Viisi vuotta sitten, helatorstain aattona silloinkin, vollotettiin esikoisen kanssa päiväkodin parkkipaikalla. Itkusta ei sitten millään meinannut tulla loppua. Oli hyvästelty päiväkodin tädit ja koulutie oli alkamassa. Vaikka nuorempi lapsistamme ei olekaan yhtälailla perinyt äitinsä herkkyyttä, oli ilmassa tänäänkin haikeutta ja poskilla kyyneleitä. Piti oikein tietoisesti ajatella kaikkea muuta, ettei itku olisi tullut jo päiväkodilla. Ja tällä kertaa päiväkodin portti sulkeutuukin meidän osaltamme kokonaan. Ja voi että, mä pillitän nytkin kun kirjoitan. Enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Tuntuu vain kun kaikki tunteiden kirjo hyökyisi päälle ja vuosien elämä pikakelaantuisi silmien edessä. Äh, mä olen kyllä sellainen äiti, että pillitän vielä vuosikymmenet lasteni elämän taitekohdille. Tai ainakin toivon, että saan niin tehdä. Sillä eihän tulevaisuus tai huominenkaan aina ole itsestäänselvyys. Mutta ei mennä nyt siihen, ihan vain jo tässäkin päivässä on tarpeeksi.
Viisi vuotta sitten kirjoittamaani postaukseen pääset tästä.

Klaara aloittaa siis kesälomansa jo tänään. Koulu loppuu vasta lauantain kevätjuhlaan, mutta huomenna on toki vapaapäivä. Ja minä itse lähden tänään perinteisesti viettämään helatorstain aattoa tyttöporukassa. Täytynee pitää tämä aihe pois illan keskusteluista, ettei mene koko päivä ihan täysin pillittämiseksi. Ja perjantaina käyn muuten itsekin hakemassa oman todistukseni, joten on tässä kaikenlaista päätöstä yhdelle viikolle kerrakseen. Suurten tunteiden viikko ja viikonloppu.

Kukkakuvia yhä vain. Kotikin tuntuu jotenkin kesäisemmältä, kun kukkivia oksia ripottelee vähän sinne tänne. Ja nuo vanhat opetustaulutkin kieltämättä sopivat paremmin kesäiseen kotiin kuin keskitalveen. Ostin ne kun paikallista koulua tyhjennettiin. Kaikki ihanat kasvitaulut olivat jo menneet, mutta kun halvalla sai, niin pitihän sitten kuitenkin jotakin hankkia. Tuo pöydän päällä oleva taulu on oikeastaan telkkari. Tai no, sananmukaisesti taulutelkkari. TV on medialainassa Samsungilta, ja siitä löytyy lisää tietoa täältä.

Huomiseksi olen sopinut itseni kanssa siivouspäivän. Oikein sellainen perusteellinen kesäsiivous. Sitä koti nyt kaipaa. Tosin edelleen taidan siirtää sitä ikkunoiden pesua eteenpäin. Tuntuu, että tuo siitepöly ei lopu ikinä.

Mutta nyt toivottelen teille ihanat helatorstait ja leppoisat keskiviikkoillat. ♡

Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡

Pääsiäisen jatkoa!

Tein eilen illalla vaihtarit ja jätin oman pikkutyttöni mummulaan siskon unikaveriksi ja otin esiteinin kummityttöni mukaani. Olipa muuten erikoista viettää iltaa kolmisin tuollaisten vähän vanhempien lasten kanssa. Katselin makuuhuoneessa telkkaria, eikä kukaan kysynyt, että koska mä alan nukkumaan, tai että jos äitikin katsoo telkkaria, niin kai sitten kaikki voi katsoa telkkaria. Pienet on ihmisen ilot. Aamupäivällä vaihdettiin lapset taas päittäin ja hyvästeltiin sisko katraineen kotimatkalle.

Tänään meillä on ollut silti se pääsiäisen kohokohta, kun saatiin iskä koko päiväksi kotiin! Ja paljon onkin kivaa saatu yhteen päivään mahtumaan. Minä tein aamulla puuhommia ja mies vei lapset aamupäivällä puistoon ja pallokentälle. Sitten muuten mukavaa iskäaikaa, joka ehkä välittyy kuvista.  Iltapäivällä syömään ja nopea ostoskierros. Isomummun kautta vielä kotiin ja illaksi ystävien luokse pääsiäiskahvittelemaan ja munia jahtaamaan.

Mutta tiedättekö mitä? Huominen päivä on kuulkaas sitten silkkaa puutarhaa! Varoitin jo lapsiakin, että huomenna joutuu töihin. 😀 Sen verran puskee nyt vihreää maasta, että kukkapenkit on pakko saada siisteiksi ja muutenkin pääkoppa kaipaa puutarhaterapiaa.

Mutta nyt kainalopaikalta uusinta Wisting -jaksoa katsomaan. Leppoisaa ensimmäisen pääsiäispäivän iltaa myös teille! ♡