Poks! Tältä näyttää Emilia raskausviikolla 30. Kovasti jo kysellään koska vauvan pitäisi syntyä. Näyttää vissiin siltä, että olisi jo tulossa. Melkein hävettää myöntää, että kymmenisen viikkoa olisi vielä jäljellä. Toisaalta alan olla sen verran paniikin kourissa, että pitäisin masun mielelläni vielä vaikka puoli vuotta! No, mutta mieli ehtii kyllä muuttua…
Vatsa on aika huge, mutta silti tosi suloinen. Eikä mua oikeastaan enää edes häiritse, että sen koosta jatkuvasti huomautellaan. Olin isovatsainen edellisessä raskaudessakin, ja se on kai aika paljon kropasta kiinni, miten toi pallo esiin työntyy. Tosin häkellyn edelleen jonkun huomauttaessani vatsani koosta kun olen mielestäni sen äitiystakin alle kivasti verhonnut. Ai näkyykö se? Muistan jotakuinkin samoilla viikoilla Niiloa odottaessani, kun lastenvaatekaupan myyjä kysyi laskettua aikaani. Ihmettelin mukanani olleelle siskolleni, että näkyykö se vatsa muka toppatakin alta. Kuulemma näytti lähinnä siltä, että olen räjähtämässä.

Äitiyspukeutuminen taitaa kiinnostaa aika marginaalista joukkoa lukijoista. Toisaalta mun äitiyspukeutuminen on aika samaa tyyliä kuin arkivaatetus muutenkin. Muodin kanssa ei siis edelleenkään olla tekemisissä.
Mun blogi ei missään nimessä ole muuttumassa myöskään äitiys-, vauva-, lastenvaateblogiksi, mutta kaipa näitäkin aiheita jatkossakin täällä voidaan sivuta. Se kun on niin, että keitetään sitten soppaa tai tehdään remppaa, nämä jutut on elämässä läsnä ja vaikuttavat ihan kaikkeen.
Mitä tulee siihen paniikkiin, niin ihan oikeasti mä en ole valmistautunut vauvaan mitenkään. Yksi yö kovien suppareiden seurassa yritin täyttää sairaalan esitietolomaketta, enkä sitten kirveelläkään muistanut miettimiämme nimiä hätäkasteen varalle. Pää lyö tyhjää. Totaalisen tyhjää.
Maaliskuussa kun pakattiin tavaroitamme varastoihin, ei vauvakamat olleet ihan ekana mielessä. Nyt sitten pitäisi etsiä kolmesta mahdollisesta varastopaikasta vaunut, vauvanvaatteet, kestovaipat ym. roina. Eihän se iso homma ole, mutta tuntuu typerältä juoksuttaa miestä penkomassa laatikoita ja varastoja, kun työpäivän jälkeen pitäisi myös ehtiä remontin tekoon.
Pari päivää sitten mieheni kantoi varastosta säkillisen lastenvaatteita. Kyljessä oli lappu ”Niilon pienet” ja sisällä 98-104 senttisiä lastenvaatteita… Ei tuo masu nyt mun mielestä ihan niin suurelta näytä! 🙂

Jees, iloista keskiviikkoa teillekin!

 

Hurrr, mikä hyytävä kylmyys! Joko kehoni on tottunut yli 30 asteen lämpötilaan tai sitten syysflunssa on totaalisesti iskemässä. Tänään kuitenkin pientä puuhastelua uudella kodilla. Hamstrasin kukkasipuleita ennen matkalle lähtöä, ja nyt niitä pitäisi tökkiä maahan. Hitsi, kun tässä kohtaa olisi hyödyksi vaikka hiukan lyhemmät jalat. Kyykistely ottaa jo jonkin verran voimille, eikä ergonomiasta ole puhettakaan. Voihan olla, että pihasta puskee keväällä muutenkin sipulikukkaa, mutta koska mistään ei voi olla varma, ajattelin varmistaa keväisen loiston krookuksilla ja idänsinililjoilla. Ja koska uutta puutarhaa on ruhtinaalliset 5900 neliötä, häviää sinne aika sutjakasti muutama pussilillinen kukkasipuleitakin.
Niin paljon tekisi mieli tehdä sekä puutarhassa, että sisällä. Nieleskellen pitää vain ymmärtää, ettei nyt vaadi itseltään ihan liikoja. Liki kolme vuotta lähes hoitamatta ollut puutarha ei ole tämän syksyn projekti, eikä sitä saada kuntoon vielä ensi kesänäkään. Äitini antoi hyvän ohjeen: Aloita rapunpielestä ja etene pikkuhiljaa vuosi kerrallaan.
Päivän positiivinen yllätys oli Niilon huoneen lattia. Koska kuulemamme mukaan olimme täysin varmoja, ettei laminaatin alla ole kuin kovalevy, on laminaatin purkaminen jätetty tuonnemmaksi. Tänään kuitenkin yhden irroitetun laminaattipalan jälkeen selvisi, että huoneessa onkin kaunis vanha lautalattia. Pienet on ilot, mutta melkein tuli onnenkyyneleet silmiin! Helpottaa työtä aika lailla, eikä mikään tietysti voita ulkonäöllään vanhaa lautalattiaa!
Sillä välin, kun pojat purkivat laminaattia, ja kantoivat rojua ulos, istuin minä kipinävahtina lämmitellen Upon kyljessä niin liki, että alkoi jo Jacobsenit tuoksua kumille. Mies kantoi minulle Ikean keittiöjakkaran ja käski kuvitella sen olevan kaunis rottinkituoli kera lampaantaljojen. Punaviinilasinkin kuulemma sai visioida tunnelmaa luomaan. No siinäpä minä istuin ja haaveilin sisustamisesta. Vaikka uuteen pintaan ja sisusteluihin onkin vielä paljon matkaa, tarvitsen mielikuvaharjoitukseni, jotta pysyn järjissäni. Ennen pitkää suunnitelmien kimppuun päästään kuitenkin.
Uuni on sellaisessa hauskassa ”välihuoneessa”, jonka tlevaisuuden funktiokin on vielä hiukan epäselvä. Tämä on keittiön ja eteisen lisäksi se huone, joka odottaa uutta puulattiaa. Talon siisteystaso on tällä hetkellä kuvan mukaista – eli täysin ala-arvoista.

Mulla oli matkassa väärä objektiivi, joten sisäkuvia ei nyt paljoa tullut otettua tälläkään kertaa. Kipinävahtina istumisen sijaan tulin tänne nykyiseen suntoomme lämmittelemään ja hoitamaan niitä asioita, joissa olen ehkä enemmän hyödyksi (=ruokahuolto ja siivous). Paprikat, zucchinit, tomaatit ja valkosipulit uuniin, pihvit pannulle ja sunnuntaipöytää kattamaan.

Rentouttavaa syyssunnuntaita!

 

Ai arjen autuutta! Perjantai on lähtenyt käyntiin aika leppoisin kotipäivän merkein. Pientä siivoilua ja muita kotihommia. Kaivoimpa esiin myös puoli vuotta sitten hankkimani sabluunat, joilla olisi tarkoitus taikoa uusia tyynynpäälisiä uuteen kotiin. Projektista sitten erikseen myöhemmin lisää.
Päivän asu ja masukin löytyvät kuvista. Supermukavat kotipäntsit löysin Women’secretiltä, eli vallan shoppailematta en malttanut olla reissussakaan (muista ostoksista toisella kertaa). Viikkoja olisi nyt kasassa 24+6, ja kuten kuvista näkyy painoakin on ”ihan mukavasti” (lue: ihan liika) kertynyt jo tähän mennessä. Vaikka lomalla rentouduin ja nautiskelin kyllä kaikesta mahdollisesta hyvästä ja epäterveellisestä, niin arki tuo eteen paluun salaatteihin ja keveämpiin herkkuihin. Ei sillä, ne maistuvatkin taas oikein hyvin.
Avasin muuten vasta tänään Room21:ltä tilaamani paketin, joka saapui juuri ennen matkaa. Paketin sisällöstä sitten myöhemmin enemmän, mutta Day Homen lautasliina oli pakko ottaa perjantai lounasta piristämään. Todella ihania!

Nyt juureksia ja kasviksia uuniin, ja päälle jotakin hiukan ulkoilmakelpoisempaa. Illan ohjelmassa kyläilyä, ”tarkistuskäynti” uudella kodilla ja gore-tex kenkien hankintaa pojalle. Varsin arkiseen linjaan jatkuu tämä päivä.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonlopun aloitusta!