Kesäisiä polkuja ja puutarhurin paras ystävä

27.5.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ MSD Animal Health


Heipsan!
Kyllä kevät ja kesä vaan on niin ihanaa aikaa. Kaikki tuo vihreys ja vehreys. Luonto on ihmeellinen juttu! Me ollaan Alman kanssa taas kevään tultua ja kurakelien väistyttyä päästy lenkkeilemään noille pienille ja kapeille metsäpoluille ja joenvarteen, sekä tietysti puuhaamaan puutarhassa. Ja eihän meillä täällä mitään citymaastoa olekaan. Talvella joskus ajellaan ensin autolla kylille ja lenkkeillään siellä, kun täällä ei ole valoja. Mutta lopun aikaa nautitaan kyllä just näistä ihanista maisemista ja pienistä lenkkipoluista. Siitä, että saadaan olla omassa rauhassa. Oikeastaan ne pienet kesäiset iltakävelyt on juuri parhaita. Ilman koiraa niitä tulisi harvemmin tehtyä, mutta onneksi on tuo oma karvapallo, joka pitää huolen siitä, että maisemista tulee nautittua!

Näihin meidän maisemiin liittyy vahvasti kapeiden polkujen lisäksi heinikot. Oikeastaan meillä päin maisema on yhtä heinikkoa ja niittyä. Asutaanhan me monellakin mittakaavalla mökkimaisemissa. Ei niitettyjä puistoja tai tienpientareita, vaan ihan sellaista luonnonvaraista maalaismaisemaa. Mutta niin kovasti kuin siitä tykkäänkin, tällainen maisema on kuitenkin melkoinen punkkiansa. Tai no, usein punkkeihin yhdistetään luonnonvaraiset heinikot, mutta ihan niin yksinkertainen tämä punkkiasia ei silti ole. Punkit kun ovat vallanneet jo ne kaupungitkin, ja itse asiassa on tutkittu, että juuri citypuutiaiset kantavat erityisen paljon borrelia-bakteeria.

Toinen punkkeihin liittyvä harhaluulo mökkimaisemien lisäksi on se, että punkit yhdistetään vahvasti kesään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan punkkikausi voi oikeasti kestää jopa läpi vuoden! Viiden asteen lämpötilassa heräävät puutiaiset ovat asia, joka kannattaa muistaa kesän lisäksi ympäri vuoden ja syyskuu on itseasiassa mitattu punkkirikkaimmaksi kuukaudeksi.

Puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista kirjoitetaan nykyään paljon. Ja se on hyvä, joskin hysteriaa asian ympärille ei kannata luoda. Nimittäin tähänkin ongelmaan on onneksi ratkaisuja. Ihan kaikkein paras keino niin punkkien torjumiseksi, kuin oman mielenrauhan takaamiseksi on käynti eläinlääkärillä. Mikä on se oikea tapa torjua karvaturreihin tarttuvia puutiaisia selviää nimittäin parhaiten uskomalla asia asiantuntijan käsiin. Eläinlääkärin kanssa kannattaa miettiä paitsi niitä lenkkipolkuja ja oman asuinseudun punkkitilannetta, mutta myös sitä omaa koira-arkea. Punkkien torjuntaan vaikuttaa nimittäin moni asia. Jos perheessä on lapsia tai koira nukkuu sängyssä, kannattaa se tuoda eläinlääkärikäynnillä esiin. Samoin kannattaa mainita, jos koirasi on innokas uimari tai jos taloudessa on muita lemmikkejä. Eläinlääkärin neuvoilla ja oikeanlaisella punkkitorjunnalla on iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin, ja asia kannattaa ihan oikeasti selvittää. Eläinlääkäri on myös juurikin se taho, josta saat paitsi vastaukset juuri niihin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin, myös ohjeet ja tarvittavat tiedot punkkien levittämien vaarallisten tautien ehkäisyyn.

Tähän asti meillä on selvitty punkitta, mikä on oikeasti aika hyvin 9-vuotiaan koiran kanssa. Ja toki toivon, että säästymme niiltä punkeilta jatkossakin. Alman turkki pidetään suht lyhyenä, joten punkkien havaitseminen on kohtalaisen helppoa, samoin kuin peseminen ja harjaaminenkin. Hyvä vaihtoehto punkkivälitteisten tautien ehkäisyssä on jatkuvan punkkisuojan hankkiminen koiralle.

On laskettu, että lähes joka kolmas Suomen puutiaista kantaa taudinaiheuttajaa. Vaarallisten tautien ehkäisyssä meillä koiranomistajille onkin merkittävä osa. Itse asiassa iso vastuu, joka kannattaa ottaa tosissaan paitsi oman lemmikin, myös ihmisten terveyden vuoksi. Nyt kesän korvalla ihan viimeistään on hyvä tarttua härkää sarvista ja hoitaa yksi koiranomistajan tärkeimmistä velvollisuuksista. Koirat punkkeja vastaan -sivustolta löydät paljon punkkitietoa. Käynti eläinlääkärin luona ja oman koiran terveyden kartoittaminen ja parhaimman punkkitorjunnan löytäminen on kuitenkin askel, joka meidän koiranomistajien on otettava.

Me aiotaan Alman kanssa viihtyä meidän maalaismaisemissa vastuullisesti. Suojautumalla punkkeja vastaan suojataan paitsi itsemme, myös ystävämme – niin karvaiset kuin vähemmän karvaisetkin. Itse koen myös erityisen tärkeäksi sen mielenrauhan, jonka eläinlääkäri pystyy antamaan. Paitsi oikealla punkkien torjunnalla, myös vastauksilla niihin kysymyksiin, joita pidin ehkä vähän tyhminä tai joita en aluksi tohtinut kysyä.

Punkittoman kesän puolesta kannattaa heiluttaa häntää!

 

Huom: Kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.


Kun aurinko palasi

27.5.2019

Kaikki merkit todellisesta vedenpaisumuksesta alkoi jo olla ilmassa, mutta niin vain sade oli aamun tunneilla tauonnut. Ja mikä parasta, myös aurinko kömpi lopulta esiin. Tämä sade todellakin kasteli, ja mikäs sen tärkeämpää tässä kohtaa vuotta. Kipaisin aamulla kameran kanssa kasvihuoneeseen, johon aurinko loi miltei trooppisen kostean ja lämpimän tunnelman.

En ehtinyt eilen kuvaamaan kukkia, mutta oikeastaan hyvä, koska näin auringossa on paljon mukavampi kuvata. Uutena siis nuo kaksi upeaa chilia, jotka saavat itse kasvatetut chilit näyttämään melko vaatimattomilta. Sitten kuusi valtavaa lobeliaa (näitä osta joka vuosi), kerrotut marketat, maahumalat ja kukkivat daaliat ovat uusia. Nyt alkaa ihan oikeasti tuntumaan kesältä. Ja mikä parasta, kaikki taimet (valkoista daaliaa lukuunottamatta) ovat tuosta puutarhaoppilaitokselta. Eli lähellä kasvattetuja ja äärimmäisen edullisia!

Nappasin nopeasti kuvan myös tuosta riippajalavan ja marjaomenan alla olevasta penkistä. Se on niin ihanan rehevä, vaikka ammottikin vielä muutama vuosi sitten melko tyhjänä, kun suuri vesiaihe otettiin siitä pois. Keskellä on muutama liuskekivi hoitoa helpottamassa, mutta niidenkin välit kasvavat tiuhaan sormustinkukkaa, joten kivet jäävät nopeasti piiloon. Täytyy pitää tämä siis mielessä, kun pääsen täyttämään uutta istutusaluetta.

Esikasvatetut daaliat (puulaatikoissa ja kasvihuoneen muurin päällä) näyttävät myös reheviltä ja odottavat jo uutta maataan. Muutama ruukku on tosin edelleen tyhjänä, mutta pidän peukkuja, josko ne sieltä vielä heräisivät.

Kasvihuoneen katto oli vielä muutama päivä sitten paksun keltaisen siitepölyn peitossa, mutta nyt näyttää taas paremmalta!

Ihanaa uutta viikkoa!

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


raparperipiirakka ja ensimmäiset syreenit

24.5.2019

Hei ihanat ja suloista perjantaita!

Vesisade tuli eilen, ja voi että miten se raikastikin kaiken! Kasvihuoneen katto oli ihan keltainen vielä eilen, mutta nyt on suuremmat siitepölyt tulleet alas ja haavansiemenetkin lopettaneet liitämisensä. Toisaalta vähän viileämpi sääkin on ihan ok. Ainakaan kasvien kukinta ei ole niin nopeasti ohi. 🙂

Rakastan syreeniä ja tänään hain maljakkoon ensimmäiset oksat. Valkoista, sillä se on meillä aurinkoisemmassa paikassa ja kukkii ennen violettia. Nuppuisiahan nämäkin vielä ovat, mutta kukinnot aukeaa kyllä kuumassa vedessä.

Tänään käytiin myös perinteisesti vanhempieni kanssa tuossa koulutilan puutarhapäivillä. Ehkä instan stooreista tämä jo kävikin selväksi. 🙂 Kauheasti en osannut mitään ostaa, sillä väkeä oli liikkeellä ja lajikkeita vähän liikaa, jotta osaisi valita. Mutta jotakin kuitenkin tarttui mukaankin, kuten lisää daalioita (apua, minne mä joudun kaikkien daalioiden kanssa!?!). Käytiin vielä vanhempieni lähdettyä katselemassa koti- ja pieneläintilan ihmeellisyyksiä. Lampaita, kaneja, lehmiä, alpakoita, käärmeitä, rottia, kilpikonnia ym.

Perjantain kunniaksi myös raparperipiirakka. Samalla vanhalla ohjeella jälleen kerran.

Mutta nyt Klaaran kanssa viettämään tyttöjeniltaa. Ainakin poppareita ja Arvaa kuka -peliä. Ja ehkä telkkaria sängystä käsin.

Kivaa iltaa ja ihanaa viikonlopun aloitusta!