Talo on tosiaan äitini vanha, ja se on aikoinaan teetetty sellaisella kylän nikkarimiehellä silloisen ”tee se itse -lehden” ohjeiden mukaan. Äiti muistaa, että säästi lapsena pikku askareista tienaamiaan rahoja, ja lehden nähtyään pyysi nukkekotia. Ihan ei tainnut palkkarahat riittää, mutta nukkekoti kuitenkin valmistui ja pääsi maitokärryn kyydissä äitini leikkeihin.
Tämä samainen pikkutalo toimi myös minun ja siskoni leikeissä, ja koska talo on mittasuhteiltaan perinteistä nukkekotia suurempi, tässä on leikitty monet Barbie-leikit lapsuudessani. Juuri kokonsa vuoksi nukkekoti onkin hieno, sillä se on ”helposti leikittävä” ja kalusteiksikin kelpaa vähän perinteisiä nukkekodin tavaroita isommat jutut.
Tuosta katon oikeasta kulmasta puuttuu pieni palanen, mutta se ei suinkaan ole vika, vaan ominaisuus. Muistan nimittäin kun siskoni kanssa tulimme joskus koulusta kotiin, ja vastassa odotti kirje nokipojalta. Nukkekotia säilytettiin pannuhuoneen oven vieressä, ja nokikolari oli vahingossa lohkaissut irti palan kattoa. Ajatella, että sitä jääkin kaikki tuollaiset erikoisuudet mieleen vaikka aikaa on kulunut jo melkein 25 vuotta!
Varsinaisesti rahaa nukkekodin kunnostukseen ei mennyt euroakaan, sillä kaikki maalit ja tapetit löytyivät varastosta. Maalasin talon kauttaaltaan ensin valkoisella tartuntapohjamaalilla, sudin sisäpinnat valkoisella puolihimmeällä kalustemaalilla ja ikkunan puitteet kiiltävällä kalustemaalilla. Ulkoseinät saivat kerroksen Kalklitirin kalkkimaalia (makuuhuoneremontin ylijäämää) ja katto vaaleanmustaa kalustemaalia, jota ostin olohuoneen pöydän uudistukseen. Tapetti on Ikean, ja ylijäämää taannoisesta vaatehuoneen uudistuksesta.
Tuo Ikean tapetti oli aikoinaan älyttömän ihanaa kiinnittää, mutta täytyy sanoa, ettei tavallista tapetointia ja nukkekodin tapetointia voi verrata toisiinsa. Kyllä isoja pintoja vain on helpompi vedellä, kuin näitä pieniä seiniä. Ensimmäinen tapetointikierrokseni päätyi itkuun, ja seuraavaan sain miehenkin avuksi. Pieni määrä liimaa toimi huomattavasti liisteriä paremmin, ja vaikka tapetti nytkin kupruilee, ei se silti näytä niin pahalta kuin ensimmäisellä yrityksellä. Eilen illalla kun lapset jo nukkuivat, me mittailtiin ja leikeltiin keittiössä tapetinpaloja, ja tänään taloon ei sitten tarvinnut tehdäkään muuta kuin katon maalaus.
Ikkunoiden suhteen olin vähän kahden vaiheilla, sillä nuo muovit on tosiaan alkuperäiset, eivätkä tahdo kovin kirkkaiksi muuttua millään. Annoin niiden kuitenkin vielä jäädä, ne kun on vaivalla taloon aikoinaan tehty.
Koska talo on kauttaaltaan aika vaalea ja neutraali, väreillä voi leikitellä sitten muilla tavoin. Mattoja ja verhoja taidan suunnitella seuraavaksi. Kalusteita ja asukkaita katselin Mailegin valikoimista, sillä sieltä nuo pienemmät jutut voisivat toimia talossa hyvin. Mitään miniatyyriä tästä ei ole tarkoitus rakentaa, vaan talo, jossa on helppo ja mukava leikkiä. Mittasuhteet saavat siis mennä vähän sinnepäin.
Nyt kun lastenhuoneessa on tosiaan jo vanha kahdenistuttava pulpetti ja kerrossänky, jotka ovat nekin lapsuudenperujani, tulee väkisinkin aika nostalginen olo. Kenties noille kaikille löytyy käyttöä vielä tulevissakin polvissa.
Mutta nyt sämpylöitä pyörittämään ja sitten urheilukouluun. Tämä torstai alkaa olla jo kohtalaisen taputeltu!
