Hepskukkuu – taas kerran!

Nyt olisi hyvä sauma jäädä sängynpohjalle itkemään tätä sairastelun kurjuutta. Surkutella voimatonta oloa ja kaameaa ulkomuotoaan. Listaa voisi jatkaa, mutta pah, mitäs noita vatvomaan, elämä jatkuu! Tänään ensimmäistä päivää melko pienellä lämmölläkin vielä! Sen verran kuitenkin sanon, että ensi vuonna meillä otetaan influenssarokotteet. En unohda, en varmasti!

Enkä muuten yhtään ihmettele, että noita rokotteita riskiryhmille kaupataan. Käy tämä kohtuu terveen kolmekymppisenkin kunnolle. Viimeksi olen tainnut olla yhtä huonona vuonna 2004 sairastaessani munuaistulehdusta.

Mutta nyt on minun vuoroni nousta jaloilleni, sillä perheen seuraava uhri on jo kaadettu. Niinpä minä vetäisin suihkunraikkaisiin jalkoihini siskolta etukäteissynttärilahjaksi saamani villasukat  ja otin asenteen peliin. Ei auta itku markkinoilla, tapaa isäkin sanoa.

Eikö olekin ihanat sukat!? Sisko kävi työväenopiston villasukkakurssilla (kantapäänopettelussa äiti antoi intensiivikurssin) ja nyt se jo suoltaa tällaisia!!! Kovasti ne vannovat, että minäkin oppisin, mutta katsotaan nyt koska sitä aikaa löytyisi uudelle harrastukselle. Ei ainakaan ihan heti.

Mietin tuossa, että kroppa huutaa lenkille ja salille, mutta kyllä se on enemmänkin pää joka huutaa noita juttuja. Kroppa huutaa nimittäin hoosiannaa pelkästään yläkertaan kävelemisestä. Ulkomuodostani kertoo varmasti jotain jo sekin, että kun mies eilen tuli kaupasta tilaamieni ostosten kanssa, hän ilmoitti, että nyt on palsamointiaineet kunnossa. Oikeasti mies kyllä tarkoitti lausahduksellaan nenäliinoja, joissa ilmoitettiin olevan balsamia. Mutta luotan siihen, että nenäni ei nyt kuivu eikä mätäne. 😀

Edellisen postauksen kommentteihin vastaaminen on jäänyt, mutta koska niissä kovasti kyseltiin sohvapöydän lattialankkujen hankintapaikkaa, ajattelin laittaa sen nyt tähänkin. Lankut ovat täältä, eli samaisesta paikasta, josta löydettiin meidän jalkalistat. Lankut olivat ihan mieheni yllätys kun tulimme lasten kanssa siskoni luota, eli vaikka palsamoinnit ja balsamit menee sekaisin, mies tietää, minkälaisesta puusta vaimo tykkää. 🙂

Hei kyllä tää tästä, voitonpuolella jo! Ja maaliskuu on niin mun kuukausi! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tänään oli tarkoitus laittaa kotia siihen kuntoon, että illalla on kiva vastaanottaa ystäviä kylään. Piti paistaa lasten kanssa nuotioamakkaraa, ja lapset odottivat kovasti yökyläreissua mummulaan, ja me aikuiset tietenkin sitä iltaa aikuisten kesken. Vaan taas menivät suunnitelmat ihan uusiksi!

Näpytellessäni eilistä postausta, mulla oli jo kummallinen olo. Joka paikkaa särki ja tuntui kuin olisi kuume nousemassa. Mutta juurihan olin flunssassa, eihän sitä ihminen jatkuvasti voi sairastella!?! Tunnin päästä olin kuitenkin jo ihan veto pois, ja kuume sen kun nousi. Illalla mittari näytti yli 39, ja samoihin aikoihin tuli äidiltä viestiä, että siellä oli vielä korkeammat lukemat. Äidin kuume oli noussut hyvin samaan aikaan kuin omani, täysin puskista ja yllättäen. Ynnäsin heti, että koska olimme alkuviikon yhdessä reissussa, meille oli jostakin tullut samainen pöpö, jonka itämisaikakin oli molemmilla ihan sama.

Illalla menin seitsemän aikaan nukkumaan ja tänään nousin yhdeksältä. Ihan koko aikaa ei tullut varsinaisesti nukuttua, koska kuume nousi vielä pitkän aikaa, mutta ehkä se korkea kuume teki taudillekin jotakin, sillä tänään olo on jo huomattavasti parempi. Kuume nousee taas pikkuhiljaa, mutta toivottavasti ei kohoa eilisiin lukemiin enää. Noin fyysisesti olo on kuin junan alle jääneellä tuosta kaikesta makaamisesta. Siskoltakin tuli viesti, että nyt on sielläkin yksi lapsista jo kuumeessa, joten tässä nyt odotellaan, miten tuo reissutuliainen lähtee omissa lapsissa käyttäytymään. Eipä olisi tätäkään pöpöä tarvittu, ketuttaa niin vietävästi!

Mutta hei, mahtuipa iltaan niitä iloisiakin juttuja! Nimittäin kun makasin itse reporankana, pojat ahkeroivat ja sain viimein olohuoneeseen haaveilemani pöydän. Suuri matala taso on tehty vanhasta lattialankusta, ja toiseen päähän asennettiin ihan Bilteman kalustepyörät, jotka vaihdetaan heti kun jostain löytyy vanhat puupyörät. Toinen pää on vielä tuettu väliaikaisratkaisulla, mutta siinä se nyt nököttää! Totesin jossain kohtaa, ettei haluamaani sohvapöytää ole vielä valmistettukaan, mutta nyt se on tehty! Kuvat nyt tällaisina pikaräpsyinä, sillä kuntoni ei juuri nyt riitä parempaan suoritukseen.

Viikonlopun suunnitelma menivät kyllä ihan heittämällä uusiksi, mutta minkäs näille mahtaa. Tänään otetaan ihan totaalilevon kannalta ja toivotaan, ettei tauti iske muihin. Onpahan hyvät suunnitelmat sitten valmiina jotakin toista viikonloppua ajatellen! 🙂

Aurinkoa viikonloppuunne!

Tallenna

Aurinkoista päivää ihanat!

Pakkanen paukkuu ja keli on vähintäänkin äärettömän kaunis. Täällä kuitenkin tuskaillaan orastavan flunssan kanssa. Tiedättehän sen ärsyttävän olotilan, kun tauti ja kuume ei iske oikein kunnolla, mutta olo on väsynyt ja veto täysin pois. Päätä särkee ja koko kroppaa kolottaa… Jo viime viikolla tuntui, ettei paikat palaudu oikein normaalilla tavalla, mutta en halunnut edes ajatella minkäänlaisen vilustumisen tai flunssan mahdollisuutta. Eikä sillä, yritän toki yhä taistella vastaan, ja koittaa kaikki kepulikonstit, jolla olotilan saisi muuttumaan. Vaan taitaa se lepo olla kuitenkin se paras lääke. Eilen illalla sujahdinkin peiton alle jo kahdeksalta tuntien olevani rättiväsynyt.

Tässä auringon yltäkylläisyydessä on kuitenkin yksi pahakin puoli. Helmikuun kirkkaus nimittäin paljastaa likaisten ikkunoiden lisäksi jokaisen pölyhiukkasen, villakoiran, sormenjäljen ja muuten vain likaisen pinnan. Sormet syhyävät pesemään talven aikana kertynyttä nokea pois ikkunoista ja kuuraaman paikkoja. En ole koskaan ollut mikään suursiivooja (meillä siivotaan enemmänkin usein ja jatkuvasti), mutta joka vuosi tähän samaiseen aikaan iskee se tunne, että koti pitäisi kuurata lattiasta kattoon, maalipinnat uusia ja ikkunat kiillottaa. Joulusiivousta tärkeämpänä pidänkin kevätsiivousta, joka juuri nyt huutaa tekijäänsä.

Toinen juttu, joka huutaa tarttumista, on viikonlopun kirppiskuorma. Olen nimittäin varannut myyntipöydän lauantaille ja luvannut Niilolle myyntiapulaisen paikan, mutta vielä toistaiseksi myytävää ei ole kasassa kuin pari kassillista. Tosin vaatehuone pullistelee kenkiä, vaatteita ja asusteita, jotka pitäisi käydä läpi ja lajitella lauantaiksi. Syy huitoa flunssaa pois kuumalla juomalla ja vitamiineilla!

Vilukissa Taavi torkkuu patterin päällä, kun kaminassa ei ole tulta. Nämä on varmaankin niitä kissanpäiviä!? 🙂

Niin, että täällä mennään vähän matalalennolla tämä viikko, mutta pakkaspäivän raikkaus välittyy onneksi myös sisätiloihin. Kenties jo valohoitokin on suureksi avuksi!

Keskiviikkoa!

Tallenna