Sen verran tuulinen päivä, että mikäli ilmassa ei tuoksuisi kevät, ja maa ei puskisi vihreää, voisi kuvitella elettävän syksyä. Myönnän, pihassa pyörivät lehdet eivät helpota tätä tilannetta. Haravoitavaa olisi moneksi vuodeksi! Koska aurinko kuitenkin välillä pilkistelee aika kirkkaastikin pilvien lomasta, me ollaan tänään nautittu ulkoilusta ja pihajutuista. Jonkinlainen pääsiäsieen valmistautuminenkin on käynnissä, tarkoittaen lähinnä aamun kauppareissukierrosta ja illalle tähtäämääni siivousoperaatiota.

Meille ei juuri ole ehtinyt muodostua minkäänlaisia pääsiäsiperinteitä. Se ei silti tarkoita, ettenkö arvostaisi pääsiäsitä, päinvastoin. Tavallaan pääsiäinen vetää jopa joulun ohi, sillä minkäänlaista stressiä nämä pyhät eivät minulle aiheuta. Tänä vuonna nautitaan lähinnä vapaista ja yhdessäolosta. Siitä, että on aikaa tehdä juttuja myös kotona. Kuten esimerkiksi saunaremppaa ja pihatöitä. Mukavia juttuja, joihin usein vaan ei arjen keskellä ole aikaa. Kahden lapsen kanssa hääräillessä kun on hyvä olla mukana myös kaksi aikuista!

Myöskään mitään sen suurempia pääsiäsperinteitä meillä ei ole ruuankaan suhteen. Hyvää kotitekoista ruokaa, kiireettä ja yhdessä. Katetaan pöytää vähän paremmin ja laitetaan ehkä vähemmän arkista ruokaa, siinäpä ne. Mennään muuten parsa-teemalla, sitä kun on nyt tarjolla lähes joka kaupassa. Ja, lampaan sijasta kalaa. Ihan vain kun tekee kalaa mieli. Mämmiä ostin sellaisen pienen purkillisen lähinnä itseäni ajatellen. Pojille mämmi on ehdoton ei, mutta veikkaan Klaaran kyllä tykkäävän, tyttö kun on aika kaikkiruokainen. Ei mämmi mullekaan mikään herkku ylitse muiden ole, mutta oma perinteeni on syödä mämmiä kerran vuodessa. Vähän kuin yksi joulutorttukin kuuluu jouluperinteisiini, muttei herkkuihini. Hassu juttu tuokin!

Lähinnä lapsia ajatellen pääsiäiseen kuuluu myös koristeet. Ja kyllä, myös värikkäät sellaiset, kuten ne hauskat pienet tipuset, joita muistan itsekin lapsena tökkineeni rairuohot täyteen. Ja toki suklaamunat yllätyksineen ovat tärkeitä, joskin nekin on kokeneet pienen inflaation omasta lapsuudestani. Mitä taas tulee itseeni koristeiden suhteen, olen aika nirso. Tine K tyylisten DIY munien lisäksi en oikeastaan kauheasti muita koristeita kaipaisi. Narsissit ja pajunkissat, sitä vastoin, kuuluvat pääsiäiseen, kuten kuusi jouluun. Vaikka kissat kai virallisesti liitetään palmusunnuntaihin, mulle ne on se viralinen pääsiäiskoriste! Aika pitkälle saatiinkin tänään lasten kanssa köpötellä, että löydettiin vielä kunnollisia oksia. Täälläpäin kun varhainen kevät on saanut pajut paikoitellen jo täyteen kukkaan.

Siinäpä se, meidän pääsiäinen tiivistettynä. Jotain herkkua ajattelin vielä leipoa, jälkkäri kun kruunaa aterian. Sen enempää en kuitenkaan jaksa miettiä pääsiäisen perinneleivonnaisia. Brita kakkua sensijaan tekisi oikein mieli! 🙂

Mukavaa kiirastorstaita teille. Ja, leppoisaa pääsiäiseen virittäytymistä!

Taas pieni instapäivitys. Kaikkea sitä näköjään mahtuukin muutamaan päivään!
Tulin juuri salilta, ja olo ihan mahtava! Takana on nimittäin pisin salitauko sitten kesän, ja kylläpä tämä oma elämä vaan tuntuu kaiken sairastelun jälkeen niin hyvältä. Olen siis todella iloisella tuulella nyt! 🙂

Nyt äkkiä ruokaa ääntä kohden, ja sitten suihkun kautta sohvalle ja kommenttejenne pariin!
Ollaan iloisia, jookos!

Leppoisaa ja mukavaa iltaa, ihanat!!!

Instan puolelle pääset tästä!

Eletään sitä aikaa vuodesta, kun puutarha ja pihatyöt ovat aiheellisia kaikille, joilla niitä on. Kruopsutetaan, tasataan, siivotaan ja korjataan. Eniten ehkä kuitenkin suunnitellaan ja haaveillaan. Mietitään viime kesää, ja muistellaan, mitä ajatuksia puutarha silloin herätti. Missä on parannettavaa ja mihin kohtaan halutaan uutta. Mikä toimi, mikä ei…

Helppohoitoisuus on nykyään myyntivaltti, sana joka halutaan rinnastaa lähes kaikkeen. Mutta millainen on helppohoitoinen puutarha?
Opiskellessani puutarhuriksi yksi opettajani sanoi, että sellaista ei ole olemassakaan. Puutarhasta on aina työtä ja sitä pitää hoitaa. Olen aika lailla samoilla linjoilla. Toki puiden ja perrennojen valinnalla voi vaikuttaa paljonkin työn määrään, mutta jossain kohtaa menee raja. Puutarha on puutarha, ja piha on piha!
On sitten taas makuasia, haluaako rönsyilevän englantilaistyylisen puutarhan, jossa perennapenkit loistavat tuhansissa sävyissä, ja hiekkapolut jakavat hyvin kantattua nurmialuetta. Vai tykkääkö enemmän matalista havuista, vihreistä maanpeittokasveista ja kivellä katetuista alueista. Itse kallistun edellä mainittuun, mutta kuten sanoin; Makuasia!

Oli se sitten piha tai puutarha, rehevä keidas tai minimalistinen kivikkopuutarha, pääasia on, että siitä saa iloa. Aivan kuten parvekekin. Toiset haluavat enemmän hoidettavaa, toiset nauttivat siitä, että työtä ei ole, ja aikaa jaa vain oleilulle.

Mulle puutarha on sellainen ”sijoitus” tulevaisuuden varalle. Nyt kun laspet ovat pieniä, menee ulkona oleminen enemmän lasten leikkien valvomiseen, ja hoidettua tulee pakolliset pahat. Mutta, jossain kohtaa tulee eteen sekin aika, kun äitiä ei enää tarvita jatkuvasti, ja riittää, että on silmät yhdellä puolella päätä. Silloin mulla on sitten tekemistä!

Olishan sitä hommaa nytkin vaikka kuinka. Mutta tehdään se, mikä pystytään, ja nautitaankin vähän välillä. Kyllä sitä sitten aikanaan ehtii!
Hyvänä esimerkkinä pidän omia vanhempiani. Pihaa ja puutarhaa on aina arvostettu ja hoidettu, mutta ihmeesti se on lähtenyt kaunistumaan ja muotoutumaan meidän siskosten kasvettua. Siinä, missä ennen oli hiekkalaatikko pitää perennapenkki nyt sijaa. Kukkamaat kasvavat ja lisääntyvät melkein vuosittain. Nyt on kasvihuonetta, ja kaikenlaista istutusta.

Myrsky vei talvella puolet suuresta vanhasta vaahterasta. Sen alla oleva perennapenkki joutuu siis tulevana kesänä uusien haasteiden eteen, kun suojaa paahteelta ei ennää ole vanhaan tapaan. Mutta, eiköhän me selvitä!

Mulla on iso multakuorma pihassa, joten nyt lähden lykkimään sitä! Nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista. Pihassa, puutarhassa, puistossa, tai missä sitten tykkäättekin. Pääasia, että nautitte! 🙂