Hejsan ihanaiset! Vaikka tämä kotihiiri viettääkin suurimman osan kesäilloistaan kotona kynnenalusiaan puhdistellen, tekee toki välillä ihan hyvää katsoa kohti kesäyötä vähän toisenlaisesta kulmasta.  Olkoon siis tämä, kaupallisessa yhteistyössä Black Tower Ice:n kanssa tehty postaus, oodi niille erilaisille kesäilloille!

Silloin joskus nuorempana (tarkoitan aikaa ennen lapsia, nuori olen yhä!), illanvietot alkoivat aina tyttöjen kesken yhteisellä laittautumisella. Tiedättehän, vähän meikkiä ja hiuksia, kippistelyä ja naurua. Myöhemmin tuollekin ajanvietteelle joku keksi ihan terminkin, ja alettiin puhua etkoista. Siinä vaiheessa kun etko -sana kiiri tänne asti, minä kuitenkin elin jo ihan erilaista elämää. Vuodet vierivät, ja viikonloppuillat muuttuivat. Ei ollutkaan enää lauantai-iltoja tyttöjen kesken, ei yhteistä meikkaamista, eikä hiusten kihartamista. Elämään tuli uusi vaihe ja nuo ajat jäivät jonnekin muistojen kultakansiin.

Olin lähestulkoon unohtanut mitä se yhteinen iltaan valmistautuminen voi olla, kunnes pari viikkoa sitten muistot palasivat mieleeni. Poksahdus ja lasien kilinää. Hiusten kihartamista, pinnien lainaamista, rajausten tummuuden arviointia, viime hetken asuarvontaa ja tietenkin iloista naurua. Tuntui hauskalta palata takaisin sinne jonnekin, ja huomata, että taito on yhä tallessa. Oikeastaan harmittamaan jäikin vain se, että niihin ”etkoihin” ei saatu varattua enempää aikaa! Nimittäin toisin kuin silloin kymmenen vuotta sitten, kun juhlimaan lähdettiin vasta puolilta öin, alkavat juhlat nykyisin jo aikaisin alkuillasta.

Kun valoisa kesäyö yleensä suljetaan nukkumaan mennessä sinne pimentävän rullakaihtimen taakse, tuntui ihanalta saada nauttia lähes yöttömästä yöstä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Olipa tuo samainen viikonloppu varmasti se tämän kesän viikonlopuista lämpiminkin, eikä yökään tuntunut viileältä edes paljaisiin sääriin.

Black Tower Ice -kuohuviini nautitaan viinilasista jääpalojen kera ja sen makeahko maku pitää sisällään omenaa, päärynää ja sitrusta. 100%:n luomuviini ihastuttaa myös tuotantomenetelmillään. Jäinen malja sopii erityisesti lämpimien kesäiltojen skoolaukseen – niin tyttöjen kesken, kuin vähän romanttisemmissakin tunnelmissa.

Vaikka juhliin valmistautuminen oli mukavaa sekin, toivon kuitenkin, että tämä kesä antaa vielä lämpimiä kelejä, jolloin kesäillan ihanuudesta saa nauttia myös omassa pihassa. Valoisissa öissä on toki oma taikansa, mutta ei tunnelmaa latista laisinkaan kesäyöhön hentoa valoa luovat lyhdyt. Kesässä ja sen öissä on aina oma taikansa!

Save

Save

Save

Aurinkoista kesäiltaa!

Tänään on grillattu, käyty kesäkahvilassa ja nautittu muuten vain kesäisestä säästä. Silti pieni haikeuskin ehti jo iskeä, lähinnä ajan kulumisesta ja kesän kulumisesta. Tuntuisi nimittäin ihanalta pysäyttää kellot juuri tähän, ja jättää kalenterin lehti ikuisesti heinäkuun alkupuoliskolle, mutta eipä se kai ole mahdollista.

Olen aina ilmoittautunut kevätihmiseksi, mutta huomaan vuosi vuodelta rakastavani kesää jatkuvasti enemmän. Kenties viileämmät kesät ovat jollakin tapaa sitten olleet itselleni mieluisempia. Tai ehkä ihminen vain muuttuu? Vaikka edelleen pidän kevättä mielenkiintoisimpana vuodenaikana, antaa kesä isossa pihassakin jatkuvasti uutta ihailtavaa. Niin ihana kuin onkin nähdä nuppujen aukeavan, on asialla kuitenkin aina kääntöpuolensa.

Kesää on yhä jäljellä, ja niin on pionejakin. Silti maahan tippuvat terälehdet muistuttavat vuoden kierrosta. Aika aikaansa kutakin, ja tästä hetkestä pitää nauttia juuri nyt.

Vielä kerran pionipenkki täydessä loistossaan. Ihanaa iltaa! ♡

Huh, mikä kesä! Nyt on kelit kohdillaan, ja täällä on ainakin viimeiset pari päivää nautittu taas ulkoilmaelämästä.
Neljä vuotta sitten vietettiin ensimmäistä kesää tässä talossa ja mieheni askarteli minulle neljä kasvimaan kehikkoa, kun en onnistunut saamaan mistään lavakauluksia siihen hätään. Taisi olla heti seuraavana kesänä, kun sitten bongasin lavakaulukset eräästä pihasta ja hieroin niistä edulliset kaupat. Koska mieheni tekemät kasvimaanlaidat olivat kuitenkin ehtineet harmaantua hienosti, ajattelin, että käytän kaulukset jossain muualla, ja sijoitimme ne ”ihan vain väliaikaisesti” ulkorakennuksen taakse seinän nojalle. Ja sinne ne pahukset sitten jäivätkin nokkosten piirittämiksi.

Eilisen pihapuuhastelun lomassa mieleeni kuitenkin iski, että hitto vie, omistan muuten ne kivat lavakaulukset ja jossain ne on hyvässä tallessakin. Koska edelliset kasvimaan laidat alkoivat jo neljän vuoden jälkeen nauraa nurkistaan, kiskaistiin tänään heti aamulla päivän pihatyöt käyntiin vaihtamalla ne mieheni tekemät noihin saranakulmaisiin. Ja voi että, niistä tulikin hienot! Olivatpa vielä nuo edelliset miltei samaa kokoakin kuin lavakaulukset, joten vaihto onnistui nopeasti. Vähän multaa ulkoreunoille ja nurmikonsiementä, niin kyllä ne siihen paikalleen vielä jämähtävätkin. Ja näillä mennään nyt siihen asti, kunnes suuri hyötypuutarhani joskus saa paikkansa sieltä nokkosta ja jättipalsamia puskevasta joutomaasta. Sekään ei nyt ole ihan tämän päivän asia, mutta raivaustyöt on nekin lykätty tämän päivän aikana vauhtiin, joten pikkuhiljaa mennään eteenpäin!

Uusien perunoiden ja savukalan jälkeen ajattelin palkita itseni kahvilla ja uudella Lantliv -lehdellä, sekä napsia muutaman kuvan teillekin. Teinkin itselleni oikein hienon jääkahvin uusista Nespresso On Ice -kapseleista ja levittäydyin tuonne lempipaikalleni. Sen verran oli herkullista tuo kylmä maitovaahto, että joutuikin parempiin suihin…

Liekö meillä olla ensi yönä pirteä kissa? 😀

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Save