Täällä taas. Täysissä sielun- ja ruumiinvoimissa, tai ainakin melkein ja hyvää vauhtia.

Kovalla innolla pihajuttuja, ja pää täynnä suunnitelmia ja ideoita oikeastaan hiukan joka paikkaan. Sitä se joutilaisuus teettää; Ihmisestä tulee luova, tai ainakin ajatuksentasolla luova.

Tai ehkä se on aurinko ja lämpö, jotka saavat haaveilemaan ja unelmoimaan. Vaikka mitäpä sen väljä, mikä siihen ajaa. Pääasia, että elämässä on unelmia ja ideoita!

Kitkemistä olisi ulkona ja montaa muuta ”ei niin mukavaa juttua” sisällä. Entten tentten…. Helppo valita!

Nautitaan kesästä, unelmista ja ideoista! Ihanaa päivää ystävät!

Rakastan pioneita, ja rakastan kukkia ylipäätään. Tuoreita leikkokukkia maljakossa, niiden tunnelmaa ja tuoksua. Juuri nyt elän elämäni kulta-aikaa, sillä pioneita on vaikka kuinka! Ja, vaikka leikkaisin joka huoneeseen ison kimpun kukkia, pionipenkki ei edes näytä karsitulta! Suuressa puutarhassa on työnsä ja murheensa, mutta tässä kohtaa se kaikki tuntuu toisarvoiselta; Niitän itselleni parasta mahdollista palkkaa!

Harvemmin niitä kukki aon maljakossa talviaikaan, tai ei ainakaan yhtään niin usein kuin toivoisin. Niinpä tästä ajasta pitää nauttia kaikilla aisteilla!

Me ollaan tänään herkuteltu ja elelty hiukan huolettoman oloisesti. Rennot on suunnitelmat myös lauantai-illan osalta. Treffit on sovittu yhden herrasmiehen kanssa, mutta muuten ilman suurempaa ohjelmaa.

Nauttikaa viikonlopusta!

Pieni kävelyretki vielä omassakin pihassa päivän päätteeksi. Tämä osa pihasta on sitä unohdettua maata, aluetta jossa harvemmin tulee oleskeltua. Suuri tontti on aikoinaan muodostettu yhdistämällä kaksi tilaa, ja tämä alapihaksi kutsumamme alue (maa on toista tonttia alempana) on pitkän ja kapean mallinen, ja päättyy näiden nuorten tammien jälkeen metsään. Lähinnä tämä alue muistuttaa nykyisellään puistoa. Tai huonosti hoidettua puistoa ainakin! 🙂

Ajattelin tässä samalla muistutella teitä Becksöndergaard-arvonnasta, joka hautautuu tuonne uusimpien postausten alle. Ellette ole jo osallistuneet, muistakaa tehdä se pian!

 Tuli näistä huiveistä muuten mieleeni, että tuo mintunvihreä tuntui omaan silmään aika vieraalta ja ehdottomasti vähiten ”mun jutulta”. Tästä huolimatta pastelliminttu on roikkunut pari päivää kaulassani,  ja olen ihan rakastunut! Välillä on hyvä koittaa jotakin uutta ja hypätä rohkeasti ulos turvaväreistään!

Ei siellä kyllä enää mikään lämmin ole. Käsivarret on ihan kananlihalla! No, mutta huomenna taas kohti kesäisempää olotilaa ja ilmastoa!

Leppoisaa ja mukavaa perjantai-iltaa teille!