Yksi kappale Lumoan tunikamekkoa hakee yhä omistajaansa. Lumoavan arvonnan voittajaksi ilmoitin nimimerkin mipe87, ja otin onnekkaaseen yhteyttä sähköpostitse. Koska mitään ei ole edelleenkään kuulunut arvon voittajan kaikkien osallistujien kesken huomenna uudelleen.

Mipellä on siis vielä tämä päivä aikaa ilmoittaa olemassaolostaan, ja huomenna laitetaan sitten lady fortuna uudelleen töihin, jos mitään ei kuulu.

Raikasta ja aurinkoista torstai aamua!

 

Olin selvästikin aivan liian nuori (ja muodista piittaamaton) kun farkkupaita 1990-luvulla puki kansaa ja roikkui niin rokkareiden kuin tavallisten teinejenkin päällä. Axl Rose ja Jon Bon Jovi, nämä nyt tottakai tiedän, mutta farkkupaidalta onnistuin kuitenkin pelastumaan. Vaan, jotta minäkin saisin kokea kyseisen manian, on muoti onneksi palannut ja pikku hiljaa itsekin olen sille lämmennyt. Myönnettäköön, että farkkupaita on yksi niitä vaatekappaleita, joita olen varmasti joskus vannonut olla koskaan käyttämättä. Vaan kuinka kävi; Hurahdin täysin!
Henkilökohtainen pelastukseni on H&M:n mama malliston farkkupaidat, mutta roikkuuhan näitä nyt kutakuinkin jokaisessa ketjuliikkeessä, ja arvokkaampiakin on toki päässyt markkinoille. Vanhat kunnon helmiäisnepparitkin löytyy monesta yksilöstä.

Farkkupaidan seuraksi huivi päivitettynä 2000-luvun tyyliin. Tässä tähtikuosissa kuitenkin aavistus siitä 90-luvun jenkkihuivista 🙂

Tukevakorkoisista nahkanilkkureista aavistus country tyyliä, ja syksyinen asu on aika lailla valmis. November rain saapukoon 😉

Mitenkä te? Sytyttekö farkkupaidalle, vai saako koko muodin haudata lapsuus-/teinivuosien villejen muistojen sekaan?

Sää on ainakin syksyinen jo nyt. Juuri oikea keli lähteä leffaan ja syömään (mäkkäriin, nam).

 

Nimittäin loma! Eikös ne niin siinä mainoksessakin sanoneet?
Lomakuume iski jo keväällä, samaan aikaan kuin takaraivossa leijui tieto siitä, että tänä kesänä meillä ei olisi yhteistä kesälomaa ollenkaan. Itselleni pako Suomen ilmastosta sopii parhaiten silloin, kun päivä on lyhimmillään ja maisema musta kuin kyntöpelto; Eli marraskuussa. Niinpä loma varattiin, ensimmäinen etelänmatka lapsen kanssa. En jännitä lentoja, enkä pärjäämistä muutenkaan, mutta toki lapsen kanssa matkustaminen on erilaista kuin rantalomat aikuisten kesken.
Kevät sitten treenattiin, tarkoitus kun oli lähteä reissuun timmimmässä kunnossa kuin koskaan. No, iloinen yllätys saikin vatsanseudun litistymisen sijaan pömpöttämään oikein kunnolla, ja pikkuhiljaa karu totuus bikinien sopivuudesta valkeni. Kroppa muuttui, ja samalla muuttui lomasuunnitelmatkin. Erääänä yönä heräsin nimittäin kamalaan painajaiseen: Synnytin lentokoneessa! Vaikkei skenaario nyt mikään kovin todennäköinen ollutkaan, aloin pohtia lentokoneen ahdasta istumatilaa, ja yli 180 senttisen ihmisen istumamukavuutta rantapallo sylissään lähes seitsemän tunnin ajan. Ehkä vielä menomatkalla, mutta entä kahden viikon kuluttua kotiin palatessa!? Niinpä ei auttanut muu kuin siirtää lomaa, ja päättää lähteä matkaan jo syyskuussa.
Ja kylläpä kannatti siirtää matkaa, sillä nyt on pelko ja murhe poissa, ja tilallla innokas matkakuume. Odotan yhteistä aikaa, iloa ja naurua, ikimuistoisia hetkiä perheen kesken – niistä kai loman kuuluukin koostua. Ja oikeastaan, mitä pikemmin sitä lomaa saadaan, sen parempi! Ensi kuussa kuulostaa oikeastaan aika ihanalle!
Biksut, shortsit, hameet ym. pakkasin ensi kesää odottamaan. Siellähän ne säilyvät. Olen päivittänyt lomavaatteita suuremmilla bikinin yläosilla, mukavilla mekoilla ja yhdellä kokouikkarilla. Laukku- ja kenkärintamalla pysytään alkuperäisessä suunnitelmassa.

Alla muutamia juttuja, joita aion vielä syys-lokakuun vaihteessa käyttää. Kuvat lainattu, ja linkit vievät ostopaikkoihin.

1. Nome sandaalit, nämä yksilöt myytiin loppuun kirjoittaessani tätä postausta, mutta linkistä pääsee muihin sandaaleihin. 2. Vertbaudet äitiysuikkari 3. Tine K korikassi 4. Tommy Hilfiger maximekko

Hassua, miten jo pelkkä loman suunnittelu ja odottaminenkin saa ihmisen rentoutumaan!
Aurinkoista elokuuta kaikille!