Ja huomenna vielä toiset. Äh ja puh, vatsa on täynnä vaaleanpunaista ”mansikkakakkua” ja kaikkea muutakin hyvää. Väsynyt on myös 2-vuotias, joten tänään mennään hyvillä mielin aikaisin nukkumaan. Kiitos kaunis ihanista viesteistänne ja onnitteluista. Palaan kysymystenne pariin myöhemmin. Tämä ilta ollaan vain, ja huilaillaan!

Mukavaa viikonloppua!

Pus!

Varoitus: Mikäli eilinen annos vaaleanpunaista riitti, ja ärsytyskkynnys ylittyi, klikkaa itsesi äkkiä ulos tältä sivulta! Nyt nimittäin pesee. Pinkkiä!

Ihanaa lauantaita!

Kyllä vain, synttäreitä pukkaa, ja tällä kertaa juhlissa on rehellistä vaaleanpunaista! Pidempään blogiani seuranneet saattavat muistaa ristiriitaiset tunteeni vaaleanpunaista kohtaan, kun perheeseemme pari vuotta sitten syntyi tyttövauva. Kastejuhlaan vaaleanpunainen oli edoton nounou, ja tuolloin juhlittiinkin lilan ja violetin sävyissä. Ristiäisistä tuli aikanaan tehtyä useampikin postaus, ja ne voit lukea täältä, täältä, täältä ja täältä.

Violetti ja lila ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta suhteeni vaaleanpunaiseen on muuttunut. Käytän sitä nykyään jopa itsekin. Sanotaanko, että olen turtunut pinkkiin, ja kun pääsen valitsemaan kauniin hempeän vaaleanpunaisen, koen olevani voiton puolella kaikesta fuksiasta ja aniliinista, mitä nämä kaksi vuotta ovat eteeni kantaneet. Olen hurjan kiitollinen, että olemme saaneet kahden vuoden ajan siskontyttöjeni pieneksi jääneitä vaatteita. Siskollani tälläistä värirajoittuneisuutta ei tosiaankaan ole ollut! 🙂

Eilen paistuivat täytekakun pohjat ja pikkuleivät, tälle päivälle on siis enemmänkin täyttämistä ja koristelua. Voileipäkakkujen ja täytekakun kuorrutus ovat ainoita, mitä yleensä jätän itse juhlapäivään. Niin, ja toki muffinikuorrutukset ym. jos sellaisia on tarjolla. Jollakin hullulla tavalla nautin aina suuresti juhlien järjestämisestä, vaikka yleensä homma meneekin överiksi, ja tarjoiluja on monta kertaa enemmän kuin olisi tarvinnut. No, vuosi sitten tein 16 munan kakun, ja tänä vuonna tyydyin vain kahdeksaan. Tosin, molempina vuosina neljä munaa olisi riittänyt oikein hyvin, näin arvelen. Olen tässä suhteessa tullut äitiini. Ei, taidan olla vielä pahempi!

Tänään ripustellaan pompomit kattoon, ja Niilokin lupasi vielä leipoa pikkuleipiään Huomenna sitten juhlitaan.

Ai mutta pahus se siivous. No, jos huomenna ei paistaisi niin kovin kirkkaasti…