakaan pimeää.

Kauppareissulta mukaan tarttui tulppaaneja, jotka on muuten juuri tämän vuodenajan ihanuus. Pitkät kalsarit, paksu villapaita ja äidin neulomat villasukat kuuluvat nekin talviperjantain kotoiluun. Samoin takkatuli ja laatuaika hyvän kirjan parissa. Ajattelin myöskin napata illasta hetken itselleni ihan vain kuoriakseni talvenkuivattaman ihon itsestäni pois. Niitä juttuja, joita joka päivä miettii, että pitäisi tehdä, mutta ei sitten kuitenkaan vain saa aikaiseksi. Myöskin pitkät yöunet tuntuvat taas enemmän kuin tervetulleelta, joten tänään kömmitään ajoissa nukkumaan ja herätään huomenna sitten siinä vaiheessa, kun siltä tuntuu. Joka tapauksessa levänneenä ja virkeänä.

Ja siinähän onkin jo ihan tarpeeksi yhdelle perjantai-illalle. Leppoisaa viikonlopun aloitusta myös teille!

Tallenna

Hello hello! Nyt voisi varmaan sanoa, että arki on kaapannut, ja blogin päivittäminen on tuntunut pari päivää kovin kaukaiselta ajatukselta. Mutta hei, edelleen tykkään arjesta ja arjen aikatauluista. Niin kivaa kuin se reporankana makoilu onkin, pidemmän päälle elämässä pitää olla edes jonkinlainen rytmi!

Tässä vuoden ensimmäisen arkiviikon aikana olen koittanut metsästää myös niitä mustia aukkoja, jotka kuin ihmeen kaupalla onnistuvat nielemään ylimääräisiä tunteja, ja saavat ihmisen tukeutumaan lausahdukseen ”en ole ehtinyt”. Oma ongelmani on oikeastaan se, että luonteeni varaa aina kaikelle ”riittävästi aikaa”, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, etten tartu asioihin,  joita en kuitenkaan usko ehtiväni tietyssä ajassa saattamaan kunnialla loppuun. Hassua sinänsä, että olen kuitenkin juuri se ihminen, joka aamulla keksii imuroida ja pestä vessan. Mutta jotenkin juuri tuo impulsiivisuus katoaa itsestäni iltaisin. Aamuisin tiedän herääväni riittävän aikaisin tehdäkseni vähän ekstraa, mutta illalla, kun aika muodostuu eri pituisista pätkistä lasten harrastusten ja muiden aikataulujen välillä, menen ikään kuin saamattomaan tilaan. No, tällä viikolla olen suorittanut puolen tunnin tehosiivouksen ja ylittänyt muutenkin itseni monella tapaa. Ja vaikka kuinka vihaankin sitä, että myöhästyisin jostakin, olen myös opetellut, ettei 20 minuuttia välttämättä kannata käyttää pelkkään odotteluun. Kun nimittäin laskee illalla yhteen kaikki ne hetket, jotka on varannut ”varmuuden vuoksi”, lopputuloksena on helposti tunti tai pari lisäaikaa asioiden hoitamiseen.

Että sellaista itsepohdiskelua täällä. Tätä pitäisi ehdottomasti harjoittaa vähän enemmän, ja ehdottomasti muutenkin kuin tammikuussa. 🙂

Kivaa torstaita myös teille, ja hei, huomenna onkin jo perjantai! ♡

Tallenna