yhteistyössä / Hempea

Aurinkoista sunnuntaita!

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!

Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.

Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!

Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.

Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.

Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀

Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!

Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!

Leppoisaa sunnuntaita. ♡

 Hei ihanat ja uutta viikkoa!
Täällä on arki palannut kuvioihin ja nenät on niistelty siihen kuntoon, että päästään taas jatkamaan siitä, mihin flunssa meidät jätti (kopkop, ettei nyt enempää tulisi mitään pöpöjä). Viikonloppuna juhlittiin nyt myös lopulta ne kauan odotetut ystävänpäiväjuhlat, ja puolen vuoden suunnittelun, valmistelun ja odotuksen jälkeen olo on tällä hetkellä melko tyhjä. Tosin meidän työhuone ei ole edelleenkään tyhjä, sillä nyt pitäisi saada nuo kaikki juhlatavarat arkistoitua omille paikoilleen, jotta tuo meille tullessa ensimmäinen huone saataisiin palautettua varsinaiseen käyttöönsä.
Jalat ovat vieläkin arat viikonlopun tanssimisesta, mutta sen sijaan olo kevyt ja iloinen. En muista, koska olisin viimeksi valvonut aamu neljään, sitä kun ei minulle tapahdu ihan joka vuosi. Nyt olin kuitenkin asennoitunut valmiiksi siihen, että juhlapaikalla ollaan viimeiseen asti, ja katsotaan, että ovi menee lukkoon ja kynttilät on sammutettu. Lopulta se neljä tulikin ihan älyttömän nopeasti!
Kolme päivää poissa blogista tuntuu muuten ikuisuudelta! Mutta välillä tekee ihan hyvää elellä sitä elämää täällä reaalimaailmassa ja ottaa vähän etäisyyttä tähän puoleen. Nimittäin samoin, kuin juhla piristää arkea, myös pieni tauko ja loma piristävät blogi-intoa.

Viime päivinä iloa on tuottanut monikin asia, mutta tässä listaus nyt muutamasta esimerkistä:

Ystävät! Yhdessä koetut ilot, mutta myös jaetut surut ja huolet, ovat niitä mitkä pitävät meidät jokaisen pinnalla. Viikonloppuna sain aimo annoksen energiaa sielunsiskolta ja supernaisilta!

Perhe! Pienet halaukseen puristavat kädet, lämmin ja turvallinen kainalo, sekä tietenkin omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, jotta me päästään välillä tuulettamaan niiden ystävien seurassa.

Rauhoittunut olkapää! Pari yötä tassutelin jalkeilla tuossa loppuviikosta, kun olkapääsärky raastoi hermoja ja oli tehdä hulluksi. Nyt kuitenkin pahin on taas ohi, ja koko keho pääsee rentoutumaan – päästä puhumattakaan.

BBQ Chicken Pizza! Mies pyöräytti eilen pitsan, joka poikkesi meidän pitsaperinteestä ihan valtavasti. Tämä veto kannatti, sillä lopputulos oli aivan mahtava! Tehdään toistekin!

X Company! Ihan huikea tv-sarja, jota voisin tuijottaa, vaikka päivän (tai kaksikin) putkeen. 1940-luvun alun Ranskaan sijoittuva jännityssarja, jossa nuoret agentit koulutetaan Kanadan Ontariossa ja lähetetään keskelle miehitettyä Ranskaa. Natsihallinto, vastarintaliike ja inhimillisyys. Tämä sarja on omalla tavallaan niin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos yhtään kiinnostaa. Löytyy Viaplaysta.

Flavia de Luce äänikirjoina! Vaikka Alan Bradleyn kirjat on pitänyt ahmia (mieluiten ihan tuoreeltaan) perinteisessä muodossa, näitä on ollut ilo kuunnella viime päivinä aina kun siihen on irronnut mahdollisuus. Flavialla on taipumusta laskea verenpainettani, mutta nostattaa myös hymyä huulilleni. Myrkynkeittäjä minun makuuni!

Tulevina päivinä ajattelin iloita ainakin hernekeitosta ja laskiaispullista. Siis näiden jo mainittujen jatkoksi. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

(Kuvamateriaali tänään vähän suppeaa, mutta sallittakoon se näin maanantaina! Mekko löytyi muuten täältä.)

Sunnuntai-iltaa!

Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.

Yksisarviskakku on  Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä.  Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.

Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.

Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂

Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡

 

Tallenna

Tallenna