Kiitos tsemppaavista viesteistänne, flunssa ei tosiaankaan ole näin helteillä mukava kaveri. Joskaan se nyt toivottu vieras on ikinä. Kuume on ainakin hetkellisesti poissa, samoin ääni, ja tuottaakin hiukan vaikeuksia kommunikoida kahden lapsen kanssa. You know?!

Olen yrittänyt etsiä ulkoa mahdollisimman mukavaa paikkaa istua, ja saunan rappuset ovatkin muodostuneet hyväksi valinnaksi. Aamupäivän jälkeen tämä piharakennuksen pääty on mukavan varjoinen, ja nyt kun ulkona käy pieni tuulenvire, sopii se tähän mitä ihanimmalla tavalla.

Kerroin puutarhakuvia -postauksessa ”alapihasta”, joka on myöhemmin tilaan liitetty osa. Alapihaksi kutsumme tonttia, sillä sen raunassa on pieni penger, joka erottaa alueen alkuperäisestä tontista. Tässä ulkorakennuksen kohdalla penger on muodostettu suurilla kivillä, joiden väliin on istutettu saniaisia. Vielä viime kesänä sitä oli vaikea hahmottaa, sillä saniaisten kanssa kilpailivat ne nokkonen, jättipalsami ja jättiputki, mutta nyt kun saniaistenkin tyvi on putsattu, näyttää matala kivikko todella kauniilta.

Saunan kulmalla on kiva puutarhakaari, jonka molemmin puolin kasvaa suuri köynnöshortensia. Köynnöshortensiaa on myos tuossa saunan ovea vastapäätä ja se kasvaa kauniisti hiukan sinne tänne. Juuri viikonloppuna puhdistin suurinta hortensia puskaa, sillä sen sisään oli villiintynyt kasvamaan vadelmaa.

Lapset leikkivät näillä keleillä paljon juuri tuolla alapihalla. Kuvissa näkyy tuo tontin perä, jossa on krikettikenttämme. Tontti on pitkä ja kapea, ja sen toisessa päässä onkin hiekkalaatikkoa, kasvimaata ym. tarvittavaa. Koska alue on suurten vanhojen puiden katveessa, tämä alapiha pysyy mukavan varjoisena oikeastaan koko päivän.

Tällä puolella tekemistä on tosiaan vielä enemmän. Metsän reunaan on rakennettu aikanaan kaunis kivimuuri, ja sen  edessä on yhä reilun metrin verran karsittavaa. Samoin koko alapihan autiotalotonttiin rajoittuva pitkä sivu. Raivaussahalle on  siis aika paljon tehtävää, ennen kuin päästään hienosäätöihin.

Mutta nyt lounasta taikomaan. Meillä alkaa olla jo niin tukalan kuuma, että lieden ja uunin käyttämistä pitää tosiaan rajoittaa. Useamman päivän murkinat valmiiksi yhdellä kertaa, ja sitten mikrolämmitystä ja grillausta lopun edestä. Näin se on nähtävä.

Aurinkoista päivää sinne!

Nappasin eilen illalla ulkona joitakin kuvia. Tämä puoli pihasta on sitä helppohoitoisinta, vanhoja puita ja perennoja, jotka tulevat toimeen aika vähällä. Perennapenkkien koko, ja lajien kirjo, olivat se, mihin aikanaan pihassa rakastuin, vaikkakin kaikki oli tuolloin kovin puskittunutta, eikä esimerkiksi pientä vesiaihetta edes huomannut keskellä pihaa. Kitkemisellä sai kuitenkin ihmeitä aikaan, ja nyt saan nauttia siitä, että pihassa kukkii jatkuvasti ja koko kesän.

Tänään on puuhasteltu tuolla talon takana näkyvällä ”alapihalla”, tontti joka on myöhemmin liitetty tähän kokonaisuuteen, ja jolla ei ole ainuttakaan rakennusta. Jättipalsamia, jättiputkea ja miehenkorkuista nokkosta. Niitä meillä oli alussa vastassamme, mutta tänään juuri laskeskelin, että olemme saaneet muutaman kymmenen neliötä enemmän pihaa kaiken raivaustyön jälkeen. Oikeastaan harmittaa, etten aikanaan ottanut niitä ”ennen -kuvia” myös puutarhasta.

En tiedä, olenko oikeastaan koskaan liiemmin pitänyt esimerkiksi kuunliljoista, mutta isossa pihassa nuo muutaman metrin pituiset kuunliljarivit ovat oikeastaan kauniita. Ja toki kuunliljoilla on paikkansa perennapenkeissäkin. Niillä kun saa kauniin reunan, ja taaempana olevat korkeammat kasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Rakastan suuria vanhoja puita, ja juuri tämä korkea ja vanha kasvusto on se, mikä vanhojen talojen pihoissa viehättää. Minusta ei olisi asumaan uudelle omakotialueelle, jossa kasvillisuus ei antaisi tälläistä suojaa. Suojaa paitsi katseilta, myös paahatavalta auringolta!
Valitettavasti jouduimme heti muutettuamme kaatamaan suuren vanhan koivun, jonka runko oli haljennut. Viimetalvinen myrsky karsi sekin pihastamme vanhoja puita, ja yllä olevassa kuvassa näkyvä vaahtera halkesi keskeltä kahtia. Puolet rungosta makaa vieläkin tuossa nurmikolla, ja köynnöshortensia on kasvanut kauniisti sen päälle. Vaahteran kaataminen taitaa olla pakostakin edessä, sillä nyt kaikki latvan paino on tuolla talonpuoleisella osalla, ja vastaavanlainen myrsky voisi tehdä pahaa jälkeä talolle.

Nyt kun puutarhan ääriviivat on kaivettu esiin, on seuraavaksi vuorossa reuna-alueiden siistiminen. Metsittynyt autiotalon tontti, metsä, pellonreuna ja maantie, siinä neljä naapuriamme. Työ näiden parissa viekin sitten useampia kesiä. Myös nurmialueiden paikkaus kuuluu ensi syksyn ja kevään työlistaan. Hedelmäpuita, alppiruusuja ja keväisiä sipulikukkia, niitä olen suunnitellut hankkivani vielä lisää, tilasta kun ei ainakaan ole puute. Myös joitakin uusia sora-alueita on suunnitteilla.

Tänään juuri tuossa mieheni kanssa katselimme ulkona ympärillemme, ja mieheni kysyi, olisinko silloin pari vuotta sitten uskonut, että saamme pihan tälläiseen kuntoon. Paljon on toki tapahtunut, ja paljon on tehty hommia, mutta kai siihen oli jollakin tapaa pakko aikanaan uskoa. Ei kai tähän muuten olisi ryhtynytkään! Olemme kuitenkin miettineet, että meillä on koko elämä aikaa laittaa tätä puutarhaa, joten välillä on syytä myös vain nauttia!

Suloista sunnuntai-iltaa!

Jotenkin kovin harmaanoloiseen päivään sai tänään herätä, mutta kyllähän se siitä taas selkeni. Hyvä niin, sillä eilen Facebookin puolella hehkuttamani kesäiltojen puutarhahaahuilu tuotti kovin pitkän listan asioita, joihin pitäisi ulkona tarttua! Kesä on ollut jotenkin niin kuuma viimeaikoina, että puutarhanhoito on paikoitellen tuottanut tuskaa. Toisaalta, kuivuudesta ovat kärsineet myös rikkaruohot, joten tilit ovat penkeissä aika tasan.

Nyppimisen ja kykkimisen sijaan olenkin viettänyt kesäpäiväni pitkälti puolivarjossa istuen, ja lasten leikkejä valvoen. Koska tämä valvontaosuus pitää sisällään jatkuvan varuillaan olemisen, on esimerkiksi kirjan lukemin hankalaa. Mutta, kaikenlainen some-surffailu onnistuu kyllä oikein hyvin! 🙂

Muistatte kenties keväällä kirjoittamani jutun Indiedaysin ja Asusin yhteistyöstä, jonka kautta sain käyttööni ASUS Transformer Book T100 laitteen, jossa yhdistyy sekä tabletti, että kannettava tietokone. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla -postauksesta löytyy tosiaan enemmän tietoa laitteesta, sen ominaisuuksista, omasta käytöstäni ja koneen (varsin puoleensavetävistä) strategisista mitoista.
Lupasin kuitenkin kertoa kokemuksia myös pidemmän yhteiselon jälkeen, ja tässä niitä nyt tulisi.

Kuten jo alussa mainitsin, kesäni on kulut mukavasti some-surffaillessa. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että kuten omakin blogini, myös moni muu sivusto on elänyt kesäaikaan hieman hiljaisemmin. Vastaavasti taas Instagramissa kesä on ollut oikein vilkas, ja tästä syystä olen kesällä seurannut monia lemppariblogejani enemmänkin Instan puolella. Pinterestissä olen notkunut tietysti myös, esimerkikisi Christmas-kansioni on kasvanut kesähelteiden aikana ihmeellisesti! 🙂
Erilaiset yhteisöpalvelut ovat vain niin paljon helpompia käyttää tabletin kautta, kuin puhelimella tai tietokoneella! Toisaalta, iPhoneni akku alkaa olla niin finaalissa, että sillä ei oikeastaan enää viitsi edes surfailla kuin pakolliset meilin lukemiset tienpäällä. Tämä masiina sen sijaa jaksaa ilahduttaa yhä akkunsa kestolla.

Entä mitä uutta olen saanut koneesta irti?
Kerroin vielä keväällä ”keittiökoneesta”, jonka avulla selasin reseptejä ym. Nykyisin keittiön työtasolla lepää Asus. Esimerkiksi vohveleita tehdessäni mulla oli auki viime kesänä blogiini kirjoittama vohveliresepti. Transformer Bookin avulla olen myös oppinut käyttämään näytön jakoa. Toinen puoli näytöstä esimerkiksi reseptille, ja toinen munakellosovellukselle. Näitä jekkuja ei opeteltu aikoinaan kotsantunnilla! 🙂

Kuitenkin se kaikkein tärkein juttu, jonka olen Asusin kautta löytänyt on Photoshop Express!
Yleinen käsityshän on, että kaikki bloggaajat muokkaavat kuvansa Photarin avulla, mutta se ei kuulkaa pidä laisinkaan paikkaansa, ainakaan mun kohdalla! Olen näissä jutuissa jo tälläinen vanha pieru, ja uuden oppiminen tuottaa hirveästi ongelmia. Mä en siis osaa käyttää Photaria, eikä mulla sellaista ole. (Joskus mieheni hankki Photoshopin ja mulle kirjan, jossa oli selkeät ohjeet Photariin tutustumiseen, mutta ei siitä tullut mitään. Tarvitsisin ihan oikean opettajan, joka neuvoo vieressä).

Photoshop Express on Adoben helppo kuvankäsittelyversio, jolla voi siis muokata ja säätää kuvaa yhdessä tasossa, eli siten kuten olen aina tehnytkin. Ohjelmalla ei pysty erottamaan kuvan tasoja, tai syväämään asioita kuten Photareilla yleensä, mutta se on riittänyt omassa käytössäni nyt vallan mainiosti. Voin siis suositella lämpimästi kaikille kaltaisilleni kalkkiksille! 🙂

Kuvankäsittelyn avulla heinäkuun postauksista moni syntyikin yllä olevan kuvan kaltaisissa olosuhteissa. Ei lainkaan hullumpi toimisto ja puitteet!

Mitä vielä… No, toki Facebook ja Netflix kuuluvat kesään myös. Päivisin on ollut hyvää aikaa etsiä Netflixsistä uusia sarjoja ja muokata omaa listaa. Näistä kun pystyy helposti irrottamaan katseensa myös uima-altaassa leikkiviin lapsukaisiin.

Tänään aion kyllä ihan oikeasti tehdä siellä ulkona hiukan hommiakin. Samalla pitää kuitenkin miettiä listaa syksyn sipuli-istutuksiin, joten ei muuta kuin kone mukaan.

Kaunista kesäsunnuntaita teille!