>

***

>koittaa aina arki. Josko se nyt eilenkään yhtä juhlaa tuo elämä ollut, mutta kuitenkin. Pullia piti leipoa oikein kahdesti, kun päästin ensimmäiset hiukan liian tummiksi. Niitä tulikin sitten syötyä aika kiitettävästi – kermalla ja ilman. Ajattelin jatkaa tänään, mitäs sitä hyvää pullaa säästämäänkään.
Meillä on miehen kanssa molemmilla syntymäpäivä tässä maaliskuussa, ja sovimme yhteisesti, että emme ostele suurempia lahjoja toisillemme. Nyt on tapahtumassa ja tulemassa niin paljon uutta, että siitä riittää lahjaksi asti. Ja ehkä juttua myös tänne.
Valahdan taas tänään omaan saamattomuuteni – vuotta vanhempana ja muistoja rikkaampana. ”Pitäisi tehdä -listani” kasvaa. Pitäisi kai tehdä asialle jotain. Ehkä jo huomenna…

Kiitos ihanista onnitteluistanne! Nyt paistaa aurinko, ja joku ihmeellinen tarmonpuuska nappasi olkapäähän. Pitää mennä, ennen kuin se häipyy!