Just nyt tuo pyyntö tulee mieleeni kyllä ihan vain peilin edessä. Flunssa on nimittäin vienyt viimeisenkin värin muutenkin kalpeilta kasvoilta. Poikkeuksena nenä, joka hohtaa iloisen punaisena. Ja näpyt. Kyllä se vain niin on, että hyvä olo ja terveys näkyvät juurikin kasvoissa. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa helpottamaan. Ja sitten ajattelin hehkua senkin edestä!

Mutta hei, jos elämästä tai naamasta puuttuu väri, niin hippasen sitä saa kuitenkin elämäänsä kotia piristämällä. Pelastin viimeiset kultapallot vielä maljakkoon, ja maljakon sujautin vihreään ruukkuun. Ai että mutta tuli pirtsakan näköistä. Pakko muuten myöntää, että syksyn tuleminen toi mukanaan myös ihan hirvittävän tapettikuumeen. Just nyt voisin tapetoida koko talon iloiseen kukkakuosiin, mutta onneksi en ole ihan kauhean impulsiivista tyyppiä. Ajatuksesta toteutukseen on onneksi matkaa, mutta tämä suunnitelma jääköön kuitenkin jossain muodossa korvien väliin hautumaan.

Viikonlopun huonekaluvalssi jäi osaltani aika pieneksi ja se näkyy edelleen tavaroina mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Tosin kirjakaappien loppusijoituspaikkakin on vielä pieni mysteeri, joten kirjapinot lattioilla saattavat olla vähän pidempiaikaisempikin ratkaisu. Mutta kiva se on näinkin, äkkiä silmä tottuu! 😀

Muita värimanian kouriin joutuneita? Onko se tämä vuodenaika vai ihan vain minua?

Maanantaita!

Hassun kolean päivän tähän viikon alkuun tempaisikin, melken tuli aamulla jopa syksyinen fiilis. Uusi viikko on kuitenkin kiva aloittaa onnistuneen ja rentouttavan viikonlopun jälkeen, ja kaikkineen mennyt viikonloppu oli juurikin sitä. Isolla porukalla koottu herkkupöytä ystävän kauniilla kesämökillä, roseeviniä kesäillassa ja yöllistä fillarointia otsalampun valossa. Sikeästi nukuttuja yöunia, hetkiä hyvän kirjan parissa, aikaa perheenkesken, nimipäiväpavlovaa ja jalkapalloa. Ei valittamista! Ja jotta arki ei olisi liian harmaata, tänään jatketaan sirkuksessa. 🙂

Maanantain top 3:

Hiuspannat, joiden helppouden olen löytänyt jälleen vuosien tauon jälkeen! Olen oikeastaan luopunut kaikista muotoilutuotteista hiuksissani, enkä enää edes kaipaa turhia kemikaaleja. Polkkatukkaan saa kivat kiharat ihan vain laittamalla hiukset jonkinlaiselle sykerölle vähän kosteina, ja toisaalta kun hiukset yltävät vielä kiinni, niitä tulee usein myös pidettyä jonkinlaisella ponnarin tapaisella. Päässäni ei oikein koskaan ole tahtonut pysyä erilaiset huivit ja olenkin miettinyt, että vika on kai enemmänkin pääni muodossa kuin itse huiveissa. Nämä kangaspäälysteiset hiuspannat ovat kuitenkin hauska tapa saada sitä huivifiilistä. Ja mikä ihan parasta, niillä pelastaa myös ne huonot hiuspäivät!

Edelleen vaatesuosikkini on Niinmun Design -kietaisuhame. Se on nyt ollut hankinnastaan saakka kuin päivittäinen uniformu, ja hiuskriisien lisäksi olen saanut myös vaatekriisit voitettua. Seuraksi kelpaa jopa kohta kymmenen vuotta vanha puuvillatoppi.

Koska nyt mennään mukavuus ja helppous edellä, niin mainittakoon, että myös Birkenstockin kotikenkäni kuuluvat luottokalustooni ja ne on niin mukavat, että pari kertaa olen vahingossa lähtenyt näillä kesällä kauppaankin. Ehkä tällaiset voisi kesäkenkinä ollakin, mutta nämä kyseiset ovat kyllä ihan sisäkäyttöön. Juurikin kirsikaksi niiden maanantaipäivien päälle, joina ei ole hiuskriisejä tai vaateongelmia.

Pahasti kuitenkin näyttää siltä, että kesätoppikelit alkavat olla takana päin ja vaatetusta on syytä alkaa miettimään vähän viileämmille päiville. Tänä aamuna kietaisin jopa aamutakin ylleni kun hipsin alakertaan. Sen verran olen päättänyt, että syksyni jatkuu mahdollisimman pitkään hame- ja mekkopainotteisena. Lämpimiä neuleita ja takkia sitten senkin edestä, mutta farkkuihin en haluaisi ihan heti joutua sonnustautumaan. Jossain määrin haluan pitää kesästä kiinni ja vaikka sitten vain totuttaa itseäni hiukan viileämpään säähän, ettei heti ensipakkasilla tarvitse kaivaa (kuvitteellista) pilkkihaalaria esiin.

Mutta ei mennä vielä kylmyyteen ja pakkasiin. Ihan vain aurinkoinen tiistai kiikarissa.

Mukavaa iltaa!

Viimeiseen viikkoon on mahtunut niin paljon ohjelmaa, että tänään on oikeastaan ihan kiva vain olla kotona. Olen siivoillut pois eilisiä puutarhajuhlia. Ihana ilta isolla porukalla, sellainen joka jää muistoihin ihan varmasti loppu elämäksi. Aikuisia ja lapsia, grillausta ja savustusta. Pelejä ja leikkejä, saippuakuplia ja petankkia. Klaaraa lukuunottamatta kaikki lapsetkin jaksoivat iltamyöhään, tosin sen verran aikaisin lopetimme, etteivät varaamani kynttilät ja pihavalot päässeet vielä oikeuksiinsa. Tuo pimeys tulee vielä niin kovin myöhään, vaikka sitten se tosin tuleekin nopeasti kun on tullakseen. Vieraiden lähdettyä mietin, että olisin vielä hetkeksi istunut ulos kesäyöstä ja pimeydestä nauttimaan, mutta ei minusta taida olla yöeläjäksi vaikka yrittäisinkin. Uni vei voiton ja nukuinkin pitkästä aikaa kuin tukki. Kiitos tuulen, joka raikasti illalla jopa yläkerran makuuhuoneita.

Nyt kun lattioista on pesty viimeisetkin jalanjäljet (valkoiset lattiat ja paljaat varpaat on muuten kesällä loistava yhdistelmä. Siivouksen tarpeen huomaa kyllä!) ja kaikki muutkin päivän askareet on saatu tehtyä aion nauttia sateisesta lauantaista ja sen raukeasta tunnelmasta. Sytytellä kynttilöitä ja olla vain rennosti pellavapuvussani. Jopa lapset tuntuvat olevan samalla mielialalla, joten iltaani kuuluu ehdottomasti myös kirja.

Keltaisen sävyt hiipivät pikkuhiljaa sisustukseen ja elokuun kruunaa tietysti auringonkukat. Tänä vuonna kaupasta ostetut, sillä kuivuus on tehnyt omista auringonkukistani melkoisen hinteliä ja vaatimattomia.

Olen tehnyt ajatustyötä ensiviikon suhteen ja olen todennut olevani valmis. Tervetuloa arki, olen jo kaivannut sinua!

 

Suloista lauantai-iltaa myös teille! ♡