Tuuli sen kun tuivertaa. Tällainen keli jäähdyttää vanhaa taloa oikein kunnolla, ja välillä tuntuu, että sukat tahtovat pyöriä jaloissa. Toisaalta tässä kohtaa vuotta kroppa on jo tottunut viileyteen, vaikka syksyisin mietinkin aina, että miten selviän hengissä taas yhdestä talvesta.
Meidän uunin piti tulla tänään vihdoin kuntoon, vaan eipä sitten tapahtunutkaan. Lapset tilaileva leivontapäivää, ja itsekin jo haaveilen erilaisista uuniruoista, mutta näköjään tämä on taas niitä asioita, jotka eivät suju sitten millään. Kuitenkin kun aamulla mietin tätäkin mahdollisuutta, oletin sekoavani täysin, mutta jotakuinkin kestinkin tuomion aika hyvin. En tosin tiedä kuinka pitkään jaksan nieleskellä tätä tilannetta. Uuni kun on vähän sellainen perusjuttu lapsiperheen keittiössä.
Onneksi tähän päivään kuuluu paljon hyvääkin. Sain tänään nimittäin yhden älyttömän ihanan sähköpostin, ja illalla pääsen viettämään hiukan vapaata kotikuvioista, joten plussan puolella ollaan ja vahvasti.
Täällä tuuli ei ole toistaiseksi katkonut puita, eikä sähköjäkään, joten taidettiin päästä säikähdyksellä. Jotenkin tuossa tuulen synnyttämässä kolinassa on ihana tunnelma. Eilen juuri sanoin miehelle sängyssä, että on aikas romanttinen fiilis, kun tuuli tuiversi kattoa ja makkarin katossa välähteli marokkolaislyhdyn muodostama pitsikuvio. Nämä on näitä juttuja, joita ehkä kaipaa sitten kesällä. Samaa tunnelmaa kun ei tule, vaikka ukkoskuuro kuinka pauhaisi, ja aurinko pakenisi pilvien taakse.
Kuten kuvista näkyy, pehmeät ja lämpimät puunsävyt ovat juuri nyt kovasti mieleeni. Tuossa pari päivää sitten teinkin katselmuksen vinteille, varastoihin ja vajoihin, ja löysin paljon kivoja juttuja, kuten esimerkiksi vanhat pukkijalat. Mutta niistä löydöistä sitten taas joku toinen kerta.
Tunnelmallista torstain jatkoa!
