Maanantaita ja uutta viikkoa!

Mies luki eilen autossa uutisotsikon, jonka mukaan tanskalaiset ennustavat Skandinaviaan kylmää ja lumista talvea. Tänä aamuna Facebook muistutti, että tasan kolme vuotta sitten tänä päivänä satoi ensilumi. Johtuen ehkä näistä kahdesta, tai sitten muuten vain maanantain moodista, tänään on laitettu pihaa talvisempaan kuntoon. Haravoitavaa on vielä vaikka kuinka, mutta tänä vuonna lehdet ovat onneksi ihanan kevyitä ja kuivia. Hyvän sään aikana kun toimii, pääsee nyt aika vähällä. 🙂

Kolmekymmentä callunaa tuli ripoteltua pitkin pihaa. Haravointia, lakaisua, villiviinikransseja, ruukkujen ja lyhtyjen putsailuja ja kaikkea muuta syyspuuhaa, mitä nyt pihalla tässä vaiheessa vielä on jäljellä. Oikeastaan kun nämä syyspuuhat saa nyt alta pois, voi aloittaa huoletta jouluttelut. Ja tänä vuonna nekin himpun keveämmin mielin, sillä lokakuun aikana olen onnistunut hankkimaan miltei kaikki joululahjat valmiiksi. Halleluja!!! Minä, joka yleensä aatonaattona vielä säntäilen ruuhkaan ostoksille ja paketoin yömyöhään asti. Nyt tosin on se tilanne, että pitää varmaankin aloittaa paketointipuuhat ja keksiä lahjoille jokin järkevä paikka. Nimittäin vaarana on se, että unohdan jouluun mennessä puolet noista, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin jemmatuista, lahjoista.

Lokakuulle laatimastani  to do-listasta olen miltei suorittanut sen pahimman osuuden. Loput onkin silkkaa huvia! Ainakin sormet jo syyhyävät painamaan joulupaperia! 🙂

Täällä tankataan kohta kanakeitolla ja illan huipentaa pieni konsertti.

Suloista maanantai-iltaa.

Tallenna

Tallenna

Ja kiitos, syyskuulle, olit harvinaisen hyvä ollaksesi… no, syyskuu! Pidin erityisesti eilisestä, lomaviikon viimeisestä, johon mahtui kirjastossa käymistä, vanhempieni vierailua ja kaupunkimatka. Illalla pysäytimme auton hiljaisen tien sivuun ja ihastelimme koko perheen voimin taivaalla leiskuvia revontulia. Luonnon oma ilotulitus alkavan lokakuun ja päättyvän syyskuun kunniaksi.

Ihan kohta on juhlan aika, totesi huonekalujätti, kun lähetti pressitiedotteen joulumallistostaan. Minä elän kuitenkin jo tulevassa keväässä – tai ainakin sen kukkasissa. Nyt on nimittäin muutama sata kukkasipulia istutettavana. Krookuksia, tulppaaneja, helmililjoja, idänsinililjoja, kirjopikarililjoja, ukkolaukkoja, narsisseja…. Syyspuhteita, jotka opettavat kärsivällisyyttä!

Muistan joskus todenneeni, että olen aina vihannut lokakuuta. Juuri nyt se tuntuu etäiseltä, jopa oudolta ajatukselta. Kuukausi kuukausien joukossa. Ja miten hyvä se sitten onkaan, riippuu kai paljolti meistä itsestämme. Nyt ainakin paistaa aurinko, en valita yhtään!

Ihanaa viikonloppua ja ihanaa lokakuun alkua!

Aurinko! Melkein viikon se pysyikin pilvien takana piilosilla, mutta nyt paistaa ja kauniisti! Hyvä niin, sillä kuten kerroin, me pidetään Klaaran kanssa viikko lomaa, ja tarkoitus on tietysti olla paljon ulkona ja laittaa pihaa vähän syyskuntoon.

Mulla on ruukuissa vielä (kuolleet tai melkein kuollee) kesäkukat, koska en ole toimertunut tekemään asialle mitään. Tosin kelloköynnökseni ovat vasta nupuillaan, joten ne saavat jäädä paikalleen vielä joksikin aikaa. Sää on ollut niin lämmin, että callunat ovat tuntuneet kaukaisilta, ja koristekaalien suhteen olen luovuttanut jo aikoja sitten. Niiden elinkaari kun on niin kovin lyhyt, että en jaksa nähdä vaivaa ja uhrata roposiani johonkin, mikä ei kuitenkaan kestä kuin hetken ennen pakkasten tuloa. Siitäkin huolimatta, että ne ovat kauniita, ja äärettömän syksyisiä.

Niinpä tämän viikon to do -listalla on nakata callunat murattien sekaan ja nostella muutama lyhty ulkovarastosta rappusille. Oliivipuu ja hortensia pääsivätkin jo viime viikolla sisälle, tosin kuistille asti vasta. Jotenkin huomattavasti mukavampaa tehdä tuota kaikkea auringonpaisteessa, kuin vesisateessa!

Kaunista uutta viikkoa!

Tallenna