yhteistyössä Ellos 

Heipsulivei!

Tykkään itse sisustuslehdistä, joissa kotijuttujen perässä on se sivu jossa on kodin tyyli pähkinänkuoressa, sekä tuotteet, joilla fiilis syntyy. Vähän samalla ajatuksella kasasin nyt jonkinlaisen koonnin meidän olohuoneesta. ”Kopioi tyyli” on vähän ehkä turhankin lehtimäinen otsikointi, mutta pakkohan sitä on joskus kokeilla. Koska sain eilen rutkasti kysymyksiä koskien olohuoneen sisustusta aina sohvista mattoihin, ja sohvapöydän saviruukkuihin, ajattelin lyödä samalla iskulla myös useamman kärpäsen.

Tänään siis tarjolla avaimet skandinaavisen boheemiin sisustukseen. Postaus sisältää mainoslinkkejä Ellokselle, sieltä nimittäin löytyi oikeastaan ihan koko kattaus.

Vähintään kerran viikossa saan kysymyksen liittyen meidän sohvanpäälisiin, eli noihin suuriin ”lakanoihin”, jotka tekevät tavallisesta tusinasohvasta vähän boheemimman näköiset, ja lisäksi säästävät aika paljon pyykkärin hermoja. Kyseessä on Elloksen ihan paki parastaan tähän tarkoitukseen tehty tuote, eli Odessa-irtopäällinen 3:n istuttavaan sohvaan. Kangas on tukevaa puuvillakambrikkia, niin paksua, että tällä saa vaikka mustan sohvan valkoiseksi. Ja valkoisen lisäksi sävyjä on tietenkin muitakin. Irtopäällinen on saatavilla myös 2:n istuttavaan sohvaan, sekä nojatuoliin.
Meillä on näitä kolme, eli jos sohvalle joskus pääseekin hyppäämään kuratassuinen koira, ei hätää, päällisen voi vaihtaa ihan heti. 🙂 Ja vaikka meilläkin on sohvassa ihan irrotettavat päälliset, tämä yhtenäinen suoja helpottaa puhtaanapitoa valtavasti. Plus, se tekee sohvista vähän hauskemman näköiset!

Leffapäivien ilo on siirrettävä Dream-sohvapenkki Candice-istuintyynyllä. Penkin varsinainen paikka on pianohuoneen ikkunan alla, mutta aika usein se majailee tuossa huoneiden oviaukossa ja on keskuudessamme senkin verran haluttu löhöpaikka, että vuoroja pitää välillä ihan jakaa.

Lampaantaljoja pidän sohvan selkänojalla paitsi fiiliksen vuoksi, myös ihan käytännön syistä. Kun talossa on vahtia pitäviä eläimiä, ikkunan edessä olevat sohvat likaantuvat helposti juuri tuosta selkänojalta, ja villa on erinomainen lianhylkijä. Shannan-lampaantalja on yksi suosikeistani.

Kysytyimpien kysymysten jaetulla ykkössijalla on meidän matot. Olohuoneessa ja pianohuoneessa on Elloksen Tanger-ryijymatto suuremmassa koossa, ja makuuhuoneessa ja isossa eteisessä samainen matto on hieman pienemmässä koossa. Valkoharmaa/harmaa sävy on ihanan rauhallinen ja kasaa luonnonsävyisen sisustuksen kevyesti yhteen.

Värimaailma pysyy neutraalina, kun sisustuksessa käyttää luonnollisia materiaaleja. Kasa pellavatyynyjä ja erilaista keramiikkaa viimeistelevät tunnelmaa. Sierra-maljakko/ruukku tuo ripauksen kaukomaiden tunnelmaa ja Baras-vati on ulkonäöltään melkein kuin tuo vanha puukulho, joka seikkailee olkkarin sohva- ja sivupöydällä kynttilänpätkineen.

Candice-tyynynpäälliset ovat sohviemme loppusilaus. Rennon ryppyinen pellava ja vähintään yhtä rennot nauhat tyynyn sivussa ovat suosikkejani. Helppohoitoisuus on sitä, että päälliset heitää koneeseen ja kuivuriin, ja ne ovat ilman silitystä valmiina käyttöön. Nämä ovat edullisesta hinnastaan huolimatta ihan älyttömän laadukkaita! Meillä on yhdistelty sekä kitinharmaata, että vaaleanharmaata sävyä. Näin kokonaisuus on sekä lämmin että viileä, mutta kuitenkin yhtenäinen.

Erilaiset puutarjottimet kynttilöiden tai maljakkojen alla antavat luonnollista fiilistä vaikka sohvapöytä ei vanhaa ja kulunutta puuta olisikaan. Uurnamaiset ruukut ovat paitsi supermuodikkaita, myös oiva tapa lisätä hieman bohofiilistä sisustukseen. Kongo maljakko/uurna ja Terra saviruukku löytyivät Elloksen uutuuksista ja kipusivat omalle ihan pakko saada -listalleni.

Kun kokonaisuus on lämmin ja luonnollinen kattovalaisimeksi käy yksinkertainen ja hillitty vaihtoehto ja Elloksen valikoimista löytyi ihan meidän valaisinta vastaava versio. Lovely-kattovalaisin on lisäksi edullinen vaihtoehto!

Meidän sohvapöytä on tosiaan tehty itse vanhoista lattialankuista, mutta helppoa ratkaisua etsivälle Ellokselta löytyy Forrest-sohvapöytä, joka kruunaa luonnollisen tyylin aivan varmasti!

Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua!

Tallenna

Tiedättekö sen tunteen, kun uusia seinäpintoja ikään kuin haluaa viimeiseen asti suojella ja pidemmän päälle huomaa, että taulut ovat jääneet vallan ripustamatta? No, meillä on ollut havaittavissa tätä ongelmaa jo pidemmän aikaa, vaikka joka kerta kun saan jotakin ripustettua seinään, totean mielessäni, että miksi ihmeessä vitkuttelin tämänkin kanssa. On nimittäin huomattavasti tasapainoisempaa, että sisustus ei ole ainoastaan lattianrajasta metrin korkeuteen, vaan että myös seinäpinnoissa on jotakin mikä kiinnittää katseen. Tänään vähän sisustusjuttuja kaupallisessa yhteistyössä Desenion kanssa.

Meillä on sisustuksen kanssa päästy siihen pisteeseen, että koti muuttuu jatkuvasti yhä vähemmän ja vähemmän. Koen, että tämä johtunee lähinnä siitä yksinkertaisesta asiasta, että viihdymme (tai ainakin minä, aka sisustaja, viihdyn) tässä nykyisessä tunnelmassa, eikä sen muuttamiseen ole koettu tarvetta. Luonnollinen väriskaala miellyttää silmää kesät talvet ja tuntuu rauhoittavalta. Ihan niin kuin omassa kodissa kai kuuluisikin, minä viihdyn täällä ja juuri tämän näköisessä ympäristössä. Pidän myös tietynlaisesta rosoisuudesta ja siitä, että tavaroilla on tarina. Niissä pitää kuitenkin olla myös se jokin juju, joka herättää kiinnostuksen. Esimerkiksi harmaa seinä muuttuu huomattavasti kiinnostavammaksi kun se on tavallisen remonttimaalin sijaan maalattu kalkkimaalilla ja harmaa pinta ”elää”. Mitä taasen tulee tauluihin, haluan, että ne enemmänkin sulautuvat sisustukseen kuin hyppäävät aggressiivisesti silmille. Silti haluan lepuuttaa silmiäni yksityiskohdissa ja kuvissa, jotka koen miellyttäviksi, mutta myös mielenkiintoisiksi.
Vähän samoin kuin valkoiset listat kehystävät harmaita seiniä, pidän siitä, että valkoiset ”kehykset” ympäröivät seinällä olevia kuvia. Toisinto ikään kuin rauhoittaa, vaikka jonkun toisen mielestä tämä voi tuntua tylsältä. Toisaalta myös erilaiset ja erityylisetkin kuvat, joissa kuitenkin kaikissa on  sama valkoinen ”kehyskartonki”, nivoutuvat paremmin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
Samalla olen viime vuosien aikana alkanut pitämään erilaisista tavoista ripustaa kuvia seinälle. Siis että perinteiset kehykset voi myös korvata jollakin mielenkiintoisella tekniikalla. Meillä on aikaisemmin ollut noita klipsejä, joihin kuvia on laitettu roikkumaan, mutta nyt ihastuin kovasti Desenion julistelistoihin. Kuva laitetaan magneeteilla toimivien puulistojen väliin sekä ylä, että alapäästään, ja pakkauksessa tulevasta nauhasta solmitaan yksinkertainen ripustuslenkki toisessa rivassa valmiina oleviin koukkuihin. Valitsin itse valkoiset listat, koska ne sopivat tähän jalkalistateemaani, ja pakkauksen kolmesta naruvärivaihtoehdosta (valkoinen musta ja luonnonväri) valitsin luonnonvärisen nauhan. Tällöin mustavalkoinenkin kuva sulautuu muuten pehmeään ja luonnonväriseen sisustukseen kuin itsestään.

Julisteissa, tauluissa ja julistetauluissa on valinnanvaraa aiheiden suhteen loputtomiin. Itse pidän erilaisista luontoaiheista ja kasveista, mustavalkoisista kuvista tai muuten hillitystä värimaailmasta. Ja tietenkin ihmisistä! Ihmiskeho ja kasvot nimittäin ovat asioita, jotka kiinnittävät huomion hyvinkin herkästi. Toki nytkin katsellessani tuota Desenion valikoimaa, jämähdin tuijottamaan moniakin upeita kuvia. Kaikkia ei kuitenkaan kauneudestaan huolimatta ylitä sitä oman kodin kynnystä, ja sitten taas mielen jäi kummittelemaan muutama, jolle tietäisin tulevaisuudessa hyvänkin paikan. Sanoisin, että tässäkin kohtaa sisustan juurikin fiilispohjalla.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Hejsan ja uutta viikkoa! Maanantai on jo melkein lusittu, joten voisi sanoa, että ollaan taas voiton puolella. Tiistaista viikko soljuu aina vaivattomammin eteenpäin.

Mutta en ryhtynyt kirjoittamaan viikonpäivistä, vaan ihan kuulkaas näistä sisustus- ja kotijutuista. Tarkemmin sanottuna meidän keittiön olkkarista, eli tuosta keittiön oleskelupäädystä, kuten siitä kai pitäisi puhua.
Nyt kun molempien lasten synttärit on juhlittu ja joulukin siinä välissä, palaan taas siihen samaan ajatukseen, ettei meillä varmaan varsinaista olohuonetta edes tarvittaisi. Nimittäin aina kun on vieraita, kaikki ovat kuitenkin keittiössä. Itse asiassa, eniten minä itsekin kotona kulutan tuota keittiön sohvaa. Kuvia valmistelen työhuoneessa työpöydän ääressä, mutta tähän minä sitten tulen naputtelemaan tekstiä läppärin kanssa. Jalat pöydällä on yksi paha tapani, enkä siksi oikein voi siitä muillekaan motkottaa.
Meille on kehkeytynyt sellainen selkeä jako, että sohva on minun paikkani, ja mies loikoilee divaanissa. Varsin miehekkään kuuloista, eikö vain!? Joskus pari vuotta sitten mietin, pitäisikö keittiöön hommata telkkari, mutta eipä sillekään tarpeelle enää oikein ole perusteita. Tässä me ne pienet hetket saadaan kyllä kulumaan ilman töllötintäkin. Olohuoneen telkkari on useammin pleikkarin jatkeena tai siellä pyörii lastenohjelmat. Me kun ei oikeastaan katsota TV:tä, vaan enemmänkin täsmäkatsellaan noita suoratoistopalveluja silloin kun siihen aikaa liikenee. Yleensä oleskelemme miehen kanssa olohuoneessa iltaisin sen yhden tai kahden jakson verran hyvän sarjan parissa, mutta koska ihan joka päivä ei tehdä sitäkään, voi olla päiviä, ettei me käytetä olohuonetta ollenkaan. Tähän keittiön löhöpaikkaamme taasen kaakerramme aina ruokailun jälkeen kahvittelemaan kuin mikäkin vanha aviopari konsanaan. Arkipäivänä tässä ladataan se pieni hetki voimaa ruokailun jälkeen, että jaksaa taas lähteä harrastuskierrokselle. Toisin sanoen, me juomme kahvit sillä välin, kun lapset laittavat itsensä lähtökuntoon.

Silloin aikanaan kun tänne muutettiin, en osannut kuvitellakaan, miten tärkeäksi suuri keittiö muodostuisi. Siitä tuli kodin sydän, paikka jossa kaikki tapahtuu – ja paikka jossa me kaikki yleensä ollaan. Tässä minä nytkin kirjoitan kissa kainalossani, kuten niin monena muunakin päivänä. Ja ihan ensimmäiseksi minä aamuisinkin keitän itselleni saavillisen kahvia, ja tulen tähän vakkaripaikkaani istumaan. Selaan puhelimesta postit ja viestit, katson somet ja julkaisen mahdolliset kommentit. Tässä samaisella sohvalla loikoilen usein myös kirjani kanssa (siitäkin huolimatta, että olohuoneessa olisi tarjolla pidempiä sohvia), ja tähän keittiön olkkariin suunnistavat meille tulevat vieraatkin automaattisesti.

Jos siis jotakin, niin ehkä tämä osa kotia on se, jonka sisustukseen ja kalustamiseen on joskus ihan syytäkin vähän sijoittaa. Toistaiseksi olen tyytyväinen ihan näin, vaikkakin pöytä on siinä hilkulla, että onko se liian suuri vai ei. Mutta nyt siihen ainakin mahtuu kaikkea kivaa esille, ja silti ne villasukkiin kiedotut jalat ja kahvimuki. Näköjään myös yksi pari vähän pienempiä villasukkia, satukirja, hiuslenkki, käytetty Frozen-laastari, kuulokkeet ja pari piirustusta. Mattoon on tosin kulunut miltei reikä jalkojeni kohdalle, eli ei ne jalat ihan aina siellä pöydälläkään ole. Ja kenties joskus tässä sohvassakin on kokoiseni painauma, jota ei enää tyynyjä pöyhimällä saa korjattua.  Mutta noin ylipäätään nuo kaikki kertovat kai ainoastaan siitä, että minulla on lempipaikkani ja minusta on varsin mukavaa, että se lempipaikkani on juurikin tässä. Kotona ja kodin sydämessä.

Kaikkea hyvää viikkoonne! ♡

Tallenna

Tallenna

Tallenna