Keitot, kastikkeet, laatikot ja kiusaukset. Arkiruokien pyhä rinki, jota kierrätetään ainakin meillä jonkin sortin ikuisella jatkumolla. Arkiruuan pitää olla kohtalaisen nopeaa ja simppeliä, plussaa on tietenkin aina se, että ruokaa tehdään kerralla useamman päivän tarpeisiin. Koska silloin tällöin pää lyö tyhjää, ja ruokakierto toistaa itseään puuduttavalla tavalla, lähdin mukaan yhteistyöhön ja testaamaan Valion MiFU -ruokaraetta. Kyseessä on maitopohjainen paistonkestävä tuote, jolla voi korvata lihan tai tuoda vaihtelua perinteisiin ruokiin.

Suomessa on omaksuttu rahkojen ja raejuuston käyttö, mutta maitopohjaiset tuotteet lämpimän ruuanlaiton yhteydessä jää monella kermoihin. Näin meilläkin, vaikka muistan kyllä nuoruuden kasvisruokavuosien aikana käyttäneeni aika usein raejuusto esimerkiksi pitsassa. Raejuusto ei kuitenkaan kestä paistamista, eikä rakenne kuumentamista, joten tässä kohtaa MiFU tekee maitotuotteiden käyttämisestä erilaista.

Koska lähdin testiini helppous ja nopeus edellä, valitsin ruokalajiksi simppelin pastakastikkeen, joka pelastaa usein arkiruokakriisit. Pasta maistuu aina lapsille, ja täytyy myöntää, että luettuani kasan Donna Leonin kirjoja, omakin pastahampaani kolottaa ehkä entistä useammin.

Valio MiFUsta on saatavilla maustamattoman perusrakeen lisäksi sekä Meksikon pippuri, että Välimeren tomaatti, ja luonnollisesti valitsin testiini näistä jälkimmäisen.

Helppo ja nopea Pasta Mifunese

Purkki tomaattimurskaa (esim. Mutti Polpa)
Valio MiFU paistettava ruokarae, Välimeren tomaatti
Nippu tuoretta basilikaa
Muutama valkosipulinkynsi (maun mukaan)
Kirsikkatomaatteja
Suolaa
Mustapippuria
Lisäksi pastaa oman makusi mukaan. Meillä oli tällä kertaa putkispagettia.

Kuumenna pannu, ja ravista MiFU. Paista ruokaraetta 4-5 minuuttia välillä sekoittaen. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne puukolla ja pienennä makusi mukaan. Lisää pannulle valkosipuli, ja paista vielä hetki miedolla lämmöllä.
Lisää tomaattimurska MiFUn joukkoon. Purista kirsikkatomaatit rikki ja lisää ne kastikkeeseen. Lisää vielä hienonnettu basilika, ja anna hautua hiljalleen. Rouhi joukkoon mustapippuria, ja mausta kastike tarvittaessa suolalla.
Keitä pasta runsaasti suolatussa vedessä, valuta ja tarjoile heti kastikkeen kanssa.

Ruokarae oli mulle täysin uusi juttu, enkä ollut ennen kastikettani kokeillut tuotetta. Aika usein meillä muhii samaisessa kastikkeessa lihapullat, mutta yllätyin positiivisesti MiFUn helppoudesta ja nopeudesta. Vaikka olen lähestulkoon kaikkiruokainen, suutuntumalla on itselleni suuri merkitys, ja ruokarae vähän epäilyttikin aluksi. Pastan joukosta en kuitenkaan ruokaraetta suussani sen enempää huomioinut, enkä usko että se johtui pelkästään kovaan nälkään hotkaistusta annoksestani. 🙂

Valio MiFU on laktoositon ja sopii mielestäni hyvin kiireiseen arkiruokailuun, vaihtoehdoksi perinteiselle jauhelihalle, broilerille tai muille lihatuotteille. Samalla se antaa ehkä vaihtelua siihen totuttuun ruokajatkumoon, mitä monessa lapsiperheessä arkena harjoitetaan. Itse aion kokeilla ainakin tuota Meksikon Pippuri -makua tortilloiden seuraksi, ja sainpa hyvän täyteidean myös lihattomalle piirakalle esimerkiksi juhlia ajatellen.

Lisää tietoa Valio MiFUsta löydät täältä.

Arkea ja arkiruokaa; Herkullista maanantaita!

Yhteistyössä Valio MiFU ja

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Jos aamupala näyttää jälkkäriltä ja suuhun saa sujauttaa tuoretta myslimuffinia, ei päivä yksinkertaisesti voi alkaa kauhean huonosti! Nämä kuvat eivät siis suinkaan ole tältä aamulta, vaan syyssunnuntain myöhäiseltä aamupalalta, johon panostettiinkin tällä kertaa oikein kunnolla. Yhteistyössä Fazer Alku -myslien kanssa, aamupalapöydästä tuli paitsi myslinen, myös raikas ja makoisa. Kehittelinpä myös muffinireseptin, joka antaa hyviä rasvoja heti päivän alkumetreille. Postauksen lopusta löydät myös kilpailun, jossa voit voittaa Fazer Alku -tuotepaketteja.

Kaura ja mysli ovatkin molemmat tällä hetkellä aika kuumia juttuja. Fazerin uudet kotimaiset kauramyslit löytyvät nyt kauppojen hyllyltä, ja niiden tarkoitus on tarjota kuluttajille kysyttyjä, terveellisempiä myslivaihtoehtoja. Alkumyslit eivät nimittäin sisällä vehnää, eivätkä lisättyä sokeria tai keinotekoisia lisäaineita. Tällä kertaa myslin joukosta ei muuten löydy edes niitä perinteisiä rusinoita. Pääsin testaamaan kolmea Fazer Alku –myslimakua: sadonkorjuumysliä, kotipuutarhamysliä
sekä omenaista kauragranolaa. Näiden ympärille rakentui hyvällä porukalla syöty viikonloppuaamupala.

Aika useinhan arkiaamu on kiireinen, eikä aamupalan kohdalla tule hirveästi miettineeksi sitä annosten visuaalisuutta. Itse syön kuitenkin usein jo yhdentoista aikaan uudestaan, ja aika usein lounaani on enemmänkin välipalatyylinen ratkaisu: Jogurttia, hedelmiä tai marjoja, siemeniä, pähkinöitä ja mysliä. Tuolloin yritän jo mahdollisuuksien mukaan kiinnittää myös huomiota ruokailun muihin puoliin, kuten vaikkapa juuri annosten ulkonäköön. Vastaavaa välipalaa teen mielelläni myös iltapalaksi, enkä tunnu kyllästyvän koskaan. Ainahan voi vaihdella hedelmiä, marjoja, mysliä tai pähkinöitä, jotta syömisessä pysyy se ihana mielekkyys! Arkiaamun kaurapuurokin saa uutta puhtia, kun joukkoon hauduttaa vähän mysliä, ja päälle heittää kourallisen marjoja. Nyt tulinkin miettineeksi sitä, miten aika pienillä jutuilla arkiaamuunkin saisi kutsuvaa tunnelmaa. Aamupala on ehkä päivän tärkein ateria noin ravinnollisessa mielessä, mutta voisihan sitä koittaa ravita myös estetiikan nälkäänsäkin!

 Kotipuutarhamyslissä maistuu pakastekuivatut marjat ja hedelmät – aidot maut ja paahdettu kaura. Se löysikin äkkiä tiensä maustamattoman jogurtin ja marjojen kaveriksi. Raikas kauramysli, jonka siemenet antavat hampaille kivasti töitä, ja kropalle hyviä rasvoja.

Omenainen kauragranola on ehdottomasti oma suosikkini. Herkkumysli pitää nimensä mukaan sisällään uunissa paahdettua kauraa ja omenaa. Makeutensa granola on saanut hunajasta. Meillä se maistui jugurtin, sekä tuoreen omenan ja luumun kaverina. Äidin tekemä omenahillo, sekä kaneli, tekivät annoksesta makean herkkupalan.

Suomalaiseen aamupalaan ei totutusti kuulu skonssit, croissantit tai churrot, joten kehittelin myslimuffinireseptin, jolla saa pikkuisen luksusta aamuun. Mehevät muffinit sopivat hyvin myös retkievääksi tai iltapäivän herkkuhetkeen. Makeutukseen käytin äidin tekemää omenahilloa, jonka palat tekivät muffinit erittäin meheviksi. Omenahillon kanssa tarjoiltuna myslimuffinit toivat pöytään hiukan tuulahdusta totutun ulkopuolelta. Jauhoina näihin voi käyttää makunsa mukaan kukin mitä tykkää, ja myslin kohdallakin kannattaa kokeilla eri variaatioita. Itse käytin muffineissa Fazer Alku -sadonkorjuumysliä.

Myslimuffinit:

2dl mysliä
3dl (vehnä)jauhoja
2tl leivinjauhetta
1dl kookossokeria
1,5dl hedelmähilloa
2 munaa
1dl öljyä
2dl maitoa

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää muna, maito, hedelmähillo ja lopuksi öljy. Sekoita ja jaa taikina muffinivuokiin. Ripottele pinnalle mysliä, ja paista 200°c / n. 30min.

Taikina riittää noin kahdeksaan suuren vuokaan (Amerikkalainen muffinivuoka), mutta toki siitä voi tehdä myös pienempiä leivonnaisia. Tällöin paistoajaksi riittää varmaankin joku 15-20 minuuttia.

Ihan heti ei tule mieleen, että mysli on oikeasti todellinen ravintoainepakkaus ja laadukas osa terveellisyyteen pyrkivän ruokavaliota, kunhan myslinsä valitsee järkevästi. Fazer Alku -mysleissä proteiiniakin on enemmän kuin useimmissa maitorahkoissa. Tämän lisäksi mysli sisältää kuitua sekä hyviä rasvoja, joilla on suuri merkitys veren rasva- ja sokeriarvoille. Kuidun on todettu myös ehkäisevän suolistosyöpiä. Yhdessä kuitu, rasvat ja proteiini pitävät pitkään kylläisenä ja nälän loitolla. Mysli on siis hyvä kaveri myös painoaan tarkkailevalle.

Mutta hei, se lupaamani kilpailu!

Kerro mulle kommenttiboksissa mikä Fazer Alku -myslimaku kiinnostaa itseäsi eniten, tai vastaavasti onko niistä jo joku valikoitunut suosikiksesi. Jätä vastauksesi viimeistään 28. 9. 2016, ja olet mukana kisassa. Kaikkien postaukseen kommentin jättäneiden kesken, saan arpoa kolme Fazer Alku –tuotepakettia. Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Yhteistyössä Fazer Alku -myslit sekä

Save

Save

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Namskis! Oli ihan pakko tulla jakamaan vielä nämä meidän lauantaiset suklaacookiet tänne blogiin. Klaara sai aamupäivällä pesäpallon selkäänsä, ja totesin, että on ehkä parempi kun lähdemme tyttöjen kesken kotiin. Niinpä tarkoitus oli pyöräyttää pari pellillistä teeleipiä keiton jatkoksi, mutta sitten tuli kuningasidea käyttää uunin kuumentaminen muutenkin hyödyksi, ja päädyimme leipomaan suklaakeksejä.

Amerikkalaiset suklaacookiet:

175 g voita
3 dl sokeria
(tai 1,5 dl sokeria ja 1,5 dl fariinisokeria, kuten me laitoimme tällä kertaa)
1,5 tl vaniljasokeria)
1 muna
5,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
0,5 tl suolaa
n. 3dl suklaahippusia

Sulata voi kattilassa ja lisää joukkoon sokerit, sekä muna. Sekoita keskenään loput kuivista aineista ja yhdistä ne vähitellen rasva-sokeriseokseen. Lisää lopuksi joukkoon suklaarakeet ja sekoita tasaiseksi.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Lusikoi (kahdelle) pellille, leivinpaperin päälle, 16 taikinakekoa, ja paina niitä vain vähän matalammaksi. Paista keksejä n. 10 minuuttia. Käännä pellit tarvittaessa, että suklaacookiet paistuvat tasaisesti.

Me käytettiin maitosuklaahippuja (2 pussia Dr Oetkerin hippuja (100g/pussi) riittää tähän taikinaan), mutta vastaavasti voit käyttää tummia tai valkoisia suklaahippuja, tai sekoittaa useampaa laatua. Vaaleampia kekseistä saa käyttämällä pelkästään tavallista sokeria. Kannattaa myös antaa taikinan hiukan jäähtyä ennen suklaapalojen lisäämistä, sillä silloin ne eivät värjää taikinaa sekoitettaessa. Me ei jaksettu odottaa, mutta tässä fariinisokeritaikinassa se ei niin haittaakaan.

Keksit ovat hyviä jo lämpimänä, mutta maistuvat myös jäähtyneenä. Pinnan kuuluu olla rapsakka, mutta keskiosa jää sellaiseksi sitkeän pehmeäksi.

Ihanaa lauantaita!