No voihan harmaus! Nämä on niitä päiviä, kun toivoisi olevansa kissa, tai ainakin voivansa muuttua kissaksi. Että voisi vain käpertyä pienelle rullalle lämpöiseen paikkaan ja nukkua yli sateen ja harmauden. Mutta minkäs teet, kun kissaksi ei pysty itseään muuttamaan. Tänään piti siis kaivaa esiin se suomalainen vientituote, sisu, ja ottaa härkää sarvista! Koska tuleen ei saa jäädä makaamaan, ajattelin uhmata koko himpskatin harmautta ja olla tänään jopa ärsyttävän energinen. Aiai, ja jälleen kerran asenne sai aikaan ihmeitä! Ajelin Poriin Life -yhteistyön tapaamiseen ja lauloin autossa oikein sydämeni kyllyydessä samalla kun radio yritti säestää esitystäni. Oikein kun veti kunnolla ja nuotinvierestä, niin peittyi tuo saavista kaadetun vedenkin kohina.

Mutta hei, harmaana päivänä voi helposti pukeutua teeman mukaan, ja varsinkin jos mieli kuitenkin on valoisa. Olen nimittäin huomannut, että jos ajatus kovasti mustuu, ja suupielet kääntyvät alaviistoon, kannattaa kaapista kaivaa jotakin vaaleampaa ja pirteämpää väriä. Vaaleasta vaatteesta pääsee valo paremmin läpi, näin minä olen asian järkeillyt! 😀

Mustat housut ja nilkkurit ovat oman vaatekaappini peruspilari ja kokonaisuus muuttuu helposti yläosaa vaihtaen. Syksyn tullen on tietysti ihana pukeutua neuleisiin, ja muhkea yläosa myös tasapainottaa kapeita housuja. Tuon harmaan villapaidan juju on avarassa pääntiessä ja pussimaisissa hihoissa. Pieniä yksityiskohtia, jotka muuttavat perusneuleen vähän mielenkiintoisemmaksi. Koen tuollaisen väljän yläosan myös jotenkin kauhean turvalliseksi. Siihen saa sananmukaisesti käpertyä. Harmaa neule on Lifestyle La Lunasta, ja olen saanut sen itselleni bloginäkyvyyttä vastaan.
Toki tämäkin asu saisi ihan uutta potkua vaikkapa punaisista kengistä, mutta musta on varma valinta ja menee harvoin metsään. Useimmiten maaliin osuu ylipäätään skandi-merkkien muoti, ja nuo Ivylee Copenhagenin nilkkurit ovat tästä hyvä esimerkki. Se on vähän niin, että jos ylleen pukee tanskalaista designia, tulee väkisinkin vähän Dicte olo! 🙂

Nahkanilkkurit|Ivylee Copenhagen
pussihihainen neule|Lifestyle La Luna (saatu)
farkut|H&M

Ja sitten niitä kissanpäiviä… Kieltämättä käy vähän kateeksi. 🙂

 

Oikein ihanaa ja pirteää maanantaita, sekä kaikkea hyvää uuden viikon alkuun! ♡

Maanantaita muruset!

Ennen kuin mennään sen enempää karttoihin tai farkkuihin, niin päivitetään hiuskuulumiset. Nyt kuuluu nimittäin jo ihan hyvää! En sitten mitenkään pystynyt odottaa maanantaita ja apteekkimme aukenemista, joten ajattelin, että kun tässä tälle tee-se-itse -linjalle lähdettiin, niin vedetään sitten kunnialla ihan loppuun asti. Kaapista löytyi putkilon loppu jotain miekkosen C-vitamiiniporetabletteja ja jääkaapista pari sitruunaa, joista sai ihan kivan satsin mehua. Kemisti-Emilia yhdisti nämä kaksi ainetta keskenään (ja kuohui muuten kuin ylä-asteen kemiantunnilla konsanaan!) ja lisäsi joukkoon vielä tujauksen syväpuhdistavaa shampoota. Koko mössö kuiviin hiuksiin (sitruunansiemeniä myöden), ja sellainen vartin odotus. Enempää en uskaltanut antaa seoksen vaikuttaa koska a) hiukset näyttivät vaalenevan vaahdon alla tosi nopeasti ja b) kuvittelin mielessäni vanhan kemianmaikkani pudistelemassa päätään touhuilleni.
Lopuksi vielä hiusnaamio vartiksi vaikuttamaan, ja johan tuli valmista!

Summa summarum: Minulla on edelleen hiukset päässä, ja ne ovat oikein hyväkuntoiset, kiiltävät ja pehmeät. Käsittely vei varmaankin mukanaan myös jonkinlaisen kalkkisaostuman, koska toisin kuin voisi kuvitella, hiusteni karheus on poissa. Väri tosiaankin vaaleni, ja omat raidat puskevat jo kauniisti esiin. Aion kuitenkin toistaa käsittelyn vielä, sillä vaikutusaikaa olisi tosiaan voinut olla vaikka tuplasti.

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin ja karttoihin! Sain nimittäin hauskan yhteydenoton Alvar Carto nimiseltä yritykseltä, joka myy nyt niin kovin suosittuja karttajulisteita. Se mikä itseäni tässä jutussa miellytti enemmän, on yrityksen palvelu, jolla karttajulisteen voi tehdä mistä tahansa paikasta. Itselleni oli ihan heti selvää, että haluan oman karttani juuri meidän kotihoodeista. Paitsi että tällä kartalla on merkitystä kohteensa vuoksi, ajattelin että tämä meidän ”tyhjyys” voisi näyttää vinkeältä suurkaupunkien ”täysinäisyyden” rinnalla. Ja kivahan siitä tuli! Tosin vähän erämaaltahan tuo näyttää siihen New Yorkin karttaan verrattuna, mutta osaisin kuitenkin merkitä siihen ihan tarkalleen oman kotimme sijainnin, vaikkei karttaan pikkuteitä olekaan piirretty. Merkitystä on myös sillä, että vaikka en itse täältä olekaan kotoisin, olen kuin sattuman kauppaa palannut juurilleni.

Syöttämällä tuonne Alvar Carto -sivustolle paikannimen, pystyt lähentämään ja loitontamaan näkymää, sekä valitsemaan kartallesi haluamasi tyylin. Kokojakin on kolme erilaista (kaikki yleisiin kehyskokoihin sopivia) ja kartan voi halutessaan teettä myös vaakakuvana. Itse valitsin tuon keskimmäisen koon ja aika pelkistetyn ulkonäön. Halusin myös koordinaatit karttaani, mutta ne voi toki jättää poiskin.

Sain lahjakorttikoodeja kaksi kappaletta (koodilla voi lunastaa minkä kokoisen julisteen tahansa) ja ajattelin, että toisen voisin arpoa teille! Eli, jos mielit karttataulua seinällesi, niin jätä jonkinlainen puumerkki kommenttiboksiin. Kerro vaikka mikä on se paikka, josta haluaisit oman karttasi teettä. Lapsuuden kotikaupunki, unelmien matkakohde, vaiko kesämökin sijainti tai jotain aivan muuta?

Sovitaanko vaikka, että kaikki tämän viikon aikana arpalipukkeensa jättäneet ovat mukana kisassa!

Mutta sitten niihin mutsifarkkuihin! Koko kesän lempparipökät olivat mutsimalliset farkkushortsit, joten ajattelin syksyn tullen jatkaa tuon supermukavan vyötärön kanssa. Onhan ne ihan hirveän ysärit, mutta silti niin älyttömän mukavat. Malliltaan nuo nyt eivät juuri imartele tällaista tasapaksua vartalotyyppiä, ja jonkun mielestä mutsifarkkujen kantajankin tulisi olla melkoisen luisessa kunnossa, mutta koska olen nyt päättänyt hyväksyä itseni jotakuinkin tällaisena (melkein hiuksia myöden), mutsifarkutkin saavat taipua minun tarpeisiini. Vielä kun löytäisin jostakin muutamaa senttiä pidemmän mallin, niin näillähän tarkenisi talvellakin. Ovat nimittäin yleensä sellaista vanhaa kunnon paksua farkkukangasta, joka lämmittää huomattavasti näitä nykyisiä stretchfarkkuja paremmin. Jos siis ehkä jättäisin syksyn tullen vaaleiden stretchfarkkujen käytön vähemmälle, niin näillä kehtaa kyllä mennä vaikka läpi talven. Plussaa sekin, että korkea vyötärö pitää selän lämpimänä!

Tulipas mustavalkoista! Teille toivottelen kuitenkin vähän värikkäämpää uutta viikkoa ja mukavaa maanantain jatkoa!

Save

Hello aurinkoiset!

Onpas ainakin syyskuun kelit kohdillaan. Ei puhettakaan masentavista syyssateista. Valoa, aurinko ja kypsyvien omenoiden tuoksua. Nurmikolle on tipahdellut jo keltaisia vaahteranlehtiä, ja maisema on samaan aikaan värikäs, mutta vehreä. Ihan parhaita kelejä!

Tiedättekö, tänään tuntui kuin en olisi blogannut piiiitkään aikaan. Ehdin jo ajatella sitä rimakauhuakin, kunnes tajusin, että olenhan minä täällä ollut – jos nyt en ihan eilen, niin maanantaina kuitenkin. Tämä viikko on opeteltu uutta arkea, ja päivät on suhahdelleet ohi kiitävää vauhtia. Pari iltaa on ollut täynnä ohjelmaa ja tuntuu, että tunnit loppuisivat kesken. Kaikki hakee vielä vähän paikkaansa ja varsinkin blogi. Tämä on kuitenkin se tulonlähteeni, mutta aika ei saisi olla pois perheeltä tai lapsilta. Seuraavat viikot sovitellaan siis palasia kohdilleen ja katsellaan, miten kaikki alkaa pyöriä. Sitähän se aina uuden edessä on; Katsellaan ja haistellaan. 🙂

Auringosta huolimatta mielessä ”syksyttää” ja pahasti. Aamulla olikin pakko kaivaa jo nilkkurit esiin. Paksut sukkahousut ja ryppyinen mekko (ajattelin, että niitä ryppyjä ei ehkä huomaisi :D) nilkkureiden kaverina toimivat hyvin, ja totesin, että turha odotella sitä talvea ja pakkasia. Nämä toimivat parhaiten juuri nyt, kun ei tarvitse vielä palella!

Parin haipakkaillan jälkeen tänään on vihdoin aikaa puuhailla vähän kotonakin, ja ajattelin piristää itseäni kimpulla auringonkukkia. Vaikka ei keltaisen värin kanssa olla vieläkään ihan sinut, tähän kohtaan vuotta tuo kirkas väri tuo oman hohtonsa. Taidan myös kaivaa kaapista ne omenantuoksuiset kynttilät ja loihtia vähän syysmyyssiä keskiviikkoiltaan. Kirjan kanssa sohvannurkkaan ja totaalirentous ovat nekin suunnitelmissani, mutta ihan ensimmäiseksi taidan nollata aivot tuolla auringossa koiran kanssa!

Aurinkoa keskiviikkoonne ja leppoisaa iltaa!

Save