Maanantaita!

Toivottavasti juhannuksenne on mennyt hyvin! Minä olen ottanut juhannuksen lähinnä levon kannalta. Ei mitään ihmeellistä juhannuksena, sitä perinteistä lähinnä. Meillä tosin se perinteinen on sitä, että mies on poissa, ja me sitten lasten kanssa lähinnä vain ollaan. Harmittaahan se välillä, mutta kyllä se juhannus vain niinkin menee. Ja tänä vuonna saatiin sentään yhteinen, aikainen juhannusaattolounas. Uudet perunat, kalat ja muut kesäherkut. Luonnonkukkia maljakossa ja mansikkapavlovaa jälkkäriksi. Vaikka kaikki tuo pitikin järjestää vähän kiirellä, tuli jannusaaton aamupäivään kuitenkin myös vähän juhlan tuntua. Yritän asennoitua juhannukseen niin, että se on kesäviikonloppu muiden ohella, mutta kyllähän se kivalta tuntuu, että mukaan mahtuu myös vähän ekstraa.  Eilinen ilta vietettiinkin sitten jo yhdessä tuossa miltei naapurissa, ystävien mökillä. Kaiken kaikkiaan mukava ja rento viikonloppu.

Nuo puutarhatyöt oli meillä se juhannukseen valmistautuminen. Se, että sorat saataisiin lopulta juhannukseksi paikalleen, tuntui jossain kohtaa miltei mahdottomalta aikataululta. Mutta niin vain ehdittiin, ja sain nauttia siististä puutarhasta, ja uskomattomasta pioniloistosta! Juhannuspäivän iltana tartuinkin kameraan ja räpsin kuvia keskikesän rehevyydestä. Just nyt kaikki on niin kaunista!

Muistatteko, kun viime kesänä annoin lisäaikaa vanhalle puutrahapenkille? Jos ette, postauksen pääsee lukemaan tästä. Koska vanha penkki sai puhdistuksen ja maalin ansiosta useamman lisävuoden, päätin elvyttää myös sen ystävät, eli pari tuolia ja pöydän. Ja niin vain kymmenen vuotta vanhoista puutarhakalusteista tuli kuin uusia. Ero vanhoihin, mustuneisiin kalusteisiin on uskomaton! Vielä viikko sitten mietin, että pitaisi ostaa uudet puutarhakalusteet, mutta ongelma ratkesi äärimmäisen helposti ja ennen kaikkea edullisesti. Nostin kalusteet suuren puun varjoon, joten mikäli kasvihuoneessa pääsee liian kuumaksi, istumapaikkansa voi valita myös tästä.

Tänään maljakot täytetään taas pioneilla. Edessä uusi kaunis kesäpäivä ja koko perhe kasassa. Mulla on teille tänään myös toinen postaus kera kivan arvonnan, joten pysykää kuulolla!

Nyt aamupalapöytää kattamaan!

Hei ihanat ja ihan hirvittävän paljon kiitos kaikista ihanista viesteistänne, joita olette lähettäneet eri kanavissa. Ihan mielettömän hieno tunne, että iloitsette puolestani. Vanha sananlasku jaetusta ilosta pitää todella paikkaansa! Ja sitten samaan hengenvetoon pahoittelut, että monen postauksen kommentit jäivät viikon aikana vastaamatta. Jokaisen kuitenkin aina luen, ja jokainen niistä on aina yhtä tärkeä. ♡

Päätin jo eilen, että tänään on kukkamekkopäivä. Tarvitsin jo vähän sellaista ladylike fiilistä. Vähän tyvikohotusta hiuksiin ja punaa huuliin, tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Ulos mentyäni palasinkin nopeasti hakemaan sukat ja saappaat (jee, meillä oikeasti satoi yöllä) ja ryhdyin sitomaan ritarinkannuksia. Ja sitten olinkin jo kukkamekossani, kumisaapaissa ja paljain käsin nokkosten kimpussa. Onneksi tässä kohtaa aamupäivää uusi sorakuorma kaartoi pihaan ja painuin alta pois. Yksi melkein kokonainen päivä ilman puutarhatöitä, niin päätin.

Sitten tuli puhelu mieheni veljeltä. Että lähtisikö meidän lapset Leo’s leikkimaahan. Siis oikeasti, halusi viedä meidän lapset pienen serkkupojan kanssa leikkimään. Aivan ihana! Ja samalla ihan himputin outo tunne. Että mitäs sitä sitten tekisi. Mutta hei, istuin kasvihuoneessa kera kirjan. Nautin. Olin vain. Ja käytiin miehen kanssa syömässä. Ihan kaksin. Iltapäivällä lapset palasivat kotiin, eikä mennyt kauan, kun mies otti taas lapset mukaansa ja lähti hoitelemaan asioita toisen veljensä kanssa. Kämppä tyhjänä, ja sekös vasta outoa olikin. Piti oikein istua alas ja tuumata hetki, että mitäs sitten.  Mutta selvisin. Hipsin ulkona kitkemättä yhtään. Kuvasin tämän kesän sormustinkukkia, odottelin sadetta ja keräsin pari pionikimppua. Eilen aukesivat ensimmäiset valkoiset ja tänään niitä on jo vaikka kuinka!

Ajattelin jatkaa nautiskelulinjalla myös huomisen. Jotakin kivaa kun ollaan vielä koko perhe kasassa.

Mutta nyt jotakin purtavaa suunnittelemaan. Ihanaa iltaa!

 

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

Olo on kuin junan alle jääneellä, mutta vihdoin kasvihuoneella on ansaitsemansa paikka! On tätä tässä veivattukin, pelkästään kuukausi odotettiin että saatiin kaivuri pihaan. Mutta sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuukin nopeasti! Paljon on toki vieläkin tehtävää, nurmikkoa pitää paikkailla ja soraa vähän tasotella ja ostaa lisääkin, koska tilaamamme kuorma ei riittänyt sitten alkuunkaan. Mutta hei, nyt ollaan selkeästi voiton puolella. Ihana kun omat visiot muuttuvat konkreettiseksi ja todelliseksi.

Pari päivää rakensin uutta kukkapenkkiä. Siihen on isketty 24 daaliaa. Niiden lisäksi on kaivettu savisesta ja kivisestä maasta päivänliljaa ja pionia. Syteen tai saveen nuppuisen pionin siirtäminen, mutta siinä ne nyt on. Olen kaivanut liki sata sormustinkukkaa ja pienempiä taimia, ja iskenyt ne tähän uuteen penkkiin. Pari kuunliljaa ja valtava määrä isoja kiviä. Jopa syyreenintamet on kaivettu omasta pihasta. Helpommalla tietysti pääsisi jos ostaisi uudet taimet ja vain istuttaisi, mutta miksi, kun arsenaalia on kuitenkin omasta takaa. Ja näin saatiin myös vanha kaivonkansi naamioitua osaksi muuta kokonaisuutta.

Uusi sora on niin paljon kauniimpaa kuin tuo vanha, miltei tuhkaksi muuttunut.

Syreenit on nyt tuettu vanhaan heinäseipääseen, kun en muutakaan löytänyt. En ole itse asiassa koskaan lämminnyt sille heinäseiväsmaalaisromantiikalle, mutta kun niitä talokauppojen ohessa tuli, olen hyödyntänyt ne erilaisina kasvitukina. Kahta kiertää esimerkiksi humala.

Uusi kukkamaa tehtiin samaan muotoon kuin tuo polun toisellakin puolella oleva vanha perennapenkki. Sen enempää en mitään muotopuutarhaa halua harrastaa, mutta tämä tuntui jotenkin luontevalta ratkaisulta. Uudessa penkissä on vielä vaikka kuinka paljon tilaa, ja niin on arsenaaliakin, mutta täytynee sanoa, että kelit ovat ottaneet osan voimista.

Nyt pitää vain toivoa, että toinen sorakuorma saataisiin jo huomenna. Tänään meillä oli tosiaan kaivuri kuorimarassa tästä pihasta tuon vanhan sora-alueen pois, ja nyt siihen saadaan paksu kerros uutta parempilaatuista päälle. Koko piha näyttää ihan erilaiselta, vaaleamman soran vuoksi. Mutta voitte ehkä kuvitella pölyn määrän. Onneksi en ole viitsinyt pestä ikkunoita. Ja ei kai saisi juhannusviikolla edes mainita vesisadetta, mutta ei se pahaa tekisi. Jos vaikka joku yksittäinen pilvi tähän meidän kohdalle. 🙂

Melkoiset kolme päivää takana, mutta edessä toivottavasti myös monta aurinkoista päivää, joina nauttia työnsä tuloksista. Jalkoja särkee taas niin, että nyt on mentävä pitkälleen. Aamulla kello soimaan ja kastelupuuhiin. Mä niin nautin tästä!

Ihanaa iltaa! ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.